Ongelman ratkaisussa on pidettävä järki ja tasa-arvo mukana

Perjantai 19.7.2019 - mielipide Savon Sanomat Arttu Pöyhönen

Pääkirjoituksessa otsikolla Lääkäreillä pitää olla velvoitteet julkiselle puolelle käsiteltiin ikuisuusaihetta eli lääkäripulaa tutulla retoriikalla (SS 16.7.).

Erikoiseksi sen tekee mielestäni, että maakuntalehden pääkirjoituksessa tarjotaan ratkaisuiksi yksilönvapautta rajoittavia oikeistopopulistisia ja työnteosta sekä ahkeruudesta rankaisevia sosialistisia keinoja.

Yksinkertaisessa maailmassa kun jotakin puuttuu, sitä saadaan tekemällä lisää. Näin ei kuitenkaan ole ihmiselimistössä tai postmodernissa yhteiskunnassa.

Jonkin puuttuessa täytyy selvittää, hukataanko sitä jossakin prosessin vaiheessa vai menetetäänkö sitä, siis liian vähäisen saannin ohella.

Lääkäripulaan, joka vaivaa lähinnä haja-asutusalueita, kun jätetään suurten ja keskeisten alueiden aliresursointi pois, ei lääke ole lääkäreiden koulutuksen lisääminen.

Samassa kirjoituksessa uhmataan fysiikan peruslakeja toteamalla, että määrän lisääminen ei vaikuta laatuun.

Toisaalta perisuomalaisen kateuden höystämänä, kun lääkärien palkat saataisiin samalla laskemaan, olisi se vielä parempi ja valtion verokertymää vähemmäksi.

Tähän voin todeta, että on yhteiskunnan edun mukaista, että lääkäreiden työtä arvostetaan ja arvotetaan oikein.

Näin ehkäistään muun muassa liiallista markkinavetoisuutta ja medikalisaatiota.

Kaikista pöyristyttävintä kirjoituksessa, mitä toki on ehdotettu monen muunkin lehden palstalla, on lääkäreiden pakkotyöllistäminen julkiselle puolelle eli työpanoksen sosialisointi.

Tällaisen ehdottamisesta ei ole enää pitkä matka tiettyjen ihmis- tai etnisten ryhmien erottamiseen yhteiskunnasta erinäisillä tavoilla, minkä seurauksiin voi tutustua historiankirjoista, jos on päässyt unohtumaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, yhteiskunta, politiikka

Siilinjärvi - itsekäs vai itsenäinen?

Lauantai 1.6.2019 - mielipide Savon Sanomat Arttu Pöyhönen

Siilinjärven kunnanvaltuusto teki päätöksen vesilaitoksen yhtiöittämisestä ja yhdistämisestä Kuopion kanssa 27.5.2019 äänin 24-19. Itse olin taannoin alustavasti puolesta ja tuoreesti esitin myös kritiikkiä liittyen asiaan. Näin ollen minua on tituleerattu takinkääntäjäksi, koska lopulta äänestin kunnanhallituksen muutetun esityksen puolesta. Kynnyskysymykseni vesiyhtiöön liittymiseksi oli, että sopimukseen saadaan kielto liiketoiminnan myynnistä. Näin turvataan peruspalvelua monopoliasemassa tuottavan yhtiön kuntaomaisuus ja –omistajuus.

Tässä kuitenkin on juuri politiikan ydinongelma mitä haluan olla muuttamassa. Yritän ratkaista asiat järkiperustein. Liian moni poliitikko tekee valintansa tunteella ja pyrkii tukemaan tätä näkökulmaa valiten tiedosta tätä näkemystä parhaiten palvelevat todisteet.

Kunnan tulos on painumassa tänä vuonna 9 miljoonaa alijäämäiseksi. Taseen vahvistaminen 13 miljoonalla eurolla aikaansaa sen, että kuntamme kriisiytyminen siirtyy ainakin vuodella eli meillä on aikaa pohtia toimenpiteitä talouden korjaamiseksi. Vesilaitoksen myynnin takana olleita syytetään siitä, että he ovat viemässä Siilinjärveä Kuopioon. Mielestäni asia on juuri päinvastoin: jos päätöstä ei olisi tehty, todennäköisimmin tilanne tulevaisuudessa heikkenisi nopeammin eikä muita riittävän varteenotettavia ehdotuksia pään pinnalla pitämiseksi ole kuulunut. Toki pitkällä aikavälillä päätöksen taloudellinen hyöty on mitätön, mutta meillä ei valitettavasti ole enää oikeutta pitkän aikavälin tarkasteluun.

Vaikea ja monimutkainen päätös on nyt tehty. Kuntavaalikoneessa taidettiin kysyä, kumpi on tärkeämpi kunnan vai kuntalaisten etu? Tuolloin en ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin, mutta kun talous heikkenee alkavat nuo kaksi erkaantua. Itse ajattelen että tämä päätös oli loppujen lopuksi niin kuntalaisten ja eritoten kunnan eduksi. Jos nämä kaksi etua erkanevat liikaa, on mielestäni aika heittää pyyhe kehään. Tämä päätös osoittaa, että emme ole itsekkäitä vaan yhteistyöhaluisia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntapolitiikka, talous

Soten evoluutio

Lauantai 6.4.2019 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Minä uskon evoluutioon, niin menneenä kuin tulevana luonnon ja yhteiskunnan voimana. Strateginen johtaminen on taas johtamista visiolla eli tulevaisuuden näkymällä. Suurin osa asiantuntijoista mieltävät, että soten järjestämisvastuu on järkevintä koota 5 sote-alueeseen. Tämä ilmeisimminkin todettiin nykyisellä kuntien määrällä kuntademokratiaa heikentävänä.

Kokoomuksen linja lähtee nyt siitä, että kunnat muodostaisivat vapaaehtoiselta pohjalta kuntayhtymiä kuten esim. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on tehty. Tämä on erittäin hyvä hoidon integraation kannalta. Lisäksi ehdotetaan hoitotakuun tiukentamista, mikä sinällään on hyvä, mutta tulisi nostamaan kustannuksia ja saatavuuden ratkaisemiseksi käytettäisiin yksityisiä palvelusetelein. Minun nähdäkseni Kokoomuksen ehdotus mukailee pääpiirteissään Lääkäriliiton tuoretta kannanottoa.

Mielestäni tärkeintä asiassa on kuitenkin juuri uuden hallinnon tason torjuminen, mikä tarkoittaisi väistämättä uutta veroporrasta, mitä käytännössä muut puolueet kuin Kokoomus nyt ajavat. Näen, että Kokoomuksen malli olisi evoluution yksi vaihe matkalla kohti 5 sote-aluetta, mikä kuitenkin olisi pitkällä tähtäimellä optimaalisin vaihtoehto sairastuvuuden ennustettavuuden ja näin budjettirajoitteiseen rahoitukseen siirtymisen kannalta.

Itse ajattelen, että tähän maahan ei tarvita enää yhtään vaaleilla valittavaa poliitikkoa lisää. Esim. kunnallispolitiikassa olen kuullut suoraan sanottavan, että toimintoja ei haluta tehostaa, koska tällöin poliitikoille ei jää mitään päätettävää. Sote-kuntayhtymämalli ajaisi varmasti heikoimpia kuntia pakkoliitoksiin, mutta mitä haittaa siitä on? Raskasta julkishallintoa saataisiin karsittua, koska organisaatiomuutoksilla keksitään vain korvaavia suojatyöpaikkoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, sote, yhteiskunta, politiikka

Suhteellisuudesta ja äänestämisen tärkeydestä

Torstai 4.4.2019 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Viime vappuna Siilinjärven torilla pitämässäni puheessa totesin, että lääkärin tärkein ohjenuora on ”älä  vahingoita” ja lupasin ennen seuraavaa sotea selvittää, mikä kyseinen ohjenuora on poliitikolle. Kiertäessäni toreja, useampi ihminen on todennut minulle, että lääkärin pitäisi tehdä lääkärin töitä. Olen eri mieltä. Lääkärin koulutus maksaa noin 80000-150000 euroa. Voin luvata, että olen maksanut tuon rahan niin suoraan veroina kuin vaikkapa estettyinä verisuonitapahtumina jo useaan otteeseen takaisin. Tuolla summalla olen saanut jotakin tärkeämpää kuin koulutuksen – ajattelutavan, jolla ongelmia ratkaistaan.

Kuten Uutis-Jousen vaalipaneelissa totesin esim. vanhustenhuollon ongelmat eivät ratkea yhdellä luvulla, koska koko maassa ympärivuorokautisessa hoivassa siirtyminen 0,5 mitoituksesta 0,7 tarkoittaa 40% henkilöstön lisäystä. Tämä tultaisiin kattamaan todennäköisimmin ottamalla hoitajat muualta hoivasta ja ongelmat vain siirtyisivät esim. kotihoitoon. Samat poliitikot, jotka vaativat hoitajamitoitusta, vaativat rajoja kiinni, jotta suomalaisille riittäisi töitä. Tarvitsemme myös työperäistä maahanmuuttoa hoivakriisin ratkaisuun, muiden toimenpiteiden ohella.

Poliitikon tärkein ohjenuora mielestäni näin on ”kun jokin ratkaisu vaikuttaa helpolta, niin arvioi sen vaikutuksia ja suhteita muihin ratkaisuihin”. Ymmärrän myös, että usko poliittiseen päätöksentekoon on viime aikoina ollut koetuksella monista tapauksista johtuen. Yksittäisen valitsemasi poliitikon mahdollisuudet ovat varmasti rajalliset, mutta äänesi liittyy laajempaan joukkoon, jota arvioidaan päätöksiä tehdessä. Viime vaalien jälkeen jostakin oli leikattava Suomen tulevaisuuden vuoksi ja koulutuksesta se oli helpointa, koska nuoret olivat laiskimpia äänestäjiä. Äänestäjälle näin ollen tärkein ohjenuora on ”äänestä”.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteiskunta, politiikka

Sote-soturin manifesti

Torstai 14.3.2019 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Hyvin odotetusti naistenpäivänä sote kaatui. Minä olen pelkkä yksinkertainen maalaislääkäri, mutta näin tämän jo useita vuosia sitten. En siksi, että minulla olisi perustuslakiosaamista tai ennustajanlahjoja. Pääsääntöisesti näin tämän tulevan yksittäisten asiantuntijoiden kuten emeritusprofessori Martti Kekomäen kommenteista ja omista kokemuksistani lääkärin työssä. Olen katsonut kauhulla, miten todella tärkeää ja laajaa muutostarvetta on viety eteenpäin liian suurena kokonaisuutena ja siihen on liitetty liikaa poliittisia intressejä. Yksityiskohtiin en mene syvemmälle, koska niitä olen viime vuosien aikana käynyt tämänkin lehden sivuilla lävitse.

Vaalikampanjat ovat käynnistyneet ja pelolla seuraan nyt poliittisten puolueiden sote-ehdotuksia. Itse en näe, että uutta sotea kannattaa lähteä viemään eteenpäin tavalla, joka on jo havaittu toimimattomaksi. Nyt tarvitaan asiantuntijuutta sekä valtiomiesmäisyyttä nähdä Suomen ja suomalaisten etu.

Pyydän kaikkia lukijoita tutustumaan Lääkäriliiton tuoreeseen sote-ehdotukseen. Ehdotelmassa painotetaan kuntien järjestämisvastuun siirtämistä viidelle järjestämisvastuualueelle, käytännössä erityisvastuualueiden mukaisesti, joiden väestöpohja on riittävän suuri niin järjestämisosaamisen kuin kustannusvaihtelun tasaamisen näkökulmasta. Tässä painotetaan myös muutoksen vaiheistusta.  

Me emme tarvitse poliitikkojen tekemää sotea, vaan asiantuntijoiden luomat vaihtoehdot, joista poliitikot tämän valitsevat. Minä taasen lupaan, etten pane kynääni tuppeen ennen kuin laillinen sote vallitsee maassamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto, politiikka

Orpo, yksin mutta lähellä ratkaisua

Torstai 21.2.2019 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Populismi ja monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen on vaalien alla maan tapa. Se joka ei heti ole lynkkaamassa väärintekijää vaan ottaa aikansa ”fundeeratessa” oikeaa lähestymistapaa leimataan petturiksi. ”Ihminen ei ole desimaali.” Yhdestä suusta mauton, muualta kuultuna olisi neroutta?

Toki itsekin ihmettelen Kokoomuksen puheenjohtajan lausahdusta, koska eikö juuri sote-valinnanvapauden kapitaatio ole desimaalin laittamista ihmiselle? Tästä syystä itse olen kritisoinut markkinamallia, eikä se puhtaana versiona sovi kuin työterveyshuollon toimintaympäristöön, missä potilaiden läpivirtausaika voidaan laskea ja tuote tasakoosteistaa.

Asia on kuitenkin juuri kuten Orpo totesi. Jos ympärivuorokautiseen hoivaan laitetaan kiinnitetty mitoitus, todennäköisimmin ongelma siirtyy vain eri kohtaan palveluketjua, kuten palveluasumiseen tai kotihoitoon. Suutariksi jäävässä sotessa tämä ongelma olisi syntynyt perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille, koska poliitikot eivät ymmärrä lähetekäytännön suhteellisuutta.

Suomeen tarvitaan nykyisiä sairaanhoitopiirejä ja ERVA-alueita hyödyntävä suurempiin järjestäjiin tukeutuva sote-ratkaisu ilman lehmänkauppoja. Julkisen terveydenhuollon on oltava kuskin paikalla ja yksityisiä tuottajia hyödynnettävä täydentävästi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhustenhuolto, terveydenhuolto, politiikka

Terveydenhuolto matkalla vakuutuspohjaiseen suuntaan

Lauantai 16.2.2019 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen (Uutis-Jousi 7.2.2019)

Sote- ja maakuntauudistus ei todennäköisimmin tule etenemään tämän vaalikauden aikana, johtuen muutamasta seikasta. Mediassa uutisoitiin varsin tuoreesti terveyspalveluiden laatujärjestelmän kehittämisestä, mikä tullee viemään vuosia. Ensinnäkin aiotun kaltaisen valinnanvapausjärjestelmän käyttöönotto ilman asiallista laaturekisteriä on kuin perä edellä puuhun kiipeämistä. Toisaalta itse uskon, että aukottomia laatukriteereitä on vaikea ylipäätään luoda terveydenhuollon erityispiirteiden vuoksi.

Uskon erittäin vahvasti markkinatalouden kykyyn yhteiskunnan kehittämisessä, mutta poikkeus vahvistaa säännön ja tämä poikkeus on terveydenhuolto. Suomen terveydenhuollon markkinat ovat liian pienet aidon kilpailun hyödyille ja maamme maantieteelliset erityispiirteet vääristävät markkinoita. Palveluiden järjestäminen tietyillä alueilla ilman erillistä tukijärjestelmää on mahdotonta. Tästä syystä EU-notifiointia aiotulle uudistukselle ei todennäköisimmin heltiäisi.

Kapitaatio eli henkilöperusteinen ”kattohinta” on erinomainen pyrkimys rajoittaa terveydenhuollon kustannuksia ja samalla siirtyä tarveperusteisesta rahoituksesta budjettiohjattuun rahoitukseen. Kuitenkin kapitaation tulisi käsittää sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon kustannukset, mikä varmistaisi em. tasojen integraation ja samalla potilaiden hoidon jatkuvuuden. Samalla tuottajille syntyisi motiivi hoitaa potilaat mahdollisimman lähellä sote-keskusta, mikä säästäisi kustannuksia. Tietysti tämäkin vaihtoehto vaatisi lääketieteellisten perusteiden valvontaa, ettei synny turhien tutkimusten ja hoitojen motiivia. Itsekin olen kritisoinut erikoissairaanhoidon valinnanvapautta erillisenä. Toisaalta voidaanko palvelukokonaisuuden valinnan yhteydessä puhua aidosta valinnanvapaudesta, onko siinä järkeä?

18 maku-sote aluetta on liikaa. Yhden maakunnan väkiluku on karkeasti laskettuna 300 000. Jos puhutaan sairauksien ilmaantuvuuden ja rahoituksen suhteesta, niin tilastollinen vaihtelu saa aikaan maakuntien kriisimenettelyitä ja yhdistämisiä. Näin ollen 5 aluetta ERVA-alueiden pohjalta olisi paras kuten asiantuntijat aiemmin ehdottivat. Tämä kuitenkin todettiin siis kunnallista demokratiaa heikentäväksi, mitä itse en käsitä: Eikö maakuntakin pyöri keskuksensa ehdoilla?

Nykyisen sote-aihion parhaat hedelmät ovat perusterveydenhuollon vahvistaminen ja rahoituksen yksinkertaistaminen. Nämä tehdään kuitenkin liian suurin poliittisin kompromissein, eikä niiden saavuttaminen mielestäni ole erityinen suoritus. Erityisesti itse olen huolissani tiettyjen erikoissairaanhoidon alojen osaajien määrästä ja jakautumisesta. Osaajapula tulee luomaan pakotettuja alueellisia kartelleja, mikä on kilpailun irvikuva. Todennäköisimmin terveydenhuolto tulee siirtymään vakuutuspohjaiseen suuntaan, tuli sotea tai ei, sillä juuri vakuutuspohjaisuus yhdistää hoitoketjuja kuten sote-järjestelmänkin tulisi tehdä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, sote, yhteiskunta, politiikka

Liittoutumista harkittava

Keskiviikko 9.1.2019 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen (Uutis-Jousi 3.1.2019)

Presidentti Donald Trumpin valinnan jälkeen maailma ei ole ollut entisensä. Toisen maailmansodan jälkeinen monenkeskinen länsimainen sopimusjärjestelmä on romuttunut (Fredrik Reinfeldt, Johtamisfoorumi 2018 Kuopio).

Yhdysvallat erosi Pariisin ilmastosopimuksesta vuonna 2017. Ilmastonmuutos aiheuttaa merkittäviä turvallisuusuhkia niin suorasti kuin epäsuorastikin, ja suurvallat tulisi saada poliittisin toimin yhteen rintamaan tuon torjumiseksi. Yhdysvaltojen ja Venäjän suhde on arvoitus, heillä voi pahimmillaan olla maailma etupiireihin jaettuna Molotovin-Ribbentropin tapaan.

Suomen on huolehdittava turvallisuudestaan muuttuvassa geopoliittisessa tilanteessa. Natosta on puhuttu jo vuosikymmeniä. Kaikilla on mielipiteensä, mutta ratkaisevinta ovat mielestäni faktat, jotka ovat tiedossa vain harvoilla Suomessa, kuten monet turvallisuuspoliittiset tapaukset osoittavat. Natoon täytyy suhtautua varauksella Trumpista johtuen. EU:n puolustusyhteistyötä on syvennettävä, mutta riittääkö tuo kriisin hetkellä?

Toisaalta ainakin itseäni mietityttää asevelvollisuusarmeijamme toimintakyky sodankäynnin muuttuvassa maailmassa. Reserviläisistä koostuvan armeijan kokoaminen ei käy hetkessä ja huomaamatta. Riittävätkö kertausharjoitukset 5 – 10 vuoden välein pitämään yllä reservin vastuullisia sodanajan tehtäviä?

Erikoistuminen ja alakulttuurit valtaavat yhteiskunnan kaikkia osa-alueita. Miksi kriisienhallinta poikkeaisi tuosta? Asevelvollisuus on hyvä pohja, mutta mielestäni tulevaisuuden uskottavaa puolustusta on arvioitava jatkuvasti ja kriittisesti, ilman suomettumisen taakkaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: turvallisuus, politiikka

Sisäilmaongelmiin ratkaisuja selvitysten sijaan

Torstai 13.12.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Vaalit lähestyvät ja sen huomaa kasvavasta populismin määrästä, mikä yltää perinteisiin puolueisiin saakka. Uutis-Jousessa 5.12.2018 uutisoitiin Siilinjärven Keskustan vaatimuksesta valtakunnan tason koordinaatioon kuntien julkisten kiinteistöjen sisäilmaongelmien syiden selvittämiseksi.

Kaikki varmasti ymmärtävät ilman sen kummempia selvitysryhmiä, mistä kosteus- ja homevauriot johtuvat. Ne johtuvat kosteuden pääsystä kiinteistöjen rakenteisiin, mitkä luontaisesti reagoidessaan synnyttävät biologisesti aktiivisia tuotteita. Kosteus pääsee rakenteisiin suunnittelu- ja rakennusvirheiden tai riittämättömän huollon tai kunnossapidon seurauksena.

Itse olen seurannut varsin läheltä tuoreesti erään rakennusliikkeen virheellistä toimintaa, eikä näillä tunnu olevan minkäänlaista juridista vastuuta virheistään. He voivat valehdella, harhauttaa ja luistaa vastuistaan täysin ilman sanktioita. Rakennusliikkeiden määrän vähentyessä ja koon kasvaessa ne luottavat lakimiesarmeijoihinsa ja pienten asianosaisten riidanhaluttomuuteen.

Kaikki ammattilaiset varmasti tietävät miten homeongelmilta vältyttäisiin, mutta kun motiivina on rahan säästäminen. Hyvät käytännöt tulisi saada osaksi lainsäädäntöä tai kaupallisin motiivein, kuten vuokrakohteet, tuettua laadukasta rakentamista. Tämä saattaa ehkä kuulostaa jo salaliittoteorialta, mutta mitkä mahtavat olla rakennusalan lobbareiden motiivit edelle kuvatuille järjestelyille?

Kyse ei siis mielestäni ole tiedon vaan halun puutteesta. Itse voin ainakin todeta omalla kokemuksellani, että jos lääkäri hoitaisi potilaita yhtä hutiloiden kuin eräät grynderit pystyttävät kiinteistöjä, niin lupa ammatinharjoittamiseen menisi hyvin nopeasti. Asia on toki hyvä nostaa esille vaalien alla sisäilmasairaassa kunnassa, poliittinen menestys on tuolloin taattu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntapolitiikka, talous, sisäilma

Siilinjärven talouden diagnostiikka

Torstai 25.10.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Kuntamme talous on kestämättömällä pohjalla. Maanantain kunnanvaltuustossa hyväksyttiin 2018 vuoden muutostalousarvio, missä tilikauden tulos on -3,6 milj. €. Pääasialliset syyt tähän ovat valtava väistötilojen tarve sekä palvelujen ostot, mitä ei ole pystytty ennakoimaan esim. erikoissairaanhoidon maksuina, sekä muut ennakoimattomat palkkakustannukset mm. sivistyspalveluissa. Kunnanjohtaja esitti edelleen huolensa valtionosuuksien pienentymisestä, mikä on ollut huomattavaa verrattuna esim. samankokoiseen Iisalmeen, johtuen todennäköisimmin kuntamme väestörakenteesta. Miten tämä syöksykierre saadaan katkaistua ja kuntamme itsenäisyys näin säilytettyä?

Kun ihmiselimistössä on esim. hivenainetta liian vähän, on olemassa oikeastaan kolme vaihtoehtoa:                1. saanti, yleensä suun kautta, on liian vähäistä 2. elimistö ei jostain syystä pysty käyttämään sitä optimaalisesti, todennäköisimmin jokin sisäinen prosessi on estynyt sairauden vuoksi 3. elimistö hukkaa ainetta esim. suolistoon. Tämä on hyvin karrikoitu jako ja seuraavaksi käsittelen Siilinjärven taloutta näin.

1. Siilinjärvellä on maakunnan paras työllisyys ja korkein verotus, joten rahanpuute ei voi olla saannista kiinni. Verotuksen korotus ei ole mielestäni vaihtoehto, tällöin ero lähikuntiin nousee liian suureksi. Epäilen että aiempien vuosien kulukuuri on saanut aikaan sen että 3. kohdan rahan hukkaus ei ole vastaus. Investoinnit ja käyttötalous tehdään tällä hetkellä veitsi kurkulla, toki aina voidaan tehostaa.

Monielinvammassa elimistö sulkee toimintojaan, siten että vähemmän tärkeitä toimintoja supistetaan, jolloin elintärkeille toiminnoille jää enemmän kapasiteettia. Näin ollen ajattelen, kuten oppi-isäni Kari Ojala jo valtuustosalissa totesikin, että Siilinjärvellä on tehostettava sisäisiä prosesseja ja mietittävä näitä jopa täysin uudestaan organisoituina. Ajattelen että tärkeänä osana tätä organisointia olisi myös miettiä täysin uudestaan kunnan ydintehtävää. Ydintehtävän ulkopuolisista tehtävistä luopuminen keskittää voimavaroja tärkeimpään eli kuntalaisten palvelujen laatuun.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntapolitiikka, talous

Woodhope Siilinjärvi - Vastakkainasettelusta vaihdantaan

Perjantai 14.9.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Pääkirjoituksessa puitiin varsin nihilistisellä tavalla Woodhope Siilinjärvi -hanketta (SS 12.9.). Mielestäni kirjoitus kuvastaa juuri keskustan himoitseman maakuntareformin Akilleen kantapäätä. Maakuntakeskuksen norsunluutornissa, mihin luen myös Savon Sanomien ainakin osaltaan kuuluvan, on helppo ylenkatsoa ja naureskella haja-asutusalueiden olemassaolon taistelulle.

Meillä Siilinjärvellä on omat haasteemme, jotka pääasiallisesti koskevat kiinteistöinvestointeja sekä kestävän taloudenpidon löytymistä muuttuvassa toimintaympäristössä. Kuitenkin keskustelut kunnassamme Woodhope-hankkeen ympärillä ovat olleet hyvin rakentavia ja maakunnallista vetovoimaa korostavia. Itse olin taannoin nostamassa esille asuntomessuhanketta liittyen alueen kehittämiseen. Oma ajatukseni oli, että Kuopio hyötyy tuosta myös huomattavassa määrin. Esimerkiksi majoituskapasiteettia on mahdotonta nostaa paikallisesti tarvittavalle tasolle.

Siilinjärvellä kyllä ymmärrämme oman paikkamme äidin hameenhelmassa. Mutta ymmärretäänkö Kuopiossa, mitä tämä huoltosuhde tarkoittaa? Ainakin joukkoliikenneasioista nousseen kohun perusteella ei ilmeisimmin. Hivenen tulee tunne, että vuorovaikutuksessa Kuopio odottaa, uiko veteen heitetty avuton, ja kun ei, niin pelastaa ja saa henkisen niskalenkin. Kyllä me uimme, sanokaa vain, kuinka pitkälle.

Toivoisin jatkossa maakuntalehdeltä inklusiivista eli sisällyttävää suhtautumista maakunnan kehittämiseen turhan kahtiajaon ja vähättelyn sijaan. Kyseisenlaiset kehittämishankkeet kun satavat meidän kaikkien laariin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntapolitiikka, talous, demokratia

Vetoomus lähidemokratian puolesta

Torstai 6.9.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Länsimainen hyvinvointiyhteiskunta on kriisissä. Väestö ikääntyy, kaupungistuminen vie väestöä kasvukeskuksiin, taloudellinen hyvinvointi keskittyy tietyille joukoille ja henkisen pahoinvoinnin arvioidaan lisääntyneen. Filosofi Friedrich Nietsche puhui aikanaan ihmiselle ominaisesta vietistä valtaan. Mikäli tuo on joskus pitänyt paikkansa, ei näin ole enää: kiinnostavat ja hyvin palkatut asiantuntijatehtävät vetävät puoleensa ja poliittisesta vallasta on tullut harvojen perversio.

Kotikunnassani Siilinjärvellä aiemmat vuodet ovat olleet hyviä. Lähitulevaisuus tulee todennäköisesti olemaan raskas ja on tehtävä vaikeita päätöksiä leikata totutuista hyvistä palveluista ja laajasta palveluverkosta. Syynä tähän pitäisin em. laajojen trendien ohella lähihistorian osaamatonta rakentamista vailla vastuita sekä osaltaan myös vajaavaisuutta julkishallinnon organisaatioiden pitkäaikaisessa taloudenpidossa.

Vapaus on liian pitkään ollut meille itsestään selvää. Usein ihminen käsittää arvostamiaan asioita vasta kun on nuo menettänyt. Itse pidän lähidemokratian säilymistä merkittävänä arvona. Kuitenkin pienen kunnan marginaalipuolueen paikallisyhdistyksessä aktiiveja on kourallinen ja tällä hetkellä hekin ovat jo lähestymässä eläkeikää. Toki kokemusta tarvitaan, mutta ihminen on kokemusmaailmaltaan subjektiivinen olento, joten käsillä oleva elämäntilanne määrittää usein ajattelua eniten. Näin ollen haluaisin vedota nuoriin ja keski-ikäisiin: aktivoitukaa, keskustelkaa ja ottakaa selvää. Teitä tarvitaan päätöksentekoon edustuksellisessa demokratiassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: demokratia, yhteiskunta, kuntapolitiikka

Kuntataloudesta ja tulevaisuudesta ? Siilinjärvi veden varassa?

Torstai 28.6.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

28.5.2018 käsiteltiin Siilinjärven kunnanvaltuustossa vuoden 2017 tilinpäätöstä, mikä oli 1,77 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Kunnassa siis kaikki hyvin? Mielestäni käyttötalouden etumerkki ja tulos ovat yliarvostetussa asemassa. Uudessa vuonna 2015 voimaanastuneessa kuntalaissa pyrittiin lisäämään huomiota kuntien konsernitalouden kestävyyden turvaamiseen ja pitkän aikavälin vastuunkannon korostamiseen. 

Mielenkiinnosta yritin vertailla Siilinjärven, Iisalmen ja Varkauden tunnuslukuja keskenään, koska mielestäni ne painivat samassa sarjassa. Etenkin Iisalmen kanssa käydään jatkuvaa kisaa maakunnan toiseksi suurimman kunnan/kaupungin tittelistä.

Omavaraisuusaste mittaa vakavaraisuutta, tappion sietokykyä sekä kykyä selviytyä sitoumuksista pitkällä tähtäyksellä. Se kertoo, kuinka suuri osuus varallisuudesta on rahoitettu omalla pääomalla. Mitä korkeampi omavaraisuusaste on, sitä vakaammalle pohjalle liiketoiminta rakentuu. Osakeyhtiön konkurssiuhan on huomattu nousevan, kun omavaraisuusaste on alle 25 %. Iisalmen kuntakonsernin luku on 45%, Varkauden 38,9% ja Siilinjärven 30,2%(2016). Iisalmessa lainaa per asukas oli 4246€, meillä 5583€ ja Varkaudessa 7907€.

Näistä luvuista päätellen voisin ennustaa Iisalmen vievän voiton maakunnallisessa kilvoittelussa. Lisäksi Ylä-Savossa on synergiaa toimijoiden välillä. Haluaisin nostaa tässä esille alueen suurten yritysten esittäytymisen keväällä Helsingissä.

Sen lisäksi että kuntamme omavaraisuus on matala, on meillä kiinteistöinvestointipaineita lähivuosien aikana noin 100milj.€ verran. Tämä yhtälö vaarantaa mielestäni kuntamme itsenäisyyden. Investoinneista täytyy säästää ja jostakin täytyy löytää rahaa. Kunnantalon tarkoituksenmukaisuutta ja toteutustapaa täytyy miettiä. Kaikkien investointien tarpeellisuutta tulee arvioida nyt useaan otteeseen.

Tuoreimmin kunnanvaltuustolle esiteltiin vesilaitosten yhdistämistä Kuopion kanssa. Tuo on lainsäädännöllinen velvoite, eikä siilinjärveläisiä tai kuopiolaisia asiakkaita voida laittaa eriarvoiseen asemaan esim. maksujen suhteen. Suurempi toimija ja yhtiömuoto takaisi mielestäni turvallisuuden ja toiminnan pitkäjänteisyyden. Samalla kunnan tase vahvistuisi ja omavaraisuus kasvaisi.

Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa. Tällä hetkellä meidän haasteemme on taloudellinen. Tässäkin esitetystä kilvoittelusta on ehkäpä luovuttava ja pyrittävä turvaamaan kuntamme olemassaolo. Myös jokaisen asukkaan olisi hyvä sisäistää yllä olevat faktat, jotta päättäjillä olisi selkänoja mihin päätöksissä nojata.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntapolitiikka, talous

Politiikka - Liikkeessä, mutta mihin suuntaan?

Torstai 3.5.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Kotimaisen politiikan tuorein käänne oli Harry ”Hjallis” Harkimon ero Kokoomuksesta sekä hänen osallisuutensa uudessa Liike Nyt -liikkeessä. Tämä oli jatkumoa hänen kritiikilleen Kokoomuksen linjaa kohtaan. Suuri syy uuden liikkeen synnylle oli ajatus poliittisen järjestelmän toimimattomuudesta ja vallan keskittymisestä sisäpiiriin. Yhtenä esimerkkinä tästä hän käytti 2015 syntynyttä ”lehmänkauppaa” maakunta-sote.

Mielestäni Harkimon kritiikissä on perää. Poliittinen järjestelmämme perustuu itsenäisyytemme alkuaikoihin. Myös viime aikoina monessa mukana olleen ay-liikkeen kulta-ajoista on kohta jo ihmisiän verran. Yhteiskunta ja erityisesti työelämä on muuttunut radikaalisti. Teollisena aikakautena syntynyt johtamisjärjestelmä linjaorganisaatioineen on vanhentunut. Johtamisen tulisi keskittyä entistä enemmän asiantuntijoiden ja verkostojen johtamiseen. Luottamus on avainsana tässä viitekehyksessä, perustuuhan koko talousjärjestelmämme luottamukseen.

Maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelu ei missään vaiheessa ole herättänyt luottamusta. Pirullinen ongelma muuttuu alati, mutta silti sen ratkaisu lähtee tiettyjen muuttujien kiinnittämisestä. Esimerkiksi kapitaation olisi lähtökohtaisesti pitänyt pohjata sairastamisriskiin. Valinnanvapauspilotit perustuvat kaikista yksilöistä saatavaan samaan korvaukseen. THL kuitenkin lanseerasi tuoreesti, jo pitkään asiantuntijoiden penäämän, paljon kohua tyhjästä mediassa nostaneen, riskikapitaation. Näin ollen pilotin ja lopullisen tilanteen ansaintalogiikat ovat palvelujentuottajien kannalta täysin erilaiset. Ennusteitä on näin ollen mahdotonta tehdä.

Olen Harkimon kanssa eri mieltä erityisesti kahdesta asiasta. Ensinnäkin todellinen muutos lähtee yksilöstä/organisaatiosta sisäsyntyisesti. Toisena Kokoomus on tähän muutokseen kyvykkäin puolue niin tiedollisin kuin vuorovaikutuksellisin mittarein.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: politiikka, sote, valinnanvapaus

Sisäilmaongelmista eroon järkevästi?

Torstai 19.4.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

23.4.2018 järjestetään kunnanvaltuuston seminaari, missä on tarkoitus käsitellä myös kuntakiinteistöihin liittyviä kysymyksiä. Teknisessä lautakunnassa on viime aikoina käsitelty huomattavassa määrin kunnan kiinteistöjen tilannetta. Luonnollinen korjaustarve sekä erityisesti sisäilmasto-ongelmat luovat jatkuvaa painetta ratkaisujen löytämiselle. Väistötiloiksi tarkoitettuja viipaleita hankitaan koko ajan, näiden arvioitu kustannus kunnalle tulee olemaan miljoonia euroja vuodessa. Toimitilaohjelmassa on mainittu kiinteistöjen korjausvelaksi noin 25,7 miljoonaa euroa (5/2017) ja tämä summa sisältää käytännössä vain luonnollisen korjaustarpeen, ei sisäilmasto-ongelmien aiheuttamia kustannuksia. Askeleita oikeaan suuntaan ongelman ratkaisemiseksi on otettu. Rakennuskanta on salkutettu suunnitelmalliseksi kokonaisuudeksi ja esim. leasing-sopimuksin on pyritty välttämään kunnan velkaantumista tilanteessa.

Nykymaailmassa tiedon määrä on lähes rajaton. Ongelmana on ihmisen kyky omaksua tietoa, määrittää olennainen tieto ja suhteuttaa tämä tieto omaan aiempaan tietämykseensä. Itse koin tuoreesti hämmästyksen tutustuessani kunnan kiinteistöjen tilanteeseen. Toimitilapäällikkö Jukka Kellokumpu tekee erinomaista työtä, mutta hänkin on vain yksi mies ja hänen toimenkuvaansa kuuluu erittäin paljon muutakin kuin vain sisäilma-asiat. Oma käsitykseni oli, että kunnan toimitilainvestointisuunnitelma 2018-2025 olisi laajan selvittelyn ja strategisen pohdinnan tulosta. Todellisuudessa se on virkamiehen laatima kehyssuunnitelma. Esimerkiksi viimeisimmässä teknisen lautakunnan kokouksessa teimme päätöksen kunnantalon väistötiloista viipaleratkaisuun. Investointisuunnitelmassa kunnantalo on vuorossa vuonna 2022. Toki koulut ja päiväkodit ovat prioriteetti, mutta viipaleiden vuosikustannukset huomioiden kunnantalon kohtalo tulisi määrittää nopeasti.

Sisäilmaoireet voivat ihmisestä riippuen aiheuttaa vaikeitakin ärsytysoireita ja pahimmillaan aiheuttaa väliaikaista työkyvyttömyyttä. Usein kuitenkaan koetut oireet eivät korreloi kiinteistöjen kuntoa. Kunnan sisäilmatyöryhmän jäsenistöstä lähes puolet koostuu työsuojeluvaltuutetuista. Tämä mielestäni ylikorostaa henkilöstön subjektiivisia kokemuksia. Henkilöstön oireistoa täytyy selvittää, mutta se tulee tehdä yksilöille kohdennetuilla kyselyillä eikä ”huutoäänestyksin”.

Sisäilma-asiat ovat monimutkaisia terveydellisiä, psykologisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Poliitikkojen tehtävä on luoda suuret linjat. Woodhope Village -hankkeeseen on palkattu konsulttiapua. Mielestäni kunnan kiinteistöt ovat kuntalaisten ja kunnan työntekijöiden kannalta erittäin tärkeitä. Pitäisikö tämän ongelman pitkäaikaiseksi ja kustannustehokkaaksi ratkaisemiseksi käyttää asiantuntevaa ulkopuolista rakennus- ja sisäilma-asiantuntija apua?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunnallispolitiikka, kiinteistöstrategia, sisäilma

Katseet kohti 2025

Torstai 8.3.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

"Niin on ollu, ja niin on aina oleva, mä seison omieni puolella?" (-Profeetat)
26.2.2018 Siilinjärven kunnanvaltuustossa äänestettiin tuoreen kuntastrategian hyväksymisestä. Toni Juvonen (vihr.) ehdotti strategian palauttamista valmisteluun. Näkisin pääasialliseksi syyksi tuon taustalla olleen kommunikaation vajaavaisuuden: isolla osalla valtuustosta oli käsitys, että asian tiimoilta pidettäisiin vielä seminaari ennen strategian hyväksymistä.

Itse pidin puheenvuoron, missä tuin Juvosen ajatusta. Sinällään ryhmässämme ajateltiin, että keskustelua strategian ympärillä olisi hyvä jatkaa. Strategiassa on hyviä komponentteja ja mielestäni se on edennyt selvästi vanhasta. Esitin tavoitteiden mitattavuuden parantamista ja erityisesti kunnan vision, eli päämäärän tai paremminkin unelman, täsmentämistä. Hyväksytyssä strategiassa ”Visio 2025 Siilinjärvi –
Vahva ja Vastuullinen, Elinvoimaa, Hyvinvointia, Yhteistyökykyä”.


Tavoitteeni ehdottamallani visiolla oli vastuun ja tuloksellisuuden liittäminen kunnan toimintaan, mitä voidaan verrata satojen miljoonien liikevaihdon omaavaan yhtiöön: ”Visio 2025 – Siilinjärvi on maakunnan toiseksi suurin kunta, missä on alueen paras työllisyys ja Suomen tyytyväisimmät asukkaat”. Myönnän että olin liikkeellä viimeisellä hetkellä, mutta ajatus kypsyi minulle tuoreesti ja julkaisin tuon vilpittömästi
kunnan etu mielessäni. Alkuperäinen visio voitti äänestyksessä 24-19.

Minulla on aina ollut elämässäni tavoitteita, joita olen seurannut ja mitkä ovat ajaneet minua eteenpäin. Henkilökohtainen tavoitteeni politiikan saralla vuoteen 2025 on kerätä kokemusta ja oppia. Olen saanut Kokoomus-ryhmässä erittäin lämpimän vastaanoton ja uskallamme sekä saamme olla asioista myös eri mieltä. Tärkein tavoitteeni on olla nostamassa puolueemme kannatusta ja purkaa vallitseva yhden suuren puolueen ylivalta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunnallispolitiikka, strategia, visio

Käytettävyys ja helppous ohittavat omistamisen - kiinteistöissäkin

Torstai 8.2.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Uutis-Jousessa 1.2.2018 uutisoitiin teknisen lautakunnan kokouksesta 24.1.2018. Kokouksessa käsiteltiin laajoja investointikokonaisuuksia, allekirjoittaneen laskemana yli 30 miljoonan euron arvosta. Toimituksessa oli havaittu, että pöytäkirja erosi esityslistasta siten, että merkintä hankkeitten rahoituksesta leasing-rahoituksella oli poistettu. Lautakunnan kokouksia sitoo vaitiolovelvollisuus. Voisin kuitenkin paikalla olleena todeta, että merkintä poistettiin yhteisymmärryksessä ja vallitsevana ajatuksena oli, että selvitysvaiheessa lautakunnan ei tarvitse ottaa kantaa hankkeitten rahoitukseen.

Nykypäivänä tavaroiden ja palveluiden saavutettavuus ja käytettävyys ovat ohittamassa perinteisen omistajuuden. Hyvänä esimerkkinä Netflix ja Spotify verrattuna perinteiseen DVD- ja CD-levyjen omistamiseen. Jos kuuntelee paljon musiikkia, on halvempaa maksaa jäsenyydestä 10€/kk kuin ostaa erikseen yksittäisiä levyjä, myös valikoima on ääretön.

Leasing sanana herättää ainakin vanhemmissa ikäpolvissa kummastusta ja ainakin omassa lähipiirissäni se yhdistetään 80-90-lukujen juppimaininkeihin. Itsekin kummastelin alkuun, kun tästä oli kunnan kiinteistöstrategian yhteydessä puhetta. Leasing on huoleton vaihtoehto, mikä pitkällä aikavälillä on hiukan kalliimpi kuin omistajuus ja lainalla rakentaminen. Leasing-ratkaisussa kustannukset saadaan kuitenkin tulosyksiköiden käyttötalouteen, mikä helpottaa esim. kunnan tapauksessa kokonaistaloutta, etenkin laajojen kiinteistömassojen räjähtäessä käsiin.

Haluaisin nostaa esiin asiassa myös tulevaisuudesta etenkin kunnantalon ja kirjaston kohtalon: digitalisaatio vähentää kirjaston käyttöastetta. Tulevaisuudentutkijat arvioivat, että perinteiset kirjastot syrjäytyvät jatkossa käytöstä kohtalaisen lyhyelläkin aikavälillä. Ajattelen että asian voisi ratkaista monitilaratkaisulla. Samalla saataisiin myös virkamiehiä ja luottamushenkilöitä aktivoitua kirjaston käyttäjiksi:)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunnallispolitiikka, kiinteistöstrategia, leasing

Presidentit - ken on heistä kaikkein arvokkain?

Torstai 25.1.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Ensi sunnuntaina äänestetään tasavallan presidentinvaaleissa. Kampanjointi on ollut kiihkeää ja mediapeliä on arvosteltu jopa sirkusmaiseksi. Samalla tammikuun alussa uutisoitiin Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksestä presidenttien arvostuksesta sekä Uutissuomalaisen gallupista, missä selvitettiin suomalaisten mielestä parasta presidenttiä. Molemmissa kyselyissä ehdottomaksi suosikiksi nousi savolaisittain tärkeä Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kekkonen.

Y-sukupolven edustajana kosketuspintani Kekkoseen on varsin rajallinen, lähinnä mieleeni nousevat sanat suomettuminen ja ETY-kokous, mikä varmasti oli aikanaan tärkeä tasapainotekijä Euroopan turvallisuudelle. Varsinkin viime aikojen tasa-arvokeskustelun pohjalta on mielestäni positiivista syrjintää nostaa Tarja Halonen esille sukupuolen perusteella, kuten kyselyissä näytti tapahtuvan.

Ihmisen muisti, etenkin yhdentekevinä pidettävien asioiden suhteen, on hyvin lyhyt. Historiallisista henkilöistä muistetaan usein edellä esittämäni muutama asia, mikäli henkilöhistorioihin ei ole tarkemmin perehtynyt. Syvistä kansakuntaamme uhkaavista kriiseistä on jo lähes elämänmitta. Näkemykseni näin ollen on, että seesteisinä aikoina arvostetaan johtajaa, joka pyrkii kompromisseihin. Kriisin hetkellä tukeudutaan vahvaan ja ”jäykkäselkäiseen” johtajaan.

Edellä kuvaamani huomioiden, haluaisin nostaa kaksi kaksikkoa presidenteistä esille. Sodanajan presidentit Kallio-Ryti: Kallion suuri työmäärä edeltäen ja talvisodan aikana, mikä todennäköisesti oli myötävaikuttamassa tämän äkillistä kuolemaa. Toisaalta Rytin epäitsekäs ja laskelmoiva sopimus Ribbentropin kanssa takasi itsenäisyytemme, mutta ajoi henkilökohtaiseen tuhoon.

Teknisen kehityksen ja globalisaation alku keskittyi 1980-2000 -aikaan. Tämän ajan demaripresidenttien Koivisto-Ahtisaari toimintaa kuvaisin sanoilla valistuneisuus, oppineisuus ja vuoropuhelu. Jälkikäteen EU:sta voidaan olla montaa mieltä, mutta kyseiseen aikaan maamme vieminen Euroopan yhteisöön oli järkevä ja perusteltu ratkaisu.     

Tulevan presidentin tärkein tehtävä, ulkopolitiikan ohella, tulee olemaan arvojohtajuus. Erityisen tärkeää on eriarvoisuuden purkaminen työn kautta, siihen liittyvien asenteiden ja näkemysten yhtenäistäminen Suomen parhaaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: presidentinvaalit, politiikka, yhteiskunta

Asiantuntijuus - Tiedon valta on murtumassa

Sunnuntai 24.12.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Platonin tiedon määritelmä kuuluu ”hyvin perusteltu tosi käsitys”. Muutaman vuoden lääkärinä työskenneltyäni olen oivaltanut, että asiantuntijuus itsessään on riittämätöntä nykypäivänä.

Olennaista on pystyä argumentoimaan tieto ymmärrettävällä tavalla. Politiikka kiinnostaa minua juuri tästä syystä: usein tehdyt päätökset eivät ole lähellä puolueetonta totuutta vaan lähimpänä parasta argumentein myytyä totuutta.

Olen huolissani nykypäivänä kasvavista valinnaisista totuuksista: luomusynnyttäjät jättävät sikiön sykkeenseurannan, ravitsemussuosituksia kyseenalaistetaan yksilön kokemuksien perusteella, vaikka ne on tarkoitettukin laajoja massoja palveleviksi suosituksiksi.

Samoin poliittisessa päätöksenteossa ohitetaan sellaisten hartaudella rakennettujen, maailman mittakaavassa ainutlaatuisten instituutioiden kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mielipiteitä. Totuuteen päästään tiedon, ei aatteen tai tunteen avulla. Juuri tämän lauseen ymmärtämättömyys on mielestäni suistamassa yhteiskuntaamme kriisiin.

Nato-jäsenyys on mielestäni hyvä esimerkki tiedon popularisoinnista: kuinka yksilö tai yksittäinen poliitikko voi arvioida puolustuksemme suorituskykyä tai vallitsevaa maailmanpoliittista tilannetta? Tällaisen päätöksen tekeminen on asiantuntijoiden tehtävä, ei kansanäänestyksellä ratkaistava asia.

Tuoreessa alkoholilain uudistuksessa on hyvä pyrkimys aatteellisesti ohjata suomalaisia kohti eurooppalaista kulttuuria. Tämä on hyvä uudistus suurelle osalle kansasta. Sosiaali- ja terveydenhuollossa noin 10 prosenttia ihmisistä käyttää 90 prosenttia palveluista.

Pienelle osalle, nyt jo heikoimmassa asemassa oleville, uudistus tietää lisää alkoholihaittoja. Mielestäni uudistus on oikeansuuntainen, mutta liian radikaali murroksessa olevaan yhteiskuntaamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteiskunta, politiikka

Siilinjärven kunnan sairauspoissaoloista

Torstai 28.9.2017 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

14.9.2017 Uutis-Jousessa uutisoitiin, kuinka kunnanjohtaja Vesa Lötjönen on pyytänyt selvitystä kunnan sairauspoissaolojen kasvusta. Nämä ovat korkeimmillaan kuluvana vuonna olleet 17,8 kalenteripäivää maaliskuussa ja matalimmillaan heinäkuussa 15,7 päivää per työntekijä.

Kunta-alalla sairauspoissaolojen määrä kasvoi 2000-luvun loppupuolelle saakka. Luvut olivat huipussaan vuonna 2008, jolloin kuntatyöntekijät olivat keskimäärin 19,4 päivää poissa töistä sairauden takia. Vuodesta 2013 sairauspoissaolojen määrä on pysynyt tasaisena, suunnilleen samalla tasolla kuin viime vuonna ‒keskimäärin 16,7 sairauspäivää työntekijää kohti. (Työterveyslaitos 19.5.2017)

Käytin asiassa puheenvuoron ensimmäisessä nykyisen valtuuston kokouksessa. Sairauspoissaoloihin vaikuttaa mm. työntekijöiden sosioekonominen tausta sekä työn rasittavuus. Lähtökohtaisesti en olisi huolissani kunnan tilanteesta. Siilinjärven kohdalla talous- ja tukipalveluiden sairauspoissaolot ovat selvästi yli 22 pv/työntekijä/v, sote-henkilöstön poissaolot ovat noin 18 pv. Sivistyspalveluissa luku on noin 16 pv ja tämä huolettaa ainakin minua eniten. Periaatteessa työn pitäisi olla fyysisesti kevyttä, toki psykososiaalinen kuormitus on merkittävin altiste. Mielenkiintoista olisi nähdä ammattiryhmäkohtainen vaihtelu esim. sivistyspalveluiden osalta. Ovatko poissaolot painottuneet esim. koulunkäynninohjaajiin opettajien sijaan? Näinhän pitäisi aiempi toteamus koulutustaustasta huomioiden olla.

Keskustelussa nousi esille viime vuosina painotettu varhaisen puuttumisen malli, missä esimies ottaa työkykyongelmat aiempaa varhemmin esille työntekijän kanssa. Mielestäni tämäkin ainakin osaltaan selittää tilannetta: työntekijät ovat ehkäpä pinnistelleet jonkin aikaa esim. pienien kipujen kanssa välttääkseen keskusteluja, tämä on aivan inhimillistä. Työhyvinvointikyselyjen pohjalta voidaan myös arvioida työntekijöitä kuormittavia tekijöitä ja esim. esimiestyön laatua.

Konkreettisena keinona sairauspoissaolojen vähentämiseksi, jo aiemmassa uutisessa kerrattavien ja seurattavien keinojen lisäksi, ehdottaisin kunnassa lääkkeellisen tupakasta vieroituksen kustantamista 1-2 jaksoa/työntekijä/v. Arvioisin että näin saataisiin erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvia pitkiä sairauspoissaoloja sekä lyhyempiä hengitystiepoissaoloja vähennettyä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunnallispolitiikka, sairaus, työterveyshuolto

Vanhemmat kirjoitukset »