Siilinjärvi - itsekäs vai itsenäinen?

Lauantai 1.6.2019 - mielipide Savon Sanomat Arttu Pöyhönen

Siilinjärven kunnanvaltuusto teki päätöksen vesilaitoksen yhtiöittämisestä ja yhdistämisestä Kuopion kanssa 27.5.2019 äänin 24-19. Itse olin taannoin alustavasti puolesta ja tuoreesti esitin myös kritiikkiä liittyen asiaan. Näin ollen minua on tituleerattu takinkääntäjäksi, koska lopulta äänestin kunnanhallituksen muutetun esityksen puolesta. Kynnyskysymykseni vesiyhtiöön liittymiseksi oli, että sopimukseen saadaan kielto liiketoiminnan myynnistä. Näin turvataan peruspalvelua monopoliasemassa tuottavan yhtiön kuntaomaisuus ja –omistajuus.

Tässä kuitenkin on juuri politiikan ydinongelma mitä haluan olla muuttamassa. Yritän ratkaista asiat järkiperustein. Liian moni poliitikko tekee valintansa tunteella ja pyrkii tukemaan tätä näkökulmaa valiten tiedosta tätä näkemystä parhaiten palvelevat todisteet.

Kunnan tulos on painumassa tänä vuonna 9 miljoonaa alijäämäiseksi. Taseen vahvistaminen 13 miljoonalla eurolla aikaansaa sen, että kuntamme kriisiytyminen siirtyy ainakin vuodella eli meillä on aikaa pohtia toimenpiteitä talouden korjaamiseksi. Vesilaitoksen myynnin takana olleita syytetään siitä, että he ovat viemässä Siilinjärveä Kuopioon. Mielestäni asia on juuri päinvastoin: jos päätöstä ei olisi tehty, todennäköisimmin tilanne tulevaisuudessa heikkenisi nopeammin eikä muita riittävän varteenotettavia ehdotuksia pään pinnalla pitämiseksi ole kuulunut. Toki pitkällä aikavälillä päätöksen taloudellinen hyöty on mitätön, mutta meillä ei valitettavasti ole enää oikeutta pitkän aikavälin tarkasteluun.

Vaikea ja monimutkainen päätös on nyt tehty. Kuntavaalikoneessa taidettiin kysyä, kumpi on tärkeämpi kunnan vai kuntalaisten etu? Tuolloin en ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin, mutta kun talous heikkenee alkavat nuo kaksi erkaantua. Itse ajattelen että tämä päätös oli loppujen lopuksi niin kuntalaisten ja eritoten kunnan eduksi. Jos nämä kaksi etua erkanevat liikaa, on mielestäni aika heittää pyyhe kehään. Tämä päätös osoittaa, että emme ole itsekkäitä vaan yhteistyöhaluisia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntapolitiikka, talous

Soten evoluutio

Lauantai 6.4.2019 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Minä uskon evoluutioon, niin menneenä kuin tulevana luonnon ja yhteiskunnan voimana. Strateginen johtaminen on taas johtamista visiolla eli tulevaisuuden näkymällä. Suurin osa asiantuntijoista mieltävät, että soten järjestämisvastuu on järkevintä koota 5 sote-alueeseen. Tämä ilmeisimminkin todettiin nykyisellä kuntien määrällä kuntademokratiaa heikentävänä.

Kokoomuksen linja lähtee nyt siitä, että kunnat muodostaisivat vapaaehtoiselta pohjalta kuntayhtymiä kuten esim. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on tehty. Tämä on erittäin hyvä hoidon integraation kannalta. Lisäksi ehdotetaan hoitotakuun tiukentamista, mikä sinällään on hyvä, mutta tulisi nostamaan kustannuksia ja saatavuuden ratkaisemiseksi käytettäisiin yksityisiä palvelusetelein. Minun nähdäkseni Kokoomuksen ehdotus mukailee pääpiirteissään Lääkäriliiton tuoretta kannanottoa.

Mielestäni tärkeintä asiassa on kuitenkin juuri uuden hallinnon tason torjuminen, mikä tarkoittaisi väistämättä uutta veroporrasta, mitä käytännössä muut puolueet kuin Kokoomus nyt ajavat. Näen, että Kokoomuksen malli olisi evoluution yksi vaihe matkalla kohti 5 sote-aluetta, mikä kuitenkin olisi pitkällä tähtäimellä optimaalisin vaihtoehto sairastuvuuden ennustettavuuden ja näin budjettirajoitteiseen rahoitukseen siirtymisen kannalta.

Itse ajattelen, että tähän maahan ei tarvita enää yhtään vaaleilla valittavaa poliitikkoa lisää. Esim. kunnallispolitiikassa olen kuullut suoraan sanottavan, että toimintoja ei haluta tehostaa, koska tällöin poliitikoille ei jää mitään päätettävää. Sote-kuntayhtymämalli ajaisi varmasti heikoimpia kuntia pakkoliitoksiin, mutta mitä haittaa siitä on? Raskasta julkishallintoa saataisiin karsittua, koska organisaatiomuutoksilla keksitään vain korvaavia suojatyöpaikkoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, sote, yhteiskunta, politiikka

Suhteellisuudesta ja äänestämisen tärkeydestä

Torstai 4.4.2019 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Viime vappuna Siilinjärven torilla pitämässäni puheessa totesin, että lääkärin tärkein ohjenuora on ”älä  vahingoita” ja lupasin ennen seuraavaa sotea selvittää, mikä kyseinen ohjenuora on poliitikolle. Kiertäessäni toreja, useampi ihminen on todennut minulle, että lääkärin pitäisi tehdä lääkärin töitä. Olen eri mieltä. Lääkärin koulutus maksaa noin 80000-150000 euroa. Voin luvata, että olen maksanut tuon rahan niin suoraan veroina kuin vaikkapa estettyinä verisuonitapahtumina jo useaan otteeseen takaisin. Tuolla summalla olen saanut jotakin tärkeämpää kuin koulutuksen – ajattelutavan, jolla ongelmia ratkaistaan.

Kuten Uutis-Jousen vaalipaneelissa totesin esim. vanhustenhuollon ongelmat eivät ratkea yhdellä luvulla, koska koko maassa ympärivuorokautisessa hoivassa siirtyminen 0,5 mitoituksesta 0,7 tarkoittaa 40% henkilöstön lisäystä. Tämä tultaisiin kattamaan todennäköisimmin ottamalla hoitajat muualta hoivasta ja ongelmat vain siirtyisivät esim. kotihoitoon. Samat poliitikot, jotka vaativat hoitajamitoitusta, vaativat rajoja kiinni, jotta suomalaisille riittäisi töitä. Tarvitsemme myös työperäistä maahanmuuttoa hoivakriisin ratkaisuun, muiden toimenpiteiden ohella.

Poliitikon tärkein ohjenuora mielestäni näin on ”kun jokin ratkaisu vaikuttaa helpolta, niin arvioi sen vaikutuksia ja suhteita muihin ratkaisuihin”. Ymmärrän myös, että usko poliittiseen päätöksentekoon on viime aikoina ollut koetuksella monista tapauksista johtuen. Yksittäisen valitsemasi poliitikon mahdollisuudet ovat varmasti rajalliset, mutta äänesi liittyy laajempaan joukkoon, jota arvioidaan päätöksiä tehdessä. Viime vaalien jälkeen jostakin oli leikattava Suomen tulevaisuuden vuoksi ja koulutuksesta se oli helpointa, koska nuoret olivat laiskimpia äänestäjiä. Äänestäjälle näin ollen tärkein ohjenuora on ”äänestä”.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteiskunta, politiikka

Suomalaisuuden suunta

Torstai 21.3.2019 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Viime aikoina suurinta keskustelua on käyty vanhustenhuollon ympärillä. Keskustelu kuvaa yhteiskuntamme paradoksaalisuutta. Yltiöpäinen yksilökeskeisyytemme on ohjannut vanhustenhuollon ulkoistettavaksi, jota nyt voidaan yhdessä päivitellä oppositiopuolueet kilpalaulajina.

Oulun ja muiden kaupunkien lapsiin ja nuoriin kohdistuneet hyväksikäyttötapaukset koettelevat oikeudentuntoamme, mitä populistit käyttävät kylväessään vihaa ja saavuttaakseen suosiota. Vaalikoneissa tämä näkyy siten, että ehdokkaillakin tuntuu menevän sekaisin kiintiöpakolaiset ja maahantulijat. Suomi ottaa vuosittain 750 kiintiöpakolaista, kun viimevuosina maahantulijoita on ollut kymmeniä tuhansia. Mielestäni omaehtoista maahantuloa täytyy rajoittaa ja kiintiöpakolaisjärjestelmää kehittää EU-tasolla. Juuri näin saamme autettua hädänalaisimpia ja luomme otollisinta maaperää integraatiolle samalla pitäen ohjat itsellämme ehkäisten slummiutumista.

Haluan olla luomassa Suomea, missä rakennetaan yhteisöllisyyttä eikä raja-aitoja. Mielestäni äärimmäiseen tasa-arvoon pyrkiminen on rajojen piirtämistä. Miten syntyvyys saadaan nousuun? Ei ainakaan pompottelemalla yksittäisiä perhevapaakuukausia vanhempien välillä. Tämän hetken keskustelu naisten työmarkkinatilanteen parantamiseksi antaa sellaisen kuvan, että lapsen kotihoito olisi jotenkin epäarvostettavaa. Ehdotukseni olisi Ranskan mallinen perheverotus. Tämä purkaisi monimutkaista tukijärjestelmää, antaisi perheille valinnanvapautta sekä lisäisi yhteisöllisyyttä. Voisiko huollettavat lapset ja kotona omaisten luona asuvat vanhukset rinnastaa verohelpotuksissa ja kannustaa näin meitä itse huolehtimaan heikoimmista?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteiskunta, vanhustenhuolto, maahanmuutto

Sote-soturin manifesti

Torstai 14.3.2019 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Hyvin odotetusti naistenpäivänä sote kaatui. Minä olen pelkkä yksinkertainen maalaislääkäri, mutta näin tämän jo useita vuosia sitten. En siksi, että minulla olisi perustuslakiosaamista tai ennustajanlahjoja. Pääsääntöisesti näin tämän tulevan yksittäisten asiantuntijoiden kuten emeritusprofessori Martti Kekomäen kommenteista ja omista kokemuksistani lääkärin työssä. Olen katsonut kauhulla, miten todella tärkeää ja laajaa muutostarvetta on viety eteenpäin liian suurena kokonaisuutena ja siihen on liitetty liikaa poliittisia intressejä. Yksityiskohtiin en mene syvemmälle, koska niitä olen viime vuosien aikana käynyt tämänkin lehden sivuilla lävitse.

Vaalikampanjat ovat käynnistyneet ja pelolla seuraan nyt poliittisten puolueiden sote-ehdotuksia. Itse en näe, että uutta sotea kannattaa lähteä viemään eteenpäin tavalla, joka on jo havaittu toimimattomaksi. Nyt tarvitaan asiantuntijuutta sekä valtiomiesmäisyyttä nähdä Suomen ja suomalaisten etu.

Pyydän kaikkia lukijoita tutustumaan Lääkäriliiton tuoreeseen sote-ehdotukseen. Ehdotelmassa painotetaan kuntien järjestämisvastuun siirtämistä viidelle järjestämisvastuualueelle, käytännössä erityisvastuualueiden mukaisesti, joiden väestöpohja on riittävän suuri niin järjestämisosaamisen kuin kustannusvaihtelun tasaamisen näkökulmasta. Tässä painotetaan myös muutoksen vaiheistusta.  

Me emme tarvitse poliitikkojen tekemää sotea, vaan asiantuntijoiden luomat vaihtoehdot, joista poliitikot tämän valitsevat. Minä taasen lupaan, etten pane kynääni tuppeen ennen kuin laillinen sote vallitsee maassamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto, politiikka

Orpo, yksin mutta lähellä ratkaisua

Torstai 21.2.2019 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Populismi ja monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen on vaalien alla maan tapa. Se joka ei heti ole lynkkaamassa väärintekijää vaan ottaa aikansa ”fundeeratessa” oikeaa lähestymistapaa leimataan petturiksi. ”Ihminen ei ole desimaali.” Yhdestä suusta mauton, muualta kuultuna olisi neroutta?

Toki itsekin ihmettelen Kokoomuksen puheenjohtajan lausahdusta, koska eikö juuri sote-valinnanvapauden kapitaatio ole desimaalin laittamista ihmiselle? Tästä syystä itse olen kritisoinut markkinamallia, eikä se puhtaana versiona sovi kuin työterveyshuollon toimintaympäristöön, missä potilaiden läpivirtausaika voidaan laskea ja tuote tasakoosteistaa.

Asia on kuitenkin juuri kuten Orpo totesi. Jos ympärivuorokautiseen hoivaan laitetaan kiinnitetty mitoitus, todennäköisimmin ongelma siirtyy vain eri kohtaan palveluketjua, kuten palveluasumiseen tai kotihoitoon. Suutariksi jäävässä sotessa tämä ongelma olisi syntynyt perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille, koska poliitikot eivät ymmärrä lähetekäytännön suhteellisuutta.

Suomeen tarvitaan nykyisiä sairaanhoitopiirejä ja ERVA-alueita hyödyntävä suurempiin järjestäjiin tukeutuva sote-ratkaisu ilman lehmänkauppoja. Julkisen terveydenhuollon on oltava kuskin paikalla ja yksityisiä tuottajia hyödynnettävä täydentävästi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhustenhuolto, terveydenhuolto, politiikka

Terveydenhuolto matkalla vakuutuspohjaiseen suuntaan

Lauantai 16.2.2019 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen (Uutis-Jousi 7.2.2019)

Sote- ja maakuntauudistus ei todennäköisimmin tule etenemään tämän vaalikauden aikana, johtuen muutamasta seikasta. Mediassa uutisoitiin varsin tuoreesti terveyspalveluiden laatujärjestelmän kehittämisestä, mikä tullee viemään vuosia. Ensinnäkin aiotun kaltaisen valinnanvapausjärjestelmän käyttöönotto ilman asiallista laaturekisteriä on kuin perä edellä puuhun kiipeämistä. Toisaalta itse uskon, että aukottomia laatukriteereitä on vaikea ylipäätään luoda terveydenhuollon erityispiirteiden vuoksi.

Uskon erittäin vahvasti markkinatalouden kykyyn yhteiskunnan kehittämisessä, mutta poikkeus vahvistaa säännön ja tämä poikkeus on terveydenhuolto. Suomen terveydenhuollon markkinat ovat liian pienet aidon kilpailun hyödyille ja maamme maantieteelliset erityispiirteet vääristävät markkinoita. Palveluiden järjestäminen tietyillä alueilla ilman erillistä tukijärjestelmää on mahdotonta. Tästä syystä EU-notifiointia aiotulle uudistukselle ei todennäköisimmin heltiäisi.

Kapitaatio eli henkilöperusteinen ”kattohinta” on erinomainen pyrkimys rajoittaa terveydenhuollon kustannuksia ja samalla siirtyä tarveperusteisesta rahoituksesta budjettiohjattuun rahoitukseen. Kuitenkin kapitaation tulisi käsittää sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon kustannukset, mikä varmistaisi em. tasojen integraation ja samalla potilaiden hoidon jatkuvuuden. Samalla tuottajille syntyisi motiivi hoitaa potilaat mahdollisimman lähellä sote-keskusta, mikä säästäisi kustannuksia. Tietysti tämäkin vaihtoehto vaatisi lääketieteellisten perusteiden valvontaa, ettei synny turhien tutkimusten ja hoitojen motiivia. Itsekin olen kritisoinut erikoissairaanhoidon valinnanvapautta erillisenä. Toisaalta voidaanko palvelukokonaisuuden valinnan yhteydessä puhua aidosta valinnanvapaudesta, onko siinä järkeä?

18 maku-sote aluetta on liikaa. Yhden maakunnan väkiluku on karkeasti laskettuna 300 000. Jos puhutaan sairauksien ilmaantuvuuden ja rahoituksen suhteesta, niin tilastollinen vaihtelu saa aikaan maakuntien kriisimenettelyitä ja yhdistämisiä. Näin ollen 5 aluetta ERVA-alueiden pohjalta olisi paras kuten asiantuntijat aiemmin ehdottivat. Tämä kuitenkin todettiin siis kunnallista demokratiaa heikentäväksi, mitä itse en käsitä: Eikö maakuntakin pyöri keskuksensa ehdoilla?

Nykyisen sote-aihion parhaat hedelmät ovat perusterveydenhuollon vahvistaminen ja rahoituksen yksinkertaistaminen. Nämä tehdään kuitenkin liian suurin poliittisin kompromissein, eikä niiden saavuttaminen mielestäni ole erityinen suoritus. Erityisesti itse olen huolissani tiettyjen erikoissairaanhoidon alojen osaajien määrästä ja jakautumisesta. Osaajapula tulee luomaan pakotettuja alueellisia kartelleja, mikä on kilpailun irvikuva. Todennäköisimmin terveydenhuolto tulee siirtymään vakuutuspohjaiseen suuntaan, tuli sotea tai ei, sillä juuri vakuutuspohjaisuus yhdistää hoitoketjuja kuten sote-järjestelmänkin tulisi tehdä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, sote, yhteiskunta, politiikka

Liittoutumista harkittava

Keskiviikko 9.1.2019 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen (Uutis-Jousi 3.1.2019)

Presidentti Donald Trumpin valinnan jälkeen maailma ei ole ollut entisensä. Toisen maailmansodan jälkeinen monenkeskinen länsimainen sopimusjärjestelmä on romuttunut (Fredrik Reinfeldt, Johtamisfoorumi 2018 Kuopio).

Yhdysvallat erosi Pariisin ilmastosopimuksesta vuonna 2017. Ilmastonmuutos aiheuttaa merkittäviä turvallisuusuhkia niin suorasti kuin epäsuorastikin, ja suurvallat tulisi saada poliittisin toimin yhteen rintamaan tuon torjumiseksi. Yhdysvaltojen ja Venäjän suhde on arvoitus, heillä voi pahimmillaan olla maailma etupiireihin jaettuna Molotovin-Ribbentropin tapaan.

Suomen on huolehdittava turvallisuudestaan muuttuvassa geopoliittisessa tilanteessa. Natosta on puhuttu jo vuosikymmeniä. Kaikilla on mielipiteensä, mutta ratkaisevinta ovat mielestäni faktat, jotka ovat tiedossa vain harvoilla Suomessa, kuten monet turvallisuuspoliittiset tapaukset osoittavat. Natoon täytyy suhtautua varauksella Trumpista johtuen. EU:n puolustusyhteistyötä on syvennettävä, mutta riittääkö tuo kriisin hetkellä?

Toisaalta ainakin itseäni mietityttää asevelvollisuusarmeijamme toimintakyky sodankäynnin muuttuvassa maailmassa. Reserviläisistä koostuvan armeijan kokoaminen ei käy hetkessä ja huomaamatta. Riittävätkö kertausharjoitukset 5 – 10 vuoden välein pitämään yllä reservin vastuullisia sodanajan tehtäviä?

Erikoistuminen ja alakulttuurit valtaavat yhteiskunnan kaikkia osa-alueita. Miksi kriisienhallinta poikkeaisi tuosta? Asevelvollisuus on hyvä pohja, mutta mielestäni tulevaisuuden uskottavaa puolustusta on arvioitava jatkuvasti ja kriittisesti, ilman suomettumisen taakkaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: turvallisuus, politiikka

Sisäilmaongelmiin ratkaisuja selvitysten sijaan

Torstai 13.12.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Vaalit lähestyvät ja sen huomaa kasvavasta populismin määrästä, mikä yltää perinteisiin puolueisiin saakka. Uutis-Jousessa 5.12.2018 uutisoitiin Siilinjärven Keskustan vaatimuksesta valtakunnan tason koordinaatioon kuntien julkisten kiinteistöjen sisäilmaongelmien syiden selvittämiseksi.

Kaikki varmasti ymmärtävät ilman sen kummempia selvitysryhmiä, mistä kosteus- ja homevauriot johtuvat. Ne johtuvat kosteuden pääsystä kiinteistöjen rakenteisiin, mitkä luontaisesti reagoidessaan synnyttävät biologisesti aktiivisia tuotteita. Kosteus pääsee rakenteisiin suunnittelu- ja rakennusvirheiden tai riittämättömän huollon tai kunnossapidon seurauksena.

Itse olen seurannut varsin läheltä tuoreesti erään rakennusliikkeen virheellistä toimintaa, eikä näillä tunnu olevan minkäänlaista juridista vastuuta virheistään. He voivat valehdella, harhauttaa ja luistaa vastuistaan täysin ilman sanktioita. Rakennusliikkeiden määrän vähentyessä ja koon kasvaessa ne luottavat lakimiesarmeijoihinsa ja pienten asianosaisten riidanhaluttomuuteen.

Kaikki ammattilaiset varmasti tietävät miten homeongelmilta vältyttäisiin, mutta kun motiivina on rahan säästäminen. Hyvät käytännöt tulisi saada osaksi lainsäädäntöä tai kaupallisin motiivein, kuten vuokrakohteet, tuettua laadukasta rakentamista. Tämä saattaa ehkä kuulostaa jo salaliittoteorialta, mutta mitkä mahtavat olla rakennusalan lobbareiden motiivit edelle kuvatuille järjestelyille?

Kyse ei siis mielestäni ole tiedon vaan halun puutteesta. Itse voin ainakin todeta omalla kokemuksellani, että jos lääkäri hoitaisi potilaita yhtä hutiloiden kuin eräät grynderit pystyttävät kiinteistöjä, niin lupa ammatinharjoittamiseen menisi hyvin nopeasti. Asia on toki hyvä nostaa esille vaalien alla sisäilmasairaassa kunnassa, poliittinen menestys on tuolloin taattu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntapolitiikka, talous, sisäilma

Yksilöyrittäjyys on tulevaisuutta

Sunnuntai 2.12.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Tämänsyksyinen keskustelu irtisanomissuojasta on ollut tärkeä avaus.

Oxfordin yliopiston tutkijoiden vuonna 2013 tekemän tutkimuksen mukaan 47 prosenttia Yhdysvaltojen työpaikoista on vaarassa 20 vuoden sisällä digitalisaation ja automatisaation myötä. Suomessa on odotettavissa samaa kehitystä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan.

Käsillä on teollista vallankumoustakin suurempi työelämän murros. Tulevaisuuden työpaikat Suomessa syntyvät todennäköisimmin digitaalisille alustoille ja palveluliiketoimintaan keskittyneisiin pk-yrityksiin. Sijoitettavan pääoman tarve ei ole suuri, mutta kilpailukykyä muodostavaksi tekijäksi nousee organisaatioiden mukautumiskyky.

Yksilön kohdalla työelämän muutos tarkoittaa työn pirstoutumista sekä osaamisen jatkuvaa kehittämistä ja tietynlaista henkilöbrändäystä. Yksilöyrittäjyys voisi kuvata tulevaisuuden työntekijää parhaiten.

Näin ollen olisi toivottavaa, että Suomen kilpailukyvyn ja tulevaisuuden vuoksi koko yhteiskuntamme sisäistäisi lähitulevaisuuden muutostarpeet. Aiemmin luotua työelämän lainsäädäntöä ja sosiaaliturvajärjestelmää tulee muokata tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi. Perustulo tulee mielestäni olemaan osa tätä muutosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteiskunta, työelämä

Siilinjärven talouden diagnostiikka

Torstai 25.10.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Kuntamme talous on kestämättömällä pohjalla. Maanantain kunnanvaltuustossa hyväksyttiin 2018 vuoden muutostalousarvio, missä tilikauden tulos on -3,6 milj. €. Pääasialliset syyt tähän ovat valtava väistötilojen tarve sekä palvelujen ostot, mitä ei ole pystytty ennakoimaan esim. erikoissairaanhoidon maksuina, sekä muut ennakoimattomat palkkakustannukset mm. sivistyspalveluissa. Kunnanjohtaja esitti edelleen huolensa valtionosuuksien pienentymisestä, mikä on ollut huomattavaa verrattuna esim. samankokoiseen Iisalmeen, johtuen todennäköisimmin kuntamme väestörakenteesta. Miten tämä syöksykierre saadaan katkaistua ja kuntamme itsenäisyys näin säilytettyä?

Kun ihmiselimistössä on esim. hivenainetta liian vähän, on olemassa oikeastaan kolme vaihtoehtoa:                1. saanti, yleensä suun kautta, on liian vähäistä 2. elimistö ei jostain syystä pysty käyttämään sitä optimaalisesti, todennäköisimmin jokin sisäinen prosessi on estynyt sairauden vuoksi 3. elimistö hukkaa ainetta esim. suolistoon. Tämä on hyvin karrikoitu jako ja seuraavaksi käsittelen Siilinjärven taloutta näin.

1. Siilinjärvellä on maakunnan paras työllisyys ja korkein verotus, joten rahanpuute ei voi olla saannista kiinni. Verotuksen korotus ei ole mielestäni vaihtoehto, tällöin ero lähikuntiin nousee liian suureksi. Epäilen että aiempien vuosien kulukuuri on saanut aikaan sen että 3. kohdan rahan hukkaus ei ole vastaus. Investoinnit ja käyttötalous tehdään tällä hetkellä veitsi kurkulla, toki aina voidaan tehostaa.

Monielinvammassa elimistö sulkee toimintojaan, siten että vähemmän tärkeitä toimintoja supistetaan, jolloin elintärkeille toiminnoille jää enemmän kapasiteettia. Näin ollen ajattelen, kuten oppi-isäni Kari Ojala jo valtuustosalissa totesikin, että Siilinjärvellä on tehostettava sisäisiä prosesseja ja mietittävä näitä jopa täysin uudestaan organisoituina. Ajattelen että tärkeänä osana tätä organisointia olisi myös miettiä täysin uudestaan kunnan ydintehtävää. Ydintehtävän ulkopuolisista tehtävistä luopuminen keskittää voimavaroja tärkeimpään eli kuntalaisten palvelujen laatuun.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntapolitiikka, talous

Työelämä - Perheelliset kuuluvat etusijalle

Sunnuntai 21.10.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Hyvinvointiyhteiskunta kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Eläkejärjestelmä ja julkiset palvelut romahtavat, koska syntyvyys on alimmillaan sitten nälkävuosien. Työelämän joustoja ja perheellisyyden arvostusta tulisi lisätä sen sijaan, että jatkuvasti ylikorostetaan tasa-arvoa ja ihannoidaan modernin yhteiskunnan vapautta. Vain näin syntyvyys saataisiin nousuun.

Lehtijutussa lomien jakamisesta perheettömien ja perheellisten kesken kirjoitettiin: ”Jokaisen toiveet ovat kuitenkin yhtä tärkeät elämäntilanteesta riippumatta” (SS 12.10.). Näin ei pidä olla, jos haluamme verovarojemme riittävän yhteiskuntamme ylläpitoon. Ja miksi pitäisikään olla?

Itse tuoreena isänä lomatoiveeni ovat siirtyneet vilkkaimpiin loma-aikoihin. Aiemmin olin erittäin tyytyväinen lomien pitämiseen muulloin. Jos esimerkiksi lähtee ulkomaille, on se siten huomattavasti huokeampaa.

Nykyajan ongelmana on itsekkyys ja kykenemättömyys nähdä asioita laajassa perspektiivissä. Pystyn ymmärtämään tahallisesti lapsettomia ja koen valtavaa myötätuntoa heitä kohtaan, joiden syli halustaan huolimatta on tyhjä. Mutta työelämässä tarvitsemme kasvavien lapsien ja heidän vanhempiensa huomioimista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteiskunta, työelämä

Woodhope Siilinjärvi - Vastakkainasettelusta vaihdantaan

Perjantai 14.9.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Pääkirjoituksessa puitiin varsin nihilistisellä tavalla Woodhope Siilinjärvi -hanketta (SS 12.9.). Mielestäni kirjoitus kuvastaa juuri keskustan himoitseman maakuntareformin Akilleen kantapäätä. Maakuntakeskuksen norsunluutornissa, mihin luen myös Savon Sanomien ainakin osaltaan kuuluvan, on helppo ylenkatsoa ja naureskella haja-asutusalueiden olemassaolon taistelulle.

Meillä Siilinjärvellä on omat haasteemme, jotka pääasiallisesti koskevat kiinteistöinvestointeja sekä kestävän taloudenpidon löytymistä muuttuvassa toimintaympäristössä. Kuitenkin keskustelut kunnassamme Woodhope-hankkeen ympärillä ovat olleet hyvin rakentavia ja maakunnallista vetovoimaa korostavia. Itse olin taannoin nostamassa esille asuntomessuhanketta liittyen alueen kehittämiseen. Oma ajatukseni oli, että Kuopio hyötyy tuosta myös huomattavassa määrin. Esimerkiksi majoituskapasiteettia on mahdotonta nostaa paikallisesti tarvittavalle tasolle.

Siilinjärvellä kyllä ymmärrämme oman paikkamme äidin hameenhelmassa. Mutta ymmärretäänkö Kuopiossa, mitä tämä huoltosuhde tarkoittaa? Ainakin joukkoliikenneasioista nousseen kohun perusteella ei ilmeisimmin. Hivenen tulee tunne, että vuorovaikutuksessa Kuopio odottaa, uiko veteen heitetty avuton, ja kun ei, niin pelastaa ja saa henkisen niskalenkin. Kyllä me uimme, sanokaa vain, kuinka pitkälle.

Toivoisin jatkossa maakuntalehdeltä inklusiivista eli sisällyttävää suhtautumista maakunnan kehittämiseen turhan kahtiajaon ja vähättelyn sijaan. Kyseisenlaiset kehittämishankkeet kun satavat meidän kaikkien laariin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntapolitiikka, talous, demokratia

Vetoomus lähidemokratian puolesta

Torstai 6.9.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Länsimainen hyvinvointiyhteiskunta on kriisissä. Väestö ikääntyy, kaupungistuminen vie väestöä kasvukeskuksiin, taloudellinen hyvinvointi keskittyy tietyille joukoille ja henkisen pahoinvoinnin arvioidaan lisääntyneen. Filosofi Friedrich Nietsche puhui aikanaan ihmiselle ominaisesta vietistä valtaan. Mikäli tuo on joskus pitänyt paikkansa, ei näin ole enää: kiinnostavat ja hyvin palkatut asiantuntijatehtävät vetävät puoleensa ja poliittisesta vallasta on tullut harvojen perversio.

Kotikunnassani Siilinjärvellä aiemmat vuodet ovat olleet hyviä. Lähitulevaisuus tulee todennäköisesti olemaan raskas ja on tehtävä vaikeita päätöksiä leikata totutuista hyvistä palveluista ja laajasta palveluverkosta. Syynä tähän pitäisin em. laajojen trendien ohella lähihistorian osaamatonta rakentamista vailla vastuita sekä osaltaan myös vajaavaisuutta julkishallinnon organisaatioiden pitkäaikaisessa taloudenpidossa.

Vapaus on liian pitkään ollut meille itsestään selvää. Usein ihminen käsittää arvostamiaan asioita vasta kun on nuo menettänyt. Itse pidän lähidemokratian säilymistä merkittävänä arvona. Kuitenkin pienen kunnan marginaalipuolueen paikallisyhdistyksessä aktiiveja on kourallinen ja tällä hetkellä hekin ovat jo lähestymässä eläkeikää. Toki kokemusta tarvitaan, mutta ihminen on kokemusmaailmaltaan subjektiivinen olento, joten käsillä oleva elämäntilanne määrittää usein ajattelua eniten. Näin ollen haluaisin vedota nuoriin ja keski-ikäisiin: aktivoitukaa, keskustelkaa ja ottakaa selvää. Teitä tarvitaan päätöksentekoon edustuksellisessa demokratiassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: demokratia, yhteiskunta, kuntapolitiikka

Työkyvyttömyyseläkkeet - Mittareita yhtenäistettävä

Torstai 23.8.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Pitkäaikaissairaiden työkyvyn arviointi ja eläkepäätösten vaikeus on herättänyt paljon keskustelua ja tunteita (SS 7.8.). Jokin aika sitten kansalaisaloitteella vaadittiin vakuutuslääkärijärjestelmän kumoamista.

Kun ihminen tulee työkyvyttömäksi, ensimmäiset 300 päivää hän on Kelan sairauspäivärahalla, jolloin sovelletaan sairausvakuutuslain mukaista ammatillista työkyvyttömyyttä eli työkykyä verrataan omaan tai tähän läheisesti verrattavaan työhön. Tämän jälkeen työkyvyttömyyden jatkuessa jäljellä olevaa työkykyä arvioidaan työeläkelain mukaan, jolloin puhutaan yleisestä työkyvyttömyydestä eli kyvystä suoriutua mistä tahansa työstä. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon koulutus, aikaisempi toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut näihin rinnastettavat seikat.

Nykyinen kaksiportainen järjestelmä on asianmukainen: hoitava lääkäri ei tee päätöstä merkittävästä sosiaalisesta etuisuudesta kuten sairauseläkkeestä. Tilanteen objektiivinen arviointi voi inhimillisistä syistä olla vaikeaa.

Eläkevakuutusyhtiöiden lääkärit tekevät päätökset pelkästään tehdyn lausunnon perusteella. Toimintakyvyn kuvaaminen pelkästään kuvailemalla tekstiin on erittäin haastavaa, ja hoitavien lääkärien arviointimenetelmät vaihtelevat.

Mielestäni paras ja kustannustehokkain ratkaisu työ- ja toimintakyvyn arvioimiseksi olisi yhdistää nykyisenlaisten erikoissairaanhoidon kuntoutustutkimuspoliklinikoiden ja eläkevakuutusyhtiöiden toimintaa. Tällöin olisi selvät intressit arvioida vaikeimpia tilanteita nopeammin kuin nykyisessä järjestelmässä, ja arviointiin saataisiin yhtenäiset ja päätöksenteon kannalta olennaiset mittarit.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, työkyky, yhteiskunta

Monopolista penkinmerkkaukseen

Torstai 2.8.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

”En usko minäkään monopolien, julkisten tai yksityisten, autuudellisuuteen”, kirjoittaa Heikki Pärnänen, Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja, Lääkäriliiton sivuilla. ”Julkisen vallan oma osallistuminen markkinoille on pidettävä rajattuna ja varattava sellaisiin tilanteisiin, joissa se on yleisen edun kannalta välttämätöntä tai yksityisiä toimijoita ei ole. Sillä on kuitenkin välttämätön rooli reilujen pelisääntöjen määrittäjänä, turvallisuuden ja huoltovarmuuden takaajana sekä monien tärkeiden palveluiden järjestäjänä”, sanotaan kokoomuksen periaateohjelmassa.

Näille yhteisöille on yhteistä se, että niiden kenttäväki on sote-uudistuksen suhteen jakautunutta, vaikkakin virallinen näkemys on hallitusta tukeva. Olen samaa mieltä molempien kannanottojen kanssa, paitsi terveydenhuollon toimintaympäristössä. Tuoreessa kansainvälisessä tutkimuksessa maamme terveydenhuolto todettiin niin laadultaan erinomaiseksi kuin kustannustehokkaaksikin.

Mielestäni kaavailtu uudistus on kuin avosydänleikkaus perusterveelle ihmiselle: riskit ylittävät reilusti mahdolliset hyödyt.

Oletettu kilpailu maamme terveydenhuollon markkinassa ei paranna laatua, ehkäpä jonkinlaista potilaskokemusta kylläkin. Viime aikaisten yritysostojen myötä on olemassa suuri riski, että syntyy kahden suuryrityksen oligopoli kasvukeskuksiin, ja muualla sairaimman väestön hoitaa julkinen sektori, mikä entisestään polarisoi terveyseroja. Miten pienten palveluntuottajien asema todellisuudessa turvataan?

Olen Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren kanssa yhtä mieltä siitä, että ”pakotetut” maakunnat ovat teennäisiä. Maakuntien tai kuntayhtymien tulisi antaa muodostua itse parhaaksi kokemallaan tavalla, kuten Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa on tapahtunut.

Miten erinomaista järjestelmää voidaan parantaa? Benchmarking eli vertailukehittäminen tarkoittaa oman toiminnan vertaamista toisten toimintaan, usein parhaaseen vastaavaan käytäntöön. Edesauttaako verinen kilpailu markkinasta tai kilpailijoiden hävittäminen ostamalla tätä vertailukehittämistä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto, valinnanvapaus

Kuntataloudesta ja tulevaisuudesta ? Siilinjärvi veden varassa?

Torstai 28.6.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

28.5.2018 käsiteltiin Siilinjärven kunnanvaltuustossa vuoden 2017 tilinpäätöstä, mikä oli 1,77 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Kunnassa siis kaikki hyvin? Mielestäni käyttötalouden etumerkki ja tulos ovat yliarvostetussa asemassa. Uudessa vuonna 2015 voimaanastuneessa kuntalaissa pyrittiin lisäämään huomiota kuntien konsernitalouden kestävyyden turvaamiseen ja pitkän aikavälin vastuunkannon korostamiseen. 

Mielenkiinnosta yritin vertailla Siilinjärven, Iisalmen ja Varkauden tunnuslukuja keskenään, koska mielestäni ne painivat samassa sarjassa. Etenkin Iisalmen kanssa käydään jatkuvaa kisaa maakunnan toiseksi suurimman kunnan/kaupungin tittelistä.

Omavaraisuusaste mittaa vakavaraisuutta, tappion sietokykyä sekä kykyä selviytyä sitoumuksista pitkällä tähtäyksellä. Se kertoo, kuinka suuri osuus varallisuudesta on rahoitettu omalla pääomalla. Mitä korkeampi omavaraisuusaste on, sitä vakaammalle pohjalle liiketoiminta rakentuu. Osakeyhtiön konkurssiuhan on huomattu nousevan, kun omavaraisuusaste on alle 25 %. Iisalmen kuntakonsernin luku on 45%, Varkauden 38,9% ja Siilinjärven 30,2%(2016). Iisalmessa lainaa per asukas oli 4246€, meillä 5583€ ja Varkaudessa 7907€.

Näistä luvuista päätellen voisin ennustaa Iisalmen vievän voiton maakunnallisessa kilvoittelussa. Lisäksi Ylä-Savossa on synergiaa toimijoiden välillä. Haluaisin nostaa tässä esille alueen suurten yritysten esittäytymisen keväällä Helsingissä.

Sen lisäksi että kuntamme omavaraisuus on matala, on meillä kiinteistöinvestointipaineita lähivuosien aikana noin 100milj.€ verran. Tämä yhtälö vaarantaa mielestäni kuntamme itsenäisyyden. Investoinneista täytyy säästää ja jostakin täytyy löytää rahaa. Kunnantalon tarkoituksenmukaisuutta ja toteutustapaa täytyy miettiä. Kaikkien investointien tarpeellisuutta tulee arvioida nyt useaan otteeseen.

Tuoreimmin kunnanvaltuustolle esiteltiin vesilaitosten yhdistämistä Kuopion kanssa. Tuo on lainsäädännöllinen velvoite, eikä siilinjärveläisiä tai kuopiolaisia asiakkaita voida laittaa eriarvoiseen asemaan esim. maksujen suhteen. Suurempi toimija ja yhtiömuoto takaisi mielestäni turvallisuuden ja toiminnan pitkäjänteisyyden. Samalla kunnan tase vahvistuisi ja omavaraisuus kasvaisi.

Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa. Tällä hetkellä meidän haasteemme on taloudellinen. Tässäkin esitetystä kilvoittelusta on ehkäpä luovuttava ja pyrittävä turvaamaan kuntamme olemassaolo. Myös jokaisen asukkaan olisi hyvä sisäistää yllä olevat faktat, jotta päättäjillä olisi selkänoja mihin päätöksissä nojata.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntapolitiikka, talous

Maakunnat liian pieniä toteutukseen

Tiistai 5.6.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Perustuslakivaliokunnan lausunto sote-uudistuksesta valmistui vihdoin. Siinä löydettiin korjattavaa erityisesti tietosuoja-asioissa, valinnanvapauden aikataulutuksessa sekä maakuntien rahoituksesta. Erityisesti kiinnittäisin huomiota maakuntien rahoitukseen sekä tähän aiottuun kululeikkuriin, jonka tavoite on pitkällä aikavälillä säästää, kustannusten kasvua hilliten, 3 miljardia euroa.

18 maakuntaa on liian paljon. Toki se on parempi kuin yli 200 kuntaa ja kuntayhtymää. Maakunnan koko ja kululeikkuri muodostavat kuitenkin mielestäni mahdottoman yhtälön.

Maakunnan väestöpohja on edelleenkin liian pieni ottamaan huomioon sairastuvuuden satunnaisen vaihtelun. Jos samaan maakuntaan sattuu useampi kalliisti hoidettava sairaus, vie tämä talouden kuralle. Laitetaanko lappu luukulle rahan loppuessa? Terveydenhuolto on kuitenkin perustuslain määräämää toimintaa, jonka on toimittava ympäri vuorokauden ja vuoden.

Myös valinnanvapauden hyöty mahdollisena kilpailun edistäjänä ja prosessien tehostajana jää todennäköisimmin saavuttamatta osin juuri markkinoidemme ”pienuuden” vuoksi.

Jos sote menee eduskuntakäsittelystä läpi, niin toteutus todella ratkaisee, nimittäin sen, mitkä maakunnat sulautetaan toisiin. Todennäköisesti maakuntien lopullinen määrä tulee olemaan lähellä kokoomuksen ehdottamaa viittä eli nykyistä erityisvastuualuejakoa. Toivottavasti prosessi ei vain käy potilaille ja veronmaksajille liian kalliiksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto

Politiikka - Liikkeessä, mutta mihin suuntaan?

Torstai 3.5.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Kotimaisen politiikan tuorein käänne oli Harry ”Hjallis” Harkimon ero Kokoomuksesta sekä hänen osallisuutensa uudessa Liike Nyt -liikkeessä. Tämä oli jatkumoa hänen kritiikilleen Kokoomuksen linjaa kohtaan. Suuri syy uuden liikkeen synnylle oli ajatus poliittisen järjestelmän toimimattomuudesta ja vallan keskittymisestä sisäpiiriin. Yhtenä esimerkkinä tästä hän käytti 2015 syntynyttä ”lehmänkauppaa” maakunta-sote.

Mielestäni Harkimon kritiikissä on perää. Poliittinen järjestelmämme perustuu itsenäisyytemme alkuaikoihin. Myös viime aikoina monessa mukana olleen ay-liikkeen kulta-ajoista on kohta jo ihmisiän verran. Yhteiskunta ja erityisesti työelämä on muuttunut radikaalisti. Teollisena aikakautena syntynyt johtamisjärjestelmä linjaorganisaatioineen on vanhentunut. Johtamisen tulisi keskittyä entistä enemmän asiantuntijoiden ja verkostojen johtamiseen. Luottamus on avainsana tässä viitekehyksessä, perustuuhan koko talousjärjestelmämme luottamukseen.

Maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelu ei missään vaiheessa ole herättänyt luottamusta. Pirullinen ongelma muuttuu alati, mutta silti sen ratkaisu lähtee tiettyjen muuttujien kiinnittämisestä. Esimerkiksi kapitaation olisi lähtökohtaisesti pitänyt pohjata sairastamisriskiin. Valinnanvapauspilotit perustuvat kaikista yksilöistä saatavaan samaan korvaukseen. THL kuitenkin lanseerasi tuoreesti, jo pitkään asiantuntijoiden penäämän, paljon kohua tyhjästä mediassa nostaneen, riskikapitaation. Näin ollen pilotin ja lopullisen tilanteen ansaintalogiikat ovat palvelujentuottajien kannalta täysin erilaiset. Ennusteitä on näin ollen mahdotonta tehdä.

Olen Harkimon kanssa eri mieltä erityisesti kahdesta asiasta. Ensinnäkin todellinen muutos lähtee yksilöstä/organisaatiosta sisäsyntyisesti. Toisena Kokoomus on tähän muutokseen kyvykkäin puolue niin tiedollisin kuin vuorovaikutuksellisin mittarein.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: politiikka, sote, valinnanvapaus

Vappupuhe Siilinjärven torilla

Tiistai 1.5.2018 - Arttu Pöyhönen

Hyvät siilinjärveläiset ja mahdollisesti muukin paikalle eksynyt Vappukansa.

Olen Arttu Pöyhönen, 1. kauden kunnanvaltuutettu Kokoomuksen riveistä. Vappu on erityisesti työväen juhla, mutta haluaisin nostaa esiin kansamme hyvinvoinnin kannalta tärkeän sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, mikä koskettaa jokaista vauvasta vaariin.

Lähdin ehdolle viime vaaleissa, koska koin turhautumista liittyen sote-uudistuksen uutisointiin ja omasta mielestä vajaavaiseen kommunikaatioon, kaikki kun tahtovat olla sekaisin asiasta. Tähän SOTEen en ennätä itse vaikuttamaan, mutta toivon että jatkossa voin olla myös itse myötävaikuttamassa kyseisenlaisiin muutoksiin. Ihmiselämässä puhutaan kehityskriiseistä noin 3-4 vuoden välein mitä kautta yksilö kehittyy ihmisenä, onkohan näin myös yhteiskunnassa?

Poliittisessa kentässä ja erityisesti puolueessamme Kokoomuksessa SOTE-uudistus jakaa mielipiteitä. Elina Lepomäen ja Jan Vapaavuoren mielipiteitä on kuultu harva se päivä tiedotusvälineissä. Mielestäni tämä kertoo Kokoomuksen vahvuudesta modernina puolueena ja erityisesti puolueen jäsenten itsenäisestä ajattelusta.

Olen valmistunut lääkäriksi 2014, olen työskennellyt kaikilla suomalaisen terveydenhuollon tasoilla ainakin jossain määrin ja koen että olen jonkinlainen kokemusasiantuntija asiassa. Haluaisin tässä vaiheessa lainata lukuja terveydenhuoltomme Laadusta ja kustannustehokkuudesta Pekka T. Jaatisen mielipidekirjoituksesta tammikuulta Länsi-Suomi -lehdestä

https://ls24.fi/artikkelit/suomen-terveydenhuollon-laatu-ja-kustannustehokkuus

Lääkärinä ja poliitikkona voisin siis kysyä, mikä on suunnitteilla olevan historian mittakaavassa jättiläismäisen uudistuksen tarve ja ennuste? Lääketieteessä hoitotoimenpiteitä tehdään useimmiten yksi kerrallaan, jotta pystytään arvioimaan niiden vaikutusta potilaaseen. Miksi yhteiskunta täytyy muuttaa ennennäkemättömällä nopeudella, kun mielestäni tilanne ei tällaista edes vaadi?

 

Sote-uudistuksen tavoitteena on:

-kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja,

-parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta

-hillitä kustannuksia. 

 

Omien käytäntöön ja terveydenhuollon rakenteiden tuntemukseen pohjautuvien kokemuksieni sekä monien asiantuntijoiden mukaan tavoitteita ei tulla saavuttamaan. Palvelujen saatavuus tulee parantumaan, mutta Ruotsin esimerkkiin pohjaten vain kaupungeissa ja tiheään asutuissa taajamissa.

Kommunikaatio uudistukseen liittyen on ollut ala-arvoista. Kukaan ei tunnu tuntevan kokonaisuutta. Lääkäritkin ovat täysin pihalla uudistuksen luonteesta, puhumattakaan tavallisista kansalaisista. Esimerkiksi ihmistä seuraavan rahamäärän olisi jo lähtökohtaisesti pitänyt perustua sairastuvuuteen. Tällöin avautuvilla kilpailluilla markkinoilla syntyy motiivi todella hoitaa sairaitakin. Valinnanvapauskokeilut kuitenkin perustuvat kaikista maksettavaan yhtäläiseen korvaukseen ja edellä kuvattu malli tuotiin julkisuuteen vasta aivan viime viikkoina.

Erityisen huolissani viime päivien uutisoinnin perusteella olen KELAn järjestämän psykoterapian tulevaisuudesta: tämä on suunnitteilla siirtää maakuntien vastuulle ilman korvamerkittyä rahaa. Pelkään että talouden kurjistuessa tämä järjestelmä rapautuu.

Viime vuonna 36 000 suomalaista sai psykoterapiaa Kelan kuntoutuksena. Kaikkien kuntoutuspäätökset tehtiin yhdenmukaisilla kriteereillä. Kela on lain mukaan korvannut 16–67-vuotiaille työ- ja opiskelukyvyn tukemiseksi tai parantamiseksi, jos mielenterveydenhäiriö uhkaa työ- tai opiskelukykyä.

Suomalainen neuvola on myös kansainvälisesti todettu laadukkaaksi.

Keskisuomalaisessa 27.4.2018 haastateltu lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila pelkää asiakassetelin romuttavan laadukkaan lähineuvolatyön ja vaatii lähineuvolan turvaamista lailla.

Sote-uudistus olisi siirtämässä äitiys-, lasten- ja perhesuunnitteluneuvolan palvelut kunnilta maakuntien liikelaitosten järjestettäväksi 1.1.2020 alkaen.

Lapsiasiavaltuutetun mukaan riskinä on, että asiakasseteli avaa kilpailun asiakkaista, markkinat jakavat perheet ja tämä heikentää neuvolan kattavuutta ja laatua.

 

Edellä esittämäni tosiasiat ja huolet huomioiden olen sitä mieltä, että nykyistä järjestelmää tukemalla ja resursseja oikein kohdentamalla ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon johtamista tehostamalla voitaisiin päästä uudistuksen tavoitteisiin todennäköisemmin kuin tämän hetken ehdotelmalla.

 

Lääkärin tärkein ohjenuora on itsensä Hippokrateen lausuma:

Primum est non nocere  -  Tärkeintä on olla vahingoittamatta.

Olen vaikeina hetkinä usein miettinyt mitä se tarkoittaa. Mielestäni se tarkoittaa kahta asiaa.

Jos et tiedä mitä teet, niin älä tee mitään. Ja vaikka aikomuksesi olisi hyvä ja luulet tietäväsi mitä teet, koita ennakoida tarkasti tekojesi vaikutuksia, sillä tärkeintä on vahingoittamatta.

Mutta mikä onkaan poliitikon tärkein ohjenuora? Ennen seuraavaa SOTE 2.0 haluan selvittää sen?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto, valinnanvapaus

Vanhemmat kirjoitukset »