Tuhlaajapojan juhlat Euroopan unionissa

Ihminen inhimillisenä olentona syntyy varhaisesta vuorovaikutuksesta läheisiin ihmisiin ja mieltää itseään myöhemmässäkin iässä vuorovaikutuksen kautta muihin ihmisiin. Tärkeä osa persoonallisuuden kehittymisessä on luottamus siihen, että huoltaja toimii ennakoidusti ja toistetusti samoin. Talousjärjestelmä perustuu myös luottamukseen, pysyvyyteen ja ennakoitavuuteen.

EU-KOMISSION ehdotus elvytyspaketista, joka koostuu 500 miljardin tuista jaettuna monimutkaisen laskentakaavan perusteella sekä 250 miljardin lainoista, horjuttaa ainakin omaa luottamustani talousjärjestelmään.

Suomen saamaan osuuteen vaikuttaa alentavasti ainakin erittäin laaja julkinen sektori, minkä on jo aiemmin todettu olevan yhteiskunnan uudistumista rajoittava tekijä. Tämän rahoituksen kun katsotaan tulevan varmoista verorahoista?

Toisaalta keskimääräinen kotitalouksien varallisuus on esimerkiksi Italiassa korkeammalla tasolla kuin meillä. Suomalaiset verottavat itsensä hengiltä.

Onko luotettavuudella, ennakoitavuudella ja pyrkimyksellä velkojen takaisinmaksuun enää mitään merkitystä? Antti Rinteen (sd.) vappusataset olisi pitänyt toteuttaa. Li Anderssonin (vas.) hupihuntit olisi pitänyt korottaa touhutonneiksi.

Talousviisaat ovat todenneet, että elvytyspaketin on täysin sama olla tukea, koska velkaantuneimmat maat eivät kuitenkaan sitä itse pysty maksamaan takaisin. Olemme tilanteen ja vuorovaikutuksen riippuvuuden vankeina.

Luterilaiseen velvollisuusetiikkaan kasvaneena tilannetta on vaikea hyväksyä. Näin ajattelevat varmasti monet suomalaiset. Toisaalta kovaa ääntä asiassa pitävät samat tahot, jotka ansiotuloveroa nostettaessa jaksavat puhua solidaarisuudesta: kansallisen sijaan nyt tarvittaisiin eurooppalaista. Riittääkö meillä identiteettiä solidaarisuuteen? Vanhan testamentin tarina tuhlaajapojasta on erittäin ajankohtainen.