Siilinjärven kunnan sairauspoissaoloista

Torstai 28.9.2017 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

14.9.2017 Uutis-Jousessa uutisoitiin, kuinka kunnanjohtaja Vesa Lötjönen on pyytänyt selvitystä kunnan sairauspoissaolojen kasvusta. Nämä ovat korkeimmillaan kuluvana vuonna olleet 17,8 kalenteripäivää maaliskuussa ja matalimmillaan heinäkuussa 15,7 päivää per työntekijä.

Kunta-alalla sairauspoissaolojen määrä kasvoi 2000-luvun loppupuolelle saakka. Luvut olivat huipussaan vuonna 2008, jolloin kuntatyöntekijät olivat keskimäärin 19,4 päivää poissa töistä sairauden takia. Vuodesta 2013 sairauspoissaolojen määrä on pysynyt tasaisena, suunnilleen samalla tasolla kuin viime vuonna ‒keskimäärin 16,7 sairauspäivää työntekijää kohti. (Työterveyslaitos 19.5.2017)

Käytin asiassa puheenvuoron ensimmäisessä nykyisen valtuuston kokouksessa. Sairauspoissaoloihin vaikuttaa mm. työntekijöiden sosioekonominen tausta sekä työn rasittavuus. Lähtökohtaisesti en olisi huolissani kunnan tilanteesta. Siilinjärven kohdalla talous- ja tukipalveluiden sairauspoissaolot ovat selvästi yli 22 pv/työntekijä/v, sote-henkilöstön poissaolot ovat noin 18 pv. Sivistyspalveluissa luku on noin 16 pv ja tämä huolettaa ainakin minua eniten. Periaatteessa työn pitäisi olla fyysisesti kevyttä, toki psykososiaalinen kuormitus on merkittävin altiste. Mielenkiintoista olisi nähdä ammattiryhmäkohtainen vaihtelu esim. sivistyspalveluiden osalta. Ovatko poissaolot painottuneet esim. koulunkäynninohjaajiin opettajien sijaan? Näinhän pitäisi aiempi toteamus koulutustaustasta huomioiden olla.

Keskustelussa nousi esille viime vuosina painotettu varhaisen puuttumisen malli, missä esimies ottaa työkykyongelmat aiempaa varhemmin esille työntekijän kanssa. Mielestäni tämäkin ainakin osaltaan selittää tilannetta: työntekijät ovat ehkäpä pinnistelleet jonkin aikaa esim. pienien kipujen kanssa välttääkseen keskusteluja, tämä on aivan inhimillistä. Työhyvinvointikyselyjen pohjalta voidaan myös arvioida työntekijöitä kuormittavia tekijöitä ja esim. esimiestyön laatua.

Konkreettisena keinona sairauspoissaolojen vähentämiseksi, jo aiemmassa uutisessa kerrattavien ja seurattavien keinojen lisäksi, ehdottaisin kunnassa lääkkeellisen tupakasta vieroituksen kustantamista 1-2 jaksoa/työntekijä/v. Arvioisin että näin saataisiin erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvia pitkiä sairauspoissaoloja sekä lyhyempiä hengitystiepoissaoloja vähennettyä.

Työterveyshuolto - Ideologioiden risteyksessä

Torstai 7.9.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Kirjoitin työterveyshuollon roolista sote-uudistuksessa (SS 17.8.). Markku Myllykangas ampui ajatukseni alas (SS 1.9.).

Yksityiskohtana hän nosti esiin diagnostisten testien toimivuuden näkemyksen. Tarkoitin juuri potilaiden valikoitumisen aiheuttamaa vaikutusta. Karrikoidusti rintakipuisella potilaalla terveyskeskuksessa on suuremmalla todennäköisyydellä sydäninfarkti kuin samasta oireesta kärsivällä työterveyshuollossa. Työterveyshuollossa toimivien ammattihenkilöiden osaaminen on keskittynyt työterveyshuoltoon, ei monilääkehoitoon tai vanhusten tai lasten vaivojen hoitoon. Tämä voi olla uhka jopa potilasturvallisuudelle.

Myllykangas kuvaa, että ”työterveyshuolto on lähes yksinomaan sairausvastaanottoa”. Työterveyshuollon kustannuksista 342 miljoonaa aiheutui ehkäisevän työterveyshuollon palveluista ja 440 miljoonaa sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon palveluista (Kela 2014). Kaiken maksavat käytännössä työnantajat ja työntekijät. Olisiko tämä raha sosialisoitava työnantajilta yhteiskunnalle? Tavoitteenahan on säästäminen.

Ero mielipiteissä selittyy mielestäni ideologisilla tekijöillä. Niin pitkään kuin sote-terveyskeskukset eivät toimi, en haluaisi olla siirtämässä työikäisten sairaanhoitoa pois työterveyshuollosta. Pitääkö kaikki hajottaa tasa-arvon vuoksi? Työntekoa täytyy arvostaa. Onko väärin, jos työssäkäyvä saa kiireettömän hoidon nopeammin, jos kaikki pääsevät tarvitsemaansa hoitoon? Työssäkäyvät kuitenkin maksavat koko lystin. Tosiasia kun on, että jos kaikilla etulinjan palvelut toimisivat kuten työterveyshuollossa, olisi terveydenhuollossa liikaa resurssia. Se lisäisi kestävyysvajetta.

Työterveyshuollon synnyssä on tärkeänä osana ollut ammattiyhdistysliike. Paradoksaalisesti juuri vasemmisto on kaatamassa työterveyshuoltoa tasa-arvon nimissä. Suomessa vallitsee ihmisoikeuksien ja mahdollisuuksien tasa-arvo.

Perusterveydenhuoltoa täytyy parantaa, mutta ei ainakaan ensi vaiheessa työterveyshuollon resurssein. Toivoisin niin maamme vasemmistokentältä kuin dosentti Myllykankaaltakin ratkaisuihin pyrkivää vuoropuhelua.

Sote - Työterveyshuolto on jo vahvasti mukana uudistuksessa

Torstai 17.8.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Savon Sanomissa (16.8.) esiteltiin Lääkäriliiton vastavalittu toiminnanjohtaja Kati Myllymäki. Samassa uutisessa hän toivoo, että työterveyshuolto olisi osa sote-uudistusta. Usein tilanne lainsäädännön suhteen on vähimmäisvaatimus, ja yhteiskunta reagoi lakeihin omien painotustensa mukaisesti.

Haluaisin vastata, että vaikka työterveyshuolto on linjattuna ulos, toimii se itse asiassa sote-uudistuksessa jopa keihäänkärkenä.

Miksikö? Koska sote-uudistuksessa lanseerattujen rakenneuudistusten pilotointi näyttää tapahtuvan juuri työterveyshuollossa. Esimerkkeinä ovat organisaatioiden yhtiöittämiset ja näin ollen avoimeen kilpailuun valmistautuminen sekä kapitaatiorahoituksen analogin kattohintajärjestelmän kokeilut.

Kapitaatiorahoitus tarkoittaa sitä, että terveyspalvelut järjestävälle maakunnalle maksetaan valtion varoista korvausta alueella hoidettavan väestömäärän mukaisesti.

Näkisin, että työterveyshuolto jätettiin soten ulkopuolelle, koska toimiva kokonaisuus haluttiin kiinnittää paikoilleen muutoksessa. Vuonna 2015 työterveyshuollossa tuotettiin sairaanhoitopalveluja 1,77 miljoonalle eli 90 prosentille palvelujen piiriin kuuluvista henkilöasiakkaista (Työterveyslaitos - Työterveyshuolto Suomessa 2015).

Mikäli tämä massa yhtäkkisesti siirretään sote-keskuksiin, eivät mitkään resurssit riitä hoitamaan asiaa.

Pitkällä aikavälillä on kuitenkin nähtävissä, että työterveyshuolto tulisi keskittymään vain lakisääteiseen tehtäväänsä. Todennäköisimmin työnantajien Kela-korvaukset tulevaisuudessa laskevat tai häviävät, mikä ohjaa potilasvirtaa pois työterveyshuollosta.

Toisaalta tämä voi polarisoida terveydenhuollon kenttää en tisestään ja asettaa työntekijöitä eriarvoiseen asemaan työnantajien maksukyvyn mukaan.

Lääkärinä haluaisin tuoda uutisen herättämänä keskusteluun myös arvostetun opettajani ja kuopiolaisen kokoomuskollegani, Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Olli-Pekka Ryynäsen opetuksen sairauksien ennakkotodennäköisyyksistä.

Nythän oletusarvo tietyn diagnostisen testin tai laboratoriotutkimuksen merkitsevyydestä riippuu siitä missä se otetaan: työterveyshuollossa, perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Mikäli terveydenhuollon kentässä tapahtuu uusjako, työterveys sulautuu sairaanhoidollisesti perusterveydenhuoltoon ja integraatio jalkauttaa erikoissairaanhoitoa kentälle, tämän ”työkalun” hyöty häviää.

Mutta kuten lääketieteessä, niin näkisin myös yhteiskunnallisesti järkeväksi tehdä yhden muutoksen kerrallaan. Eihän lääkehoitoakaan heitetä kerralla uusiksi, vaan yksi muutos kerrallaan muutosten havaitsemiseksi.