Hyvinvointialueet - maakuntavero on susi lampaan vaatteissa

Sunnuntai 2.1.2022 - Arttu Pöyhönen Kari Ojala mielipide Savon Sanomat

Savon Sanomat uutisoi vihreiden puheenjohtajan sijaisen Iiris Suomelan aluevaalikiertueen Kuopion vierailusta (SS 29.12.). Suomela totesi, että maakuntavero ei liity aluevaaleihin, mutta on tärkeää saada se etenemään tämän vaalikauden aikana.

Mielestämme maakuntavero ja siihen suhtautuminen liittyvät varsin olennaisesti hyvinvointialueuudistuksen vaikutuksiin ja erityisesti alueiden elinvoimaisuuteen.

Sanan ”maakuntavero” ensivaikutelma kuvautuu haja-asutusalueiden kannalta positiivissävytteisenä: lisäisikö se jopa kaltaistemme alueiden elinvoimaa? Asia taitaa kuitenkin olla päinvastoin. Pohjois-Savo on monilla mittareilla sairain hyvinvointialue (THL 2018). Lisäksi meillä on väestöltään toiseksi pienin erityisvastuualue ja selvästi pienin hyvinvointialue, missä sijaitsee yliopistollinen sairaala (Kuntaliitto 2019). Meidän on järjestettävä lakisääteiset palvelut suuremmalla yksikkökustannuksella kuin muiden, olettaen, että tehokkuus on vakio.

Maakuntavero olisi pohjoissavolaisille veronmaksajille kallis: paljon lakisääteisiä palveluita sairaalle väestölle ilman asianmukaista valtion kompensaatiota. Täyttä tietoa veron laadusta tai vaikutuksista ei ole. Todennäköisesti kyseessä olisi kuntaverosta kuntaveroleikkurin poistaneen osuuden korvaava tasavero.

Toteutuessaan maakuntavero aiheuttaisi merkittävää alueellista eriarvoisuutta ja autioittaisi haja-asutusalueita.

Maakuntavero koskisi erityisen raskaasti niitä alueita, joissa jo kuntaverorasitus on keskimääräistä korkeampi. Maakuntaveron toteutuessa Suomesta tulisi valtion sijaan maakuntien liitto, kun otetaan huomioon sote-rahoituksen merkittävä osuus kokonaisverotuksesta.

Äänestäjillä on ennen aluevaalien äänestyspäätöstä siis monta syytä punnita, mitä mieltä puolueet ovat maakuntaverosta.

EU:n elvytyspaketti - ei yksinkertaista ratkaisua

Tiistai 11.5.2021 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Politiikan toimittaja Erno Laisi (SS 9.5.) käyttää Näkökulma-artikkelissa Kokoomuksesta lempinimeä sekoomus, liittyen EU:n elvytyspakettiin liittyvään päätöksentekoon puolueessa. Se johtuu hänen mukaansa johtajuusvajeesta.

Elvytyspakettikeskustelu tuo mieleeni Dunning-Kruger-efektin eli ylivertaisuusvinouman: mitä vähemmän yksilö tietää, sitä helpompi hänen on tehdä ratkaisu asiasta.

Juuri niistä syistä, joita toimittaja Laisi kuvaa sekoiluksi, itse olen kokoomuslainen. EU:n elvytyspaketti on äärettömän kompleksi kokonaisuus, mihin ei ole yksinkertaista ratkaisua. Toki helppoa on tehdä yksinkertainen laskutoimitus mitä annetaan ja mitä saadaan ja näin todeta paketti kannattamattomaksi. Toisaalta luterilaiseen velvollisuusetiikkaan pohjautuen Etelä-Euroopan lepsuilijoiden tukeminen ei ole hyväksyttävää. Ymmärrän hyvin nämä kriittiset kannat ja joka tapauksessa jatkossa EU tulee olemaan identiteettikriisissä, mitä Suomen tulee aktiivisesti olla ratkomassa.  

Itse ajattelen että paketin hylkääminen nyt tarkoittaisi jatkossa Suomen eroa EU:sta. Brexitin vaikutukset Britannian vientiin ovat olleet merkittävät ja suhteutettuna Suomen talouteen vaikutukset olisivat jo vuodessa merkittävämmät kuin tukipakettiin liittyvät vastuut pitkässä rahoituskehyksessä.

Kokoomuksen ajamat lisäykset valtionvarainvaliokunnan mietintöön, käytännössä paketin poikkeuksellisuudesta ja kertaluonteisuudesta, olivat erinomaiset ja näen että paketin hyväksyminen näillä ehdoilla on Suomen edun mukaista.

Politiikantoimittaja kaipaa johtajuutta. Tarvitaan moninäkökulmaisempaa arviointia, mitä Petteri Orpon ja Kokoomuksen toiminta asiassa mielestäni osoittaa.

Kuntataloudessa keinoja on monia

Maanantai 3.5.2021 - Arttu Pöyhönen mielipide Iisalmen Sanomat

Kuntavaalien alla on nostettu lehdissä esille vaalikoneiden vastauksia ja niiden jakaumaa. ”Veronkorotus on parempi vaihtoehto kuin palveluiden karsiminen” -kysymys on erittäin mustavalkoinen ja ideologisia jakolinjoja provosoiva. Itse lähestyn asiaa siten, että veronkorotuksille ei ole sijaa, jos työntekoon halutaan kannustaa. Niin valtakunnan kuin paikallispolitiikassa vasemman laidan kannattamat veronkorotukset ovat liian helppo vaihtoehto. Vanha sananlasku ”Pakko on paras muusa” on mielestäni erinomainen. Veronkorotukset ovat mielikuvitukseton, turvallinen ja toisaalta kannustavuutta tappava keino talouden tasapainottamiseen.

Nostaisin esille omalta osaamisalueeltani esimerkin. Iisalmen kaupunki maksoi vuonna 2020 valtiolle yli 1 400 000 € työttömyyden aiheuttamia sakkomaksuja. Hallituksen ja STM:n lanseeraaman Työkykyohjelman tavoitteena on työllisyysasteen nosto. Käsitykseni mukaan ajatuksena on perustaa valtionyhtiö, mikä palkkaisi osatyökykyisiä ja vaikeasti työllistyviä. Oma näkemykseni on, että tällainen työllistäminen ei tue pitkällä aikavälillä työllisyyttä. Tarvittaisiin Lean-prosessimaista imuohjausta vapaille työmarkkinoille. Toisin sanoen työpaikkoja tulisi luoda kasvun avulla yksityiselle sektorille ja toisaalta työn vastaanottamisesta tulisi tehdä houkuttelevaa.

Se mitä erittäin positiivista Työkykyohjelma tarjoaa, ainakin meillä Iisalmen Iisakki-hankkeessa, on työttömien moniammatillisen työkyvyn arvioinnin ja tuen prosessia heille, jotka sitä eniten tarvitsevat ja siitä eniten hyötyvät. Tutkimusten mukaan jopa 30–50 prosenttia työttömistä ovat työkyvyttömiä ja näin ollen he ovat väärällä luukulla ollessaan työttöminä. Tässä on myös esimerkki osaoptimoinnista: maksaako ihmisen etuuden kunta vai valtio ei sinällään ole merkitystä kansantaloudelle, mutta inhimillisessä mielessä kyllä. Itse näen, että vajaakuntoisten pitkäaikaistyöttömien työllistäminen on vaikeaa, mutta asianmukaisilla arvioilla heidän osallisuuttaan yhteiskuntaan sekä omanarvontuntoa pystytään parantamaan ja sukupolvien yli ulottuvaa syrjäytymisen ketjua katkaisemaan.

Asiat ympäri ja yksinkertaisiksi politiikassa

Lauantai 28.11.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Politiikka on mielenkiintoista psykologista peliä. Pääministeri Sanna Marin (sd.) penäsi taannoin yritysten yhteiskuntavastuun perään. Kun korona on edennyt, niin valtionyhtiöissä samoja sopeutuskeinoja on käytetty ja tullaan edelleen käyttämään.

Haluaisin nostaa esille Ylen vaalikoneen 2019 väitteen: ”Poliitikon velvollisuus on ennen kaikkea ajaa omien äänestäjien etuja.” Sanna Marin vastasi tähän ’osittain samaa mieltä’, kun taas esimerkiksi Petteri Orpo (kok.) vastasi ’täysin eri mieltä’. Pääministeri on näin ja taloudellisella kommunikaatiolla aikaisemmin osoittanut olevansa vain osan Suomen etuja ajava keulahahmo, jota esimerkiksi työministeri Tuula Haatainen (sd.) tuki tuoreessa kommentissaan nuorten syrjäytymisestä. Ministeri ei sanallakaan maininnut talouskasvua tai yrittämisen edellytysten parantamista ratkaisuna. Mitä auttavat paremmat TE-palvelut, jos työpaikkoja ei ole?

Tuoreimpien kannatusmittausten mukaan kokoomus on menettänyt kannatustaan. Itse näen, että se johtuu pääosin puolueen Eurooppa-myönteisyydestä ja negatiivisesta keskustelusta EU:n elvytyspakettiin liittyen. Kuten köyhyyden poistaminen tulonsiirroilla, ei elvytyspaketin hylkääminen ole niin yksinkertainen asia kuin jotkin tahot antavat ymmärtää.

Kriittinen keskustelu on hyvästä, mutta paketin äkillinen hylkääminen johtaisi talouden äkilliseen romahdukseen. Pitkällä aikavälillä ja toistuessaan paketti toki muuttaa EU:n luonnetta pysyvästi. Tällöin yhteisön jatkosta olisi käytävä konkreettista keskustelua.

Kuntaorganisaatiot ovat kasvaneet jättimäisiksi - ja rahaa häviää tuohon laajaan koneistoon

Perjantai 16.10.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Iisalmen Sanomat

Vastauksessaan (15.10.) vastineeseeni Polvi epäilee, että minä olisin unohtanut tosiasiat. Hän toteaa, että olen lääkäri ja alkaa esittelemään julkisen terveydenhuollon osuutta BKT:sta ja että esittämäni julkisen sektorin tehottomuus ei pidä paikkaansa. Missään kohti kirjoitustani en ottanut kantaa julkiseen terveydenhuoltoon tai että se olisi tehoton. Vastineeni ydin oli todeta Polven kirjoituksen näköalattomuus muille toimenpiteille kuin veronkorotuksille julkisen talouden hoidossa.

Lähdin politiikkaan 2017 oikeastaan sote-valmistelun vuoksi, itse asiassa kritisoin edustamani puolueen ajamaa laajaa valinnanvapautta, mikä olisi mielestäni nostanut terveydenhuollon kustannuksia esim. maamme kohtalaisen pienet leikkausvolyymit huomioiden. Lähtökohtaisesti ajattelen, että asiat ja suoritteet, jotka voidaan mitata ja kuvata arvovirta-tyyppisesti on tehokkaampaa tuottaa yksityisen sektorin toimesta. Pääsääntöisesti tuo edellyttää lopputuotteen tai palvelun tasalaatuisuuden seurannan mahdollisuutta. Lisäksi vaateena on toteutuvan tai puuttuvan kilpailun tarkka seuranta niin laadullisesti kuin kustannuksellisesti.

Julkisen sektorin heikommalla talouden johtamiselle tarkoitan tilannetta, missä kuntaorganisaatiot ovat kasvaneet jättimäisiksi ja rahaa häviää tuohon laajaan koneistoon. Seurauksena on juuri Polven ehdottamat veronkorotukset. Tiettyjen soveltuvien ja järkevien toimintojen yhtiöittäminen/ yksityistäminen tuo loppuasiakkaalle mahdollisuuden seurata kustannuskehitystä tehokkaammin kuin verojen maksamisen muodossa. Polvi penää tutkimusnäyttöä, mutta kuten maskisopassa tai kaikessa tieteessä, myös tässä tuota löytyy puolesta ja vastaan.

Yhdestä asiasta olemme Polven kanssa samaa mieltä eli työn arvostuksen lisäämisestä. Omasta ideologisesta lähtökohdastani tuo toteutuu kuitenkin parhaiten juuri verorasitteen keventämisellä.

Muitakin keinoja kuin verotus - kiitos

Tiistai 13.10.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Iisalmen Sanomat

Luin 9.10.2020 Iisalmen Sanomien Vapaan sanan Iivo Polven (vas.) kirjoittamana. Hän pohti ja alusti tulevia kuntatalouden haasteita ja painotti kuntaveron korotuksen mielekkyyttä maksujen korottamisen sijaan tulevissa talouden haasteissa sosiaalisen vastuullisuuden nimissä. Olkoonkin että sivulauseessa totesi, ettei verojen korotuksen pidä olla automaatio.

Kirjoitus edustaa perinteistä vasemmistoajattelua, missä ”rikkaiden” ja työssäkäyvien lompakko on pohjaton ja tuolta on tuleva kaikkiin ongelmiin ratkaisu. Asia on saattanut näin ollakin nousukaudella. Taloudellisen matalasuhdanteen aikana meiltä valitettavasti loppuvat kohta veronmaksajat, joilta tämä kaikki raha pidättää. Nykyisen mallisen sote-uudistuksen toteutuessa kuntaveroleikkuri vähentää juuri Polven puolustaman pienituloisen proletaarin verorasitetta. Valtionverotuksen osuus verokertymästä kasvaa. Jännityksellä odotan mitä tuo muutos tekee työmarkkinoille ja työvoiman liikkuvuudelle.

Voisiko talouden ongelmien taustalla olla koneiston tehottomuus ja tyhjäkäynti? Polven ja ideologisten kumppanien silmissä julkinen sektori on sementoitu paikoilleen ja verraton palveluiden tuottaja. Vaikka maassamme tuo on jo äärettömän suuri ja nielee valtavan määrän rahaa, vasemmistohallitus on sote-uudistuksen myötä laajentamassa tuota entisestään ja kaventamassa yksityisen sektorin palveluiden mahdollisuuksia. Yksityistäminen tai yhtiöittäminen ei saa olla itseisarvo, mutta tähän asti talouden johtaminen on tuolla sektorilla ollut selvästi julkista edellä.

Suomen talouden kohentaminen lähtee työn tekemisen ja tarjoamisen arvostuksen nostosta, siten että ahkeruudesta ei jatkuvasti rangaista vain lisää. Raippaveroajattelu valtavine tulonsiirtoineen, yhdessä yhteiskunnallisten lieveilmiöiden kanssa, on osaltaan ollut luomassa maahamme ideologialle symbioottista useiden ikäluokkien kokoista syrjäytyneiden joukkoa.

EU:n koronatukipaketti - Vahvat ja heikot samassa veneessä

Perjantai 24.7.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

EU-komission ehdottama koronatukipaketti hyväksyttiin. Suomen tuloksesta on oltu montaa mieltä. Mallioppilaana tunnettu Suomi myötäili ja muut selvemmin nuivat saivat jäsenmaksupalautuksia sovinnon hyväksymiseksi. Fakta kuitenkin on, että paketti maksaa meille enemmän kuin siitä saamme.

Viisaat ovat spekuloineet, että paketti on tarkoitettu koronan aiheuttaman elvytyksen sijaan yhteisvastuulliseen Italian pankkien pelastamiseen. Tähän viittaa paketin ajoitus ja sisältö. Tästä toki hyötyy koko Eurooppa.

Päätös on selvä askel kohti liittovaltiokehitystä. Maat ovat sidottuja toisiinsa mieluummin kuin että ne olisivat yhdessä itsenäisiä, kuten puolisotkin pyrkivät nykyään olemaan. Rahat ja sitoutuminen pyritään pitämään erillään yksilötasolla, mutta ei 450 miljoonan ihmisen yhteisössä.

Onko se samalla askel kohti marxilaista ensimmäisen vaiheen sosialismia, mitä seuraa valtioton kommunismin tila, jos yhteiskunnat vain kehittyvät riittävän pitkälle? Samalla maailmassa pyritään eroon fysiologisista ja muista yksilöitä erottavista tekijöistä.

Itseäni kiehtoo koko prosessin ympärillä sen skaalautuminen oikeudenmukaisuuteen ja suhteellisuuteen. Sanotaan, että yhteiskuntaa mitataan sen perusteella, miten se huolehtii heikommistaan. Miten heikkous mitataan? Ihminen on erittäin kompleksi olento, mihin vaikuttaa suunnaton määrä taustatekijöitä ja motivaattoreita. Yhteiskunnissa näitä tekijöitä kutsutaan kulttuuriksi. Yhteiskuntia ja yhteisöjä tulisi mitata pikemminkin niiden kyvykkyydessä tehdä heikoista vahvempia.

Tuhlaajapojan juhlat Euroopan unionissa

Keskiviikko 3.6.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Ihminen inhimillisenä olentona syntyy varhaisesta vuorovaikutuksesta läheisiin ihmisiin ja mieltää itseään myöhemmässäkin iässä vuorovaikutuksen kautta muihin ihmisiin. Tärkeä osa persoonallisuuden kehittymisessä on luottamus siihen, että huoltaja toimii ennakoidusti ja toistetusti samoin. Talousjärjestelmä perustuu myös luottamukseen, pysyvyyteen ja ennakoitavuuteen.

EU-KOMISSION ehdotus elvytyspaketista, joka koostuu 500 miljardin tuista jaettuna monimutkaisen laskentakaavan perusteella sekä 250 miljardin lainoista, horjuttaa ainakin omaa luottamustani talousjärjestelmään.

Suomen saamaan osuuteen vaikuttaa alentavasti ainakin erittäin laaja julkinen sektori, minkä on jo aiemmin todettu olevan yhteiskunnan uudistumista rajoittava tekijä. Tämän rahoituksen kun katsotaan tulevan varmoista verorahoista?

Toisaalta keskimääräinen kotitalouksien varallisuus on esimerkiksi Italiassa korkeammalla tasolla kuin meillä. Suomalaiset verottavat itsensä hengiltä.

Onko luotettavuudella, ennakoitavuudella ja pyrkimyksellä velkojen takaisinmaksuun enää mitään merkitystä? Antti Rinteen (sd.) vappusataset olisi pitänyt toteuttaa. Li Anderssonin (vas.) hupihuntit olisi pitänyt korottaa touhutonneiksi.

Talousviisaat ovat todenneet, että elvytyspaketin on täysin sama olla tukea, koska velkaantuneimmat maat eivät kuitenkaan sitä itse pysty maksamaan takaisin. Olemme tilanteen ja vuorovaikutuksen riippuvuuden vankeina.

Luterilaiseen velvollisuusetiikkaan kasvaneena tilannetta on vaikea hyväksyä. Näin ajattelevat varmasti monet suomalaiset. Toisaalta kovaa ääntä asiassa pitävät samat tahot, jotka ansiotuloveroa nostettaessa jaksavat puhua solidaarisuudesta: kansallisen sijaan nyt tarvittaisiin eurooppalaista. Riittääkö meillä identiteettiä solidaarisuuteen? Vanhan testamentin tarina tuhlaajapojasta on erittäin ajankohtainen.

Siilinjärvi - itsekäs vai itsenäinen?

Lauantai 1.6.2019 - mielipide Savon Sanomat Arttu Pöyhönen

Siilinjärven kunnanvaltuusto teki päätöksen vesilaitoksen yhtiöittämisestä ja yhdistämisestä Kuopion kanssa 27.5.2019 äänin 24-19. Itse olin taannoin alustavasti puolesta ja tuoreesti esitin myös kritiikkiä liittyen asiaan. Näin ollen minua on tituleerattu takinkääntäjäksi, koska lopulta äänestin kunnanhallituksen muutetun esityksen puolesta. Kynnyskysymykseni vesiyhtiöön liittymiseksi oli, että sopimukseen saadaan kielto liiketoiminnan myynnistä. Näin turvataan peruspalvelua monopoliasemassa tuottavan yhtiön kuntaomaisuus ja –omistajuus.

Tässä kuitenkin on juuri politiikan ydinongelma mitä haluan olla muuttamassa. Yritän ratkaista asiat järkiperustein. Liian moni poliitikko tekee valintansa tunteella ja pyrkii tukemaan tätä näkökulmaa valiten tiedosta tätä näkemystä parhaiten palvelevat todisteet.

Kunnan tulos on painumassa tänä vuonna 9 miljoonaa alijäämäiseksi. Taseen vahvistaminen 13 miljoonalla eurolla aikaansaa sen, että kuntamme kriisiytyminen siirtyy ainakin vuodella eli meillä on aikaa pohtia toimenpiteitä talouden korjaamiseksi. Vesilaitoksen myynnin takana olleita syytetään siitä, että he ovat viemässä Siilinjärveä Kuopioon. Mielestäni asia on juuri päinvastoin: jos päätöstä ei olisi tehty, todennäköisimmin tilanne tulevaisuudessa heikkenisi nopeammin eikä muita riittävän varteenotettavia ehdotuksia pään pinnalla pitämiseksi ole kuulunut. Toki pitkällä aikavälillä päätöksen taloudellinen hyöty on mitätön, mutta meillä ei valitettavasti ole enää oikeutta pitkän aikavälin tarkasteluun.

Vaikea ja monimutkainen päätös on nyt tehty. Kuntavaalikoneessa taidettiin kysyä, kumpi on tärkeämpi kunnan vai kuntalaisten etu? Tuolloin en ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin, mutta kun talous heikkenee alkavat nuo kaksi erkaantua. Itse ajattelen että tämä päätös oli loppujen lopuksi niin kuntalaisten ja eritoten kunnan eduksi. Jos nämä kaksi etua erkanevat liikaa, on mielestäni aika heittää pyyhe kehään. Tämä päätös osoittaa, että emme ole itsekkäitä vaan yhteistyöhaluisia.

Sisäilmaongelmiin ratkaisuja selvitysten sijaan

Torstai 13.12.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Vaalit lähestyvät ja sen huomaa kasvavasta populismin määrästä, mikä yltää perinteisiin puolueisiin saakka. Uutis-Jousessa 5.12.2018 uutisoitiin Siilinjärven Keskustan vaatimuksesta valtakunnan tason koordinaatioon kuntien julkisten kiinteistöjen sisäilmaongelmien syiden selvittämiseksi.

Kaikki varmasti ymmärtävät ilman sen kummempia selvitysryhmiä, mistä kosteus- ja homevauriot johtuvat. Ne johtuvat kosteuden pääsystä kiinteistöjen rakenteisiin, mitkä luontaisesti reagoidessaan synnyttävät biologisesti aktiivisia tuotteita. Kosteus pääsee rakenteisiin suunnittelu- ja rakennusvirheiden tai riittämättömän huollon tai kunnossapidon seurauksena.

Itse olen seurannut varsin läheltä tuoreesti erään rakennusliikkeen virheellistä toimintaa, eikä näillä tunnu olevan minkäänlaista juridista vastuuta virheistään. He voivat valehdella, harhauttaa ja luistaa vastuistaan täysin ilman sanktioita. Rakennusliikkeiden määrän vähentyessä ja koon kasvaessa ne luottavat lakimiesarmeijoihinsa ja pienten asianosaisten riidanhaluttomuuteen.

Kaikki ammattilaiset varmasti tietävät miten homeongelmilta vältyttäisiin, mutta kun motiivina on rahan säästäminen. Hyvät käytännöt tulisi saada osaksi lainsäädäntöä tai kaupallisin motiivein, kuten vuokrakohteet, tuettua laadukasta rakentamista. Tämä saattaa ehkä kuulostaa jo salaliittoteorialta, mutta mitkä mahtavat olla rakennusalan lobbareiden motiivit edelle kuvatuille järjestelyille?

Kyse ei siis mielestäni ole tiedon vaan halun puutteesta. Itse voin ainakin todeta omalla kokemuksellani, että jos lääkäri hoitaisi potilaita yhtä hutiloiden kuin eräät grynderit pystyttävät kiinteistöjä, niin lupa ammatinharjoittamiseen menisi hyvin nopeasti. Asia on toki hyvä nostaa esille vaalien alla sisäilmasairaassa kunnassa, poliittinen menestys on tuolloin taattu.

Siilinjärven talouden diagnostiikka

Torstai 25.10.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Kuntamme talous on kestämättömällä pohjalla. Maanantain kunnanvaltuustossa hyväksyttiin 2018 vuoden muutostalousarvio, missä tilikauden tulos on -3,6 milj. €. Pääasialliset syyt tähän ovat valtava väistötilojen tarve sekä palvelujen ostot, mitä ei ole pystytty ennakoimaan esim. erikoissairaanhoidon maksuina, sekä muut ennakoimattomat palkkakustannukset mm. sivistyspalveluissa. Kunnanjohtaja esitti edelleen huolensa valtionosuuksien pienentymisestä, mikä on ollut huomattavaa verrattuna esim. samankokoiseen Iisalmeen, johtuen todennäköisimmin kuntamme väestörakenteesta. Miten tämä syöksykierre saadaan katkaistua ja kuntamme itsenäisyys näin säilytettyä?

Kun ihmiselimistössä on esim. hivenainetta liian vähän, on olemassa oikeastaan kolme vaihtoehtoa:                1. saanti, yleensä suun kautta, on liian vähäistä 2. elimistö ei jostain syystä pysty käyttämään sitä optimaalisesti, todennäköisimmin jokin sisäinen prosessi on estynyt sairauden vuoksi 3. elimistö hukkaa ainetta esim. suolistoon. Tämä on hyvin karrikoitu jako ja seuraavaksi käsittelen Siilinjärven taloutta näin.

1. Siilinjärvellä on maakunnan paras työllisyys ja korkein verotus, joten rahanpuute ei voi olla saannista kiinni. Verotuksen korotus ei ole mielestäni vaihtoehto, tällöin ero lähikuntiin nousee liian suureksi. Epäilen että aiempien vuosien kulukuuri on saanut aikaan sen että 3. kohdan rahan hukkaus ei ole vastaus. Investoinnit ja käyttötalous tehdään tällä hetkellä veitsi kurkulla, toki aina voidaan tehostaa.

Monielinvammassa elimistö sulkee toimintojaan, siten että vähemmän tärkeitä toimintoja supistetaan, jolloin elintärkeille toiminnoille jää enemmän kapasiteettia. Näin ollen ajattelen, kuten oppi-isäni Kari Ojala jo valtuustosalissa totesikin, että Siilinjärvellä on tehostettava sisäisiä prosesseja ja mietittävä näitä jopa täysin uudestaan organisoituina. Ajattelen että tärkeänä osana tätä organisointia olisi myös miettiä täysin uudestaan kunnan ydintehtävää. Ydintehtävän ulkopuolisista tehtävistä luopuminen keskittää voimavaroja tärkeimpään eli kuntalaisten palvelujen laatuun.  

Woodhope Siilinjärvi - Vastakkainasettelusta vaihdantaan

Perjantai 14.9.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Pääkirjoituksessa puitiin varsin nihilistisellä tavalla Woodhope Siilinjärvi -hanketta (SS 12.9.). Mielestäni kirjoitus kuvastaa juuri keskustan himoitseman maakuntareformin Akilleen kantapäätä. Maakuntakeskuksen norsunluutornissa, mihin luen myös Savon Sanomien ainakin osaltaan kuuluvan, on helppo ylenkatsoa ja naureskella haja-asutusalueiden olemassaolon taistelulle.

Meillä Siilinjärvellä on omat haasteemme, jotka pääasiallisesti koskevat kiinteistöinvestointeja sekä kestävän taloudenpidon löytymistä muuttuvassa toimintaympäristössä. Kuitenkin keskustelut kunnassamme Woodhope-hankkeen ympärillä ovat olleet hyvin rakentavia ja maakunnallista vetovoimaa korostavia. Itse olin taannoin nostamassa esille asuntomessuhanketta liittyen alueen kehittämiseen. Oma ajatukseni oli, että Kuopio hyötyy tuosta myös huomattavassa määrin. Esimerkiksi majoituskapasiteettia on mahdotonta nostaa paikallisesti tarvittavalle tasolle.

Siilinjärvellä kyllä ymmärrämme oman paikkamme äidin hameenhelmassa. Mutta ymmärretäänkö Kuopiossa, mitä tämä huoltosuhde tarkoittaa? Ainakin joukkoliikenneasioista nousseen kohun perusteella ei ilmeisimmin. Hivenen tulee tunne, että vuorovaikutuksessa Kuopio odottaa, uiko veteen heitetty avuton, ja kun ei, niin pelastaa ja saa henkisen niskalenkin. Kyllä me uimme, sanokaa vain, kuinka pitkälle.

Toivoisin jatkossa maakuntalehdeltä inklusiivista eli sisällyttävää suhtautumista maakunnan kehittämiseen turhan kahtiajaon ja vähättelyn sijaan. Kyseisenlaiset kehittämishankkeet kun satavat meidän kaikkien laariin.

Kuntataloudesta ja tulevaisuudesta ? Siilinjärvi veden varassa?

Torstai 28.6.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

28.5.2018 käsiteltiin Siilinjärven kunnanvaltuustossa vuoden 2017 tilinpäätöstä, mikä oli 1,77 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Kunnassa siis kaikki hyvin? Mielestäni käyttötalouden etumerkki ja tulos ovat yliarvostetussa asemassa. Uudessa vuonna 2015 voimaanastuneessa kuntalaissa pyrittiin lisäämään huomiota kuntien konsernitalouden kestävyyden turvaamiseen ja pitkän aikavälin vastuunkannon korostamiseen. 

Mielenkiinnosta yritin vertailla Siilinjärven, Iisalmen ja Varkauden tunnuslukuja keskenään, koska mielestäni ne painivat samassa sarjassa. Etenkin Iisalmen kanssa käydään jatkuvaa kisaa maakunnan toiseksi suurimman kunnan/kaupungin tittelistä.

Omavaraisuusaste mittaa vakavaraisuutta, tappion sietokykyä sekä kykyä selviytyä sitoumuksista pitkällä tähtäyksellä. Se kertoo, kuinka suuri osuus varallisuudesta on rahoitettu omalla pääomalla. Mitä korkeampi omavaraisuusaste on, sitä vakaammalle pohjalle liiketoiminta rakentuu. Osakeyhtiön konkurssiuhan on huomattu nousevan, kun omavaraisuusaste on alle 25 %. Iisalmen kuntakonsernin luku on 45%, Varkauden 38,9% ja Siilinjärven 30,2%(2016). Iisalmessa lainaa per asukas oli 4246€, meillä 5583€ ja Varkaudessa 7907€.

Näistä luvuista päätellen voisin ennustaa Iisalmen vievän voiton maakunnallisessa kilvoittelussa. Lisäksi Ylä-Savossa on synergiaa toimijoiden välillä. Haluaisin nostaa tässä esille alueen suurten yritysten esittäytymisen keväällä Helsingissä.

Sen lisäksi että kuntamme omavaraisuus on matala, on meillä kiinteistöinvestointipaineita lähivuosien aikana noin 100milj.€ verran. Tämä yhtälö vaarantaa mielestäni kuntamme itsenäisyyden. Investoinneista täytyy säästää ja jostakin täytyy löytää rahaa. Kunnantalon tarkoituksenmukaisuutta ja toteutustapaa täytyy miettiä. Kaikkien investointien tarpeellisuutta tulee arvioida nyt useaan otteeseen.

Tuoreimmin kunnanvaltuustolle esiteltiin vesilaitosten yhdistämistä Kuopion kanssa. Tuo on lainsäädännöllinen velvoite, eikä siilinjärveläisiä tai kuopiolaisia asiakkaita voida laittaa eriarvoiseen asemaan esim. maksujen suhteen. Suurempi toimija ja yhtiömuoto takaisi mielestäni turvallisuuden ja toiminnan pitkäjänteisyyden. Samalla kunnan tase vahvistuisi ja omavaraisuus kasvaisi.

Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa. Tällä hetkellä meidän haasteemme on taloudellinen. Tässäkin esitetystä kilvoittelusta on ehkäpä luovuttava ja pyrittävä turvaamaan kuntamme olemassaolo. Myös jokaisen asukkaan olisi hyvä sisäistää yllä olevat faktat, jotta päättäjillä olisi selkänoja mihin päätöksissä nojata.

Apteekkialan vapauttaminen - normien ja viimeisten norsunluutornien purkutalkoista

Keskiviikko 28.3.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Keskusteluun nostettiin jälleen tuoreesti apteekkisääntelyä pohtivan selvitysryhmän työ ja erityisesti tämän vetäjä Liisa Hyssälä oli runsaasti esillä. Näkisin että tämä on jatkumoa hallituksen normienpurkutalkoille. Toisaalta apteekkien monopolia halutaan rikkoa. Ongelma tilanteessa on täysin sama kuin SOTE-uudistuksen kanssa: lääketieteeseen yleisesti on vaikea soveltaa markkinatalouden oppeja.

Apteekit ovat mielestäni itsekin syypäitä tilanteeseen. Katteiden pienentyessä apteekit ovat laajentaneet tuotevalikoimaansa kosmetiikkaan ja useissa apteekeissa myydään myös ”epäilyttäviä” tuotteita, hyvänä esimerkkinä korvavalot. Mielestäni tämä syö merkittävässä määrin alan uskottavuutta. Lääkkeiden valmistus on myös merkittävästi vähentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana, tarkoittaen että apteekkien henkilökunnan osaamistarve tältä osin on vähentynyt.

Mikäli apteekkien omistajuuspohjaa halutaan avata kilpailulle, en näe siinä oman tietämykseni pohjalta ongelmaa. Lähestyn kilpailun vapauttamista kliinistä työtä tekevän lääkärin näkökulmasta. Niin pitkään kun koko Suomen kansalle ei opeteta farmakologiaa, en haluaisi vapauttaa lääkkeiden saatavuutta ilman kontrollia.

Keskimääräinen ihminen kun ei ymmärrä parasetamolin ja ibuprofeenin haittavaikutusprofiilin eroja. Edelleen vastaanotolla kuvautuu, että käytetyin lääke kipuun ja kuumeeseen on jatkuvasta potilasohjauksesta huolimatta ibuprofeeni. Jos tämän saanti vapautetaan, montakohan vatsahaavaa tai verenvuotoa tulee lisää? Tämä on vasta räikein esimerkki. Entäpä muiden lääkkeiden ja luontaistuotteiden vaikutukset esimerkiksi munuaisiin ja maksaan?

Aina Inkeri Ankeisen sanoin: ”Onko kaiken aina pakko muuttua?” Varsinkin kun vallitseva tilanne on hyvä.