EU:n elvytyspaketti - ei yksinkertaista ratkaisua

Politiikan toimittaja Erno Laisi (SS 9.5.) käyttää Näkökulma-artikkelissa Kokoomuksesta lempinimeä sekoomus, liittyen EU:n elvytyspakettiin liittyvään päätöksentekoon puolueessa. Se johtuu hänen mukaansa johtajuusvajeesta.

Elvytyspakettikeskustelu tuo mieleeni Dunning-Kruger-efektin eli ylivertaisuusvinouman: mitä vähemmän yksilö tietää, sitä helpompi hänen on tehdä ratkaisu asiasta.

Juuri niistä syistä, joita toimittaja Laisi kuvaa sekoiluksi, itse olen kokoomuslainen. EU:n elvytyspaketti on äärettömän kompleksi kokonaisuus, mihin ei ole yksinkertaista ratkaisua. Toki helppoa on tehdä yksinkertainen laskutoimitus mitä annetaan ja mitä saadaan ja näin todeta paketti kannattamattomaksi. Toisaalta luterilaiseen velvollisuusetiikkaan pohjautuen Etelä-Euroopan lepsuilijoiden tukeminen ei ole hyväksyttävää. Ymmärrän hyvin nämä kriittiset kannat ja joka tapauksessa jatkossa EU tulee olemaan identiteettikriisissä, mitä Suomen tulee aktiivisesti olla ratkomassa.  

Itse ajattelen että paketin hylkääminen nyt tarkoittaisi jatkossa Suomen eroa EU:sta. Brexitin vaikutukset Britannian vientiin ovat olleet merkittävät ja suhteutettuna Suomen talouteen vaikutukset olisivat jo vuodessa merkittävämmät kuin tukipakettiin liittyvät vastuut pitkässä rahoituskehyksessä.

Kokoomuksen ajamat lisäykset valtionvarainvaliokunnan mietintöön, käytännössä paketin poikkeuksellisuudesta ja kertaluonteisuudesta, olivat erinomaiset ja näen että paketin hyväksyminen näillä ehdoilla on Suomen edun mukaista.

Politiikantoimittaja kaipaa johtajuutta. Tarvitaan moninäkökulmaisempaa arviointia, mitä Petteri Orpon ja Kokoomuksen toiminta asiassa mielestäni osoittaa.