Sote - Työterveyshuolto on jo vahvasti mukana uudistuksessa

Savon Sanomissa (16.8.) esiteltiin Lääkäriliiton vastavalittu toiminnanjohtaja Kati Myllymäki. Samassa uutisessa hän toivoo, että työterveyshuolto olisi osa sote-uudistusta. Usein tilanne lainsäädännön suhteen on vähimmäisvaatimus, ja yhteiskunta reagoi lakeihin omien painotustensa mukaisesti.

Haluaisin vastata, että vaikka työterveyshuolto on linjattuna ulos, toimii se itse asiassa sote-uudistuksessa jopa keihäänkärkenä.

Miksikö? Koska sote-uudistuksessa lanseerattujen rakenneuudistusten pilotointi näyttää tapahtuvan juuri työterveyshuollossa. Esimerkkeinä ovat organisaatioiden yhtiöittämiset ja näin ollen avoimeen kilpailuun valmistautuminen sekä kapitaatiorahoituksen analogin kattohintajärjestelmän kokeilut.

Kapitaatiorahoitus tarkoittaa sitä, että terveyspalvelut järjestävälle maakunnalle maksetaan valtion varoista korvausta alueella hoidettavan väestömäärän mukaisesti.

Näkisin, että työterveyshuolto jätettiin soten ulkopuolelle, koska toimiva kokonaisuus haluttiin kiinnittää paikoilleen muutoksessa. Vuonna 2015 työterveyshuollossa tuotettiin sairaanhoitopalveluja 1,77 miljoonalle eli 90 prosentille palvelujen piiriin kuuluvista henkilöasiakkaista (Työterveyslaitos - Työterveyshuolto Suomessa 2015).

Mikäli tämä massa yhtäkkisesti siirretään sote-keskuksiin, eivät mitkään resurssit riitä hoitamaan asiaa.

Pitkällä aikavälillä on kuitenkin nähtävissä, että työterveyshuolto tulisi keskittymään vain lakisääteiseen tehtäväänsä. Todennäköisimmin työnantajien Kela-korvaukset tulevaisuudessa laskevat tai häviävät, mikä ohjaa potilasvirtaa pois työterveyshuollosta.

Toisaalta tämä voi polarisoida terveydenhuollon kenttää en tisestään ja asettaa työntekijöitä eriarvoiseen asemaan työnantajien maksukyvyn mukaan.

Lääkärinä haluaisin tuoda uutisen herättämänä keskusteluun myös arvostetun opettajani ja kuopiolaisen kokoomuskollegani, Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Olli-Pekka Ryynäsen opetuksen sairauksien ennakkotodennäköisyyksistä.

Nythän oletusarvo tietyn diagnostisen testin tai laboratoriotutkimuksen merkitsevyydestä riippuu siitä missä se otetaan: työterveyshuollossa, perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Mikäli terveydenhuollon kentässä tapahtuu uusjako, työterveys sulautuu sairaanhoidollisesti perusterveydenhuoltoon ja integraatio jalkauttaa erikoissairaanhoitoa kentälle, tämän ”työkalun” hyöty häviää.

Mutta kuten lääketieteessä, niin näkisin myös yhteiskunnallisesti järkeväksi tehdä yhden muutoksen kerrallaan. Eihän lääkehoitoakaan heitetä kerralla uusiksi, vaan yksi muutos kerrallaan muutosten havaitsemiseksi.