Muitakin keinoja kuin verotus - kiitos

Luin 9.10.2020 Iisalmen Sanomien Vapaan sanan Iivo Polven (vas.) kirjoittamana. Hän pohti ja alusti tulevia kuntatalouden haasteita ja painotti kuntaveron korotuksen mielekkyyttä maksujen korottamisen sijaan tulevissa talouden haasteissa sosiaalisen vastuullisuuden nimissä. Olkoonkin että sivulauseessa totesi, ettei verojen korotuksen pidä olla automaatio.

Kirjoitus edustaa perinteistä vasemmistoajattelua, missä ”rikkaiden” ja työssäkäyvien lompakko on pohjaton ja tuolta on tuleva kaikkiin ongelmiin ratkaisu. Asia on saattanut näin ollakin nousukaudella. Taloudellisen matalasuhdanteen aikana meiltä valitettavasti loppuvat kohta veronmaksajat, joilta tämä kaikki raha pidättää. Nykyisen mallisen sote-uudistuksen toteutuessa kuntaveroleikkuri vähentää juuri Polven puolustaman pienituloisen proletaarin verorasitetta. Valtionverotuksen osuus verokertymästä kasvaa. Jännityksellä odotan mitä tuo muutos tekee työmarkkinoille ja työvoiman liikkuvuudelle.

Voisiko talouden ongelmien taustalla olla koneiston tehottomuus ja tyhjäkäynti? Polven ja ideologisten kumppanien silmissä julkinen sektori on sementoitu paikoilleen ja verraton palveluiden tuottaja. Vaikka maassamme tuo on jo äärettömän suuri ja nielee valtavan määrän rahaa, vasemmistohallitus on sote-uudistuksen myötä laajentamassa tuota entisestään ja kaventamassa yksityisen sektorin palveluiden mahdollisuuksia. Yksityistäminen tai yhtiöittäminen ei saa olla itseisarvo, mutta tähän asti talouden johtaminen on tuolla sektorilla ollut selvästi julkista edellä.

Suomen talouden kohentaminen lähtee työn tekemisen ja tarjoamisen arvostuksen nostosta, siten että ahkeruudesta ei jatkuvasti rangaista vain lisää. Raippaveroajattelu valtavine tulonsiirtoineen, yhdessä yhteiskunnallisten lieveilmiöiden kanssa, on osaltaan ollut luomassa maahamme ideologialle symbioottista useiden ikäluokkien kokoista syrjäytyneiden joukkoa.