Hyvinvointialueet - maakuntavero on susi lampaan vaatteissa

Sunnuntai 2.1.2022 - Arttu Pöyhönen Kari Ojala mielipide Savon Sanomat

Savon Sanomat uutisoi vihreiden puheenjohtajan sijaisen Iiris Suomelan aluevaalikiertueen Kuopion vierailusta (SS 29.12.). Suomela totesi, että maakuntavero ei liity aluevaaleihin, mutta on tärkeää saada se etenemään tämän vaalikauden aikana.

Mielestämme maakuntavero ja siihen suhtautuminen liittyvät varsin olennaisesti hyvinvointialueuudistuksen vaikutuksiin ja erityisesti alueiden elinvoimaisuuteen.

Sanan ”maakuntavero” ensivaikutelma kuvautuu haja-asutusalueiden kannalta positiivissävytteisenä: lisäisikö se jopa kaltaistemme alueiden elinvoimaa? Asia taitaa kuitenkin olla päinvastoin. Pohjois-Savo on monilla mittareilla sairain hyvinvointialue (THL 2018). Lisäksi meillä on väestöltään toiseksi pienin erityisvastuualue ja selvästi pienin hyvinvointialue, missä sijaitsee yliopistollinen sairaala (Kuntaliitto 2019). Meidän on järjestettävä lakisääteiset palvelut suuremmalla yksikkökustannuksella kuin muiden, olettaen, että tehokkuus on vakio.

Maakuntavero olisi pohjoissavolaisille veronmaksajille kallis: paljon lakisääteisiä palveluita sairaalle väestölle ilman asianmukaista valtion kompensaatiota. Täyttä tietoa veron laadusta tai vaikutuksista ei ole. Todennäköisesti kyseessä olisi kuntaverosta kuntaveroleikkurin poistaneen osuuden korvaava tasavero.

Toteutuessaan maakuntavero aiheuttaisi merkittävää alueellista eriarvoisuutta ja autioittaisi haja-asutusalueita.

Maakuntavero koskisi erityisen raskaasti niitä alueita, joissa jo kuntaverorasitus on keskimääräistä korkeampi. Maakuntaveron toteutuessa Suomesta tulisi valtion sijaan maakuntien liitto, kun otetaan huomioon sote-rahoituksen merkittävä osuus kokonaisverotuksesta.

Äänestäjillä on ennen aluevaalien äänestyspäätöstä siis monta syytä punnita, mitä mieltä puolueet ovat maakuntaverosta.

Iisalmelainen lääkäri Arttu Pöyhönen kertoo täsmälliset prosentit, miten rokottamattomuus ja rokottautuminen vaikuttavat

Perjantai 27.8.2021 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Viime viikkoina koronatartunnat ovat olleet nousussa. Toki nousu on tasoittunutkin. Samoin tehohoidossa olevien määrä on säilynyt maltillisena verrattuna aiempiin tartuntapiikkeihin. Tämä johtuu rokotteiden erinomaisesta tehosta ehkäistä sairaalahoitoa vaativia korona-infektioita.

Yhdysvaltain tautikeskuksen tutkimuksissa covid-19-tapaukset ilmenivät 94,1–99,85-prosenttisesti vaillinaisesti rokotetuilla, ja tautiin kuolleista heitä oli 96,91–99.91 prosenttia (Kates ym. 2021).

65–74-vuotiailla Pfizerin ja Modernan täydellisillä rokotteilla sairaalahoitoa ehkäisevä vaikutus oli 96 prosenttia, ja yli 75-vuotiailla näiden rokotteiden teho oli 91 prosenttia ja 96 prosenttia (Moline ym. 2021).

Suomi on pärjännyt pandemiassa varsin hyvin. Ongelmia on ollut erityisesti tiedottamisessa, rajoitusten kohdentamisessa ruohonjuuritasolla ja rajoitusten oikeudenmukaisuuden kokemuksessa. Ainakaan itselläni ei ole selvää kuvaa suunnitelluista toimenpiteistä ja yhteiskunnan sopeutumisesta pandemian loppuvaiheeseen.

Koronapassi-idea on kopioitu muualta ja on valmiiksi vanhentunut. Se olisi ollut erinomainen tapa ylläpitää markkinataloutta pandemian alkuvaiheessa mutta olisi vaatinut merkittävää testauskapasiteettia ja -nopeutta.

On toivottavaa, että kaikki rokottautuvat, jolloin rokotetodistukset ovat tyhjän pantteina. Toisaalta rokotetutkin voivat levittää tautia. Rokotteen teho huomioiden ei ole järkevää vaatia tulevaisuudessa negatiivista testitulosta sosiaaliseen toimintaan, koska tämä on kustannustehotonta ja sitoo resursseja huomattavasti.

Yhteiskunnan kannalta järkevintä olisi rokottaa ihmiset nyt mahdollisimman nopeasti ja tämän jälkeen antaa taudin läpäistä populaatio. Tämä sallisi mahdollisimman nopean paluun tavalliseen elämään.

Vaatimuksena on vain koronapelon voittaminen ja luotto länsimaiseen tieteeseen. Olemmeko tähän valmiita?

EU:n elvytyspaketti - ei yksinkertaista ratkaisua

Tiistai 11.5.2021 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Politiikan toimittaja Erno Laisi (SS 9.5.) käyttää Näkökulma-artikkelissa Kokoomuksesta lempinimeä sekoomus, liittyen EU:n elvytyspakettiin liittyvään päätöksentekoon puolueessa. Se johtuu hänen mukaansa johtajuusvajeesta.

Elvytyspakettikeskustelu tuo mieleeni Dunning-Kruger-efektin eli ylivertaisuusvinouman: mitä vähemmän yksilö tietää, sitä helpompi hänen on tehdä ratkaisu asiasta.

Juuri niistä syistä, joita toimittaja Laisi kuvaa sekoiluksi, itse olen kokoomuslainen. EU:n elvytyspaketti on äärettömän kompleksi kokonaisuus, mihin ei ole yksinkertaista ratkaisua. Toki helppoa on tehdä yksinkertainen laskutoimitus mitä annetaan ja mitä saadaan ja näin todeta paketti kannattamattomaksi. Toisaalta luterilaiseen velvollisuusetiikkaan pohjautuen Etelä-Euroopan lepsuilijoiden tukeminen ei ole hyväksyttävää. Ymmärrän hyvin nämä kriittiset kannat ja joka tapauksessa jatkossa EU tulee olemaan identiteettikriisissä, mitä Suomen tulee aktiivisesti olla ratkomassa.  

Itse ajattelen että paketin hylkääminen nyt tarkoittaisi jatkossa Suomen eroa EU:sta. Brexitin vaikutukset Britannian vientiin ovat olleet merkittävät ja suhteutettuna Suomen talouteen vaikutukset olisivat jo vuodessa merkittävämmät kuin tukipakettiin liittyvät vastuut pitkässä rahoituskehyksessä.

Kokoomuksen ajamat lisäykset valtionvarainvaliokunnan mietintöön, käytännössä paketin poikkeuksellisuudesta ja kertaluonteisuudesta, olivat erinomaiset ja näen että paketin hyväksyminen näillä ehdoilla on Suomen edun mukaista.

Politiikantoimittaja kaipaa johtajuutta. Tarvitaan moninäkökulmaisempaa arviointia, mitä Petteri Orpon ja Kokoomuksen toiminta asiassa mielestäni osoittaa.

Politiikka - tunne järkeä edellä?

Torstai 6.5.2021 - Arttu Pöyhönen Töllötin

Töllöttimessä puolueet ovat esittäytyneet yksi kerrallaan. Näissä ne ovat pyrkineet tuomaan esille omia tulokulmiaan asioihin. Alun perin itsekin lähdin politiikkaan selvittääkseni: mikä on politiikan tarkoitus? Luulen että olen sen ainakin osin ymmärtänyt ja ehkäpä siksi myös lievästi pettynyt. Lyhykäisyydessään poliittisessa päätöksenteossa virkamiehet keräävät, analysoivat ja tuottavat tietoa, miltä pohjalta kansan valitsemat edustajat tekevät kansaa koskevia päätöksiä. Mitä ylemmälle tasolle mennään, sitä monimutkaisemmiksi ja eturistiriitoja sisältäviksi asiat muodostuvat. Ehkäpä yleisesti myös poliitikoilta vaaditaan liikaa yksityiskohtien tuntemusta, huomioiden että heidän tarkoituksensa on päättää asioista kansan edustajina, ei asiantuntijoina. Itse myönnän kuuluvani asiantuntijavallan eli teknokratian kannattajiin.

Esimerkkinä voisin nostaa tuoreen kansallisen rokotusasiantuntijaryhmän äänestysesityksen 11-1 äänin sen puolesta, että koronarokotuksia painotettaisiin pahimmille tautialueille. Tämä on tieteelliseltä ja lääketieteelliseltä kannalta selvästi kannatettava esitys, mihin ei kuitenkaan heti tartuttu. Mikäli näin tehtäisiin, se olisi vasten monien tasavertaisuuskäsitystä. Ihminen on itsekäs eläin, minkä tärkein tehtävä on eloonjäänti. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. Jos rokottamalla esim. maahanmuuttajalähiöitä Helsingissä ehkäistään viruksen muuntautumista, on se kaikkien etu.

Asiat ovat täysin riippuvaisia katsontakannasta ja siitä moniako ihmisiä mahdolliset eduista luopumiset koskevat. Suurimman osan mielestä on täysin tasavertaista että 15,4% tulonsaajista maksaa 54,6% tuloveroista(veronmaksajat 2019) ja että työssäkäyviltä voidaan aina vain lypsää lisää, pelkillä paikallaan junnaavilla ideologioilla tasavertaisuuden nimissä.

Puolueet ovat lopulta eduntavoittelun ilmentymiä viitekehystensä etujen puolustajina. Toisaalta ne ovat toistensa vastavoimia Newtonin III lain mukaisesti ja toimivassa demokratiassa ne varmistavat yhteiskunnan tasapainon. Näkisin että monissa asioissa olisi kuitenkin kansan edun mukaista, että politiikka laitettaisiin syrjään ja tehtäisiin asiat virkamiesjohtoisesti. Tärkeimpänä esimerkkinä ehkäpä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, mikä jäänee tälläkin kertaa puolitiehen, mikä loppuviimeeksi lienee kaikkien edun mukaista.

Kuntataloudessa keinoja on monia

Maanantai 3.5.2021 - Arttu Pöyhönen mielipide Iisalmen Sanomat

Kuntavaalien alla on nostettu lehdissä esille vaalikoneiden vastauksia ja niiden jakaumaa. ”Veronkorotus on parempi vaihtoehto kuin palveluiden karsiminen” -kysymys on erittäin mustavalkoinen ja ideologisia jakolinjoja provosoiva. Itse lähestyn asiaa siten, että veronkorotuksille ei ole sijaa, jos työntekoon halutaan kannustaa. Niin valtakunnan kuin paikallispolitiikassa vasemman laidan kannattamat veronkorotukset ovat liian helppo vaihtoehto. Vanha sananlasku ”Pakko on paras muusa” on mielestäni erinomainen. Veronkorotukset ovat mielikuvitukseton, turvallinen ja toisaalta kannustavuutta tappava keino talouden tasapainottamiseen.

Nostaisin esille omalta osaamisalueeltani esimerkin. Iisalmen kaupunki maksoi vuonna 2020 valtiolle yli 1 400 000 € työttömyyden aiheuttamia sakkomaksuja. Hallituksen ja STM:n lanseeraaman Työkykyohjelman tavoitteena on työllisyysasteen nosto. Käsitykseni mukaan ajatuksena on perustaa valtionyhtiö, mikä palkkaisi osatyökykyisiä ja vaikeasti työllistyviä. Oma näkemykseni on, että tällainen työllistäminen ei tue pitkällä aikavälillä työllisyyttä. Tarvittaisiin Lean-prosessimaista imuohjausta vapaille työmarkkinoille. Toisin sanoen työpaikkoja tulisi luoda kasvun avulla yksityiselle sektorille ja toisaalta työn vastaanottamisesta tulisi tehdä houkuttelevaa.

Se mitä erittäin positiivista Työkykyohjelma tarjoaa, ainakin meillä Iisalmen Iisakki-hankkeessa, on työttömien moniammatillisen työkyvyn arvioinnin ja tuen prosessia heille, jotka sitä eniten tarvitsevat ja siitä eniten hyötyvät. Tutkimusten mukaan jopa 30–50 prosenttia työttömistä ovat työkyvyttömiä ja näin ollen he ovat väärällä luukulla ollessaan työttöminä. Tässä on myös esimerkki osaoptimoinnista: maksaako ihmisen etuuden kunta vai valtio ei sinällään ole merkitystä kansantaloudelle, mutta inhimillisessä mielessä kyllä. Itse näen, että vajaakuntoisten pitkäaikaistyöttömien työllistäminen on vaikeaa, mutta asianmukaisilla arvioilla heidän osallisuuttaan yhteiskuntaan sekä omanarvontuntoa pystytään parantamaan ja sukupolvien yli ulottuvaa syrjäytymisen ketjua katkaisemaan.

Uusiin hävittäjiin käytettävät rahat eivät ole keneltäkään pois, vaan ne ovat meille kaikille

Maanantai 18.1.2021 - Arttu Pöyhönen mielipide Iisalmen Sanomat

Häkellyksekseni luin reservinupseeri Leo Puurusen mielipiteen IS 14.1.2021. Hänen mukaansa hävittäjäinvestointi on osallistumista suurvaltojen kilvoitteluun ja rahan hukkaa.

Mielestäni vapaudelle ei voi laittaa hintaa. Elämälle, inhimilliselle kärsimykselle, mielenrauhalle ja läheisten turvallisuudelle ei voi laittaa hintalappua.

Voidaanko järkevällä turvallisuuspolitiikalla, toisin sanoen diplomatialla, turvata maamme itsenäisyys kaikissa tilanteissa? Erityisesti maailmassa, missä poliittista suosiota saavutetaan pääasiassa nationalistisella oman maan etujen ajamisella. Olisivatko tällaiset maat valmiita puolustamaan Suomen itsenäisyyttä? Olisimmeko me valmiita auttamaan vastavuoroisesti heitä? Epäilen että tosipaikan tullen kävisi kuten aiemmin ihmiskunnan historiassa. Puheet ovat kauniita, konkretia vähäistä.

Lisäksi täytyy muistaa nykyaikaisen taistelukentän vaatimukset, mitkä poikkeavat merkittävästi viime vuosituhannen konflikteista. Ilman pelotetta ja mahdollisuutta ilmaherruuteen maajoukot ovat täysin paljaana ja alttiita täydelliselle tuholle.

Asiat eivät usein ole mustavalkoisia, mutta hävittäjäinvestoinnille ainoa reaalinen vaihtoehto on NATO-jäsenyys, mikä on merkittävin käsillä oleva turvatakuu. Toki tämä toteutuessaan vaatisi varmasti samankaltaista rahallista investointia puolustukseen. Toivoisin että kaikki tahot ymmärtäisivät edellisen yhtälön, muuten keskustelu junnaa vain paikallaan. Nuo rahat eivät ole keneltäkään pois, vaan ne ovat meille kaikille.

Asiat ympäri ja yksinkertaisiksi politiikassa

Lauantai 28.11.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Politiikka on mielenkiintoista psykologista peliä. Pääministeri Sanna Marin (sd.) penäsi taannoin yritysten yhteiskuntavastuun perään. Kun korona on edennyt, niin valtionyhtiöissä samoja sopeutuskeinoja on käytetty ja tullaan edelleen käyttämään.

Haluaisin nostaa esille Ylen vaalikoneen 2019 väitteen: ”Poliitikon velvollisuus on ennen kaikkea ajaa omien äänestäjien etuja.” Sanna Marin vastasi tähän ’osittain samaa mieltä’, kun taas esimerkiksi Petteri Orpo (kok.) vastasi ’täysin eri mieltä’. Pääministeri on näin ja taloudellisella kommunikaatiolla aikaisemmin osoittanut olevansa vain osan Suomen etuja ajava keulahahmo, jota esimerkiksi työministeri Tuula Haatainen (sd.) tuki tuoreessa kommentissaan nuorten syrjäytymisestä. Ministeri ei sanallakaan maininnut talouskasvua tai yrittämisen edellytysten parantamista ratkaisuna. Mitä auttavat paremmat TE-palvelut, jos työpaikkoja ei ole?

Tuoreimpien kannatusmittausten mukaan kokoomus on menettänyt kannatustaan. Itse näen, että se johtuu pääosin puolueen Eurooppa-myönteisyydestä ja negatiivisesta keskustelusta EU:n elvytyspakettiin liittyen. Kuten köyhyyden poistaminen tulonsiirroilla, ei elvytyspaketin hylkääminen ole niin yksinkertainen asia kuin jotkin tahot antavat ymmärtää.

Kriittinen keskustelu on hyvästä, mutta paketin äkillinen hylkääminen johtaisi talouden äkilliseen romahdukseen. Pitkällä aikavälillä ja toistuessaan paketti toki muuttaa EU:n luonnetta pysyvästi. Tällöin yhteisön jatkosta olisi käytävä konkreettista keskustelua.

Kuntaorganisaatiot ovat kasvaneet jättimäisiksi - ja rahaa häviää tuohon laajaan koneistoon

Perjantai 16.10.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Iisalmen Sanomat

Vastauksessaan (15.10.) vastineeseeni Polvi epäilee, että minä olisin unohtanut tosiasiat. Hän toteaa, että olen lääkäri ja alkaa esittelemään julkisen terveydenhuollon osuutta BKT:sta ja että esittämäni julkisen sektorin tehottomuus ei pidä paikkaansa. Missään kohti kirjoitustani en ottanut kantaa julkiseen terveydenhuoltoon tai että se olisi tehoton. Vastineeni ydin oli todeta Polven kirjoituksen näköalattomuus muille toimenpiteille kuin veronkorotuksille julkisen talouden hoidossa.

Lähdin politiikkaan 2017 oikeastaan sote-valmistelun vuoksi, itse asiassa kritisoin edustamani puolueen ajamaa laajaa valinnanvapautta, mikä olisi mielestäni nostanut terveydenhuollon kustannuksia esim. maamme kohtalaisen pienet leikkausvolyymit huomioiden. Lähtökohtaisesti ajattelen, että asiat ja suoritteet, jotka voidaan mitata ja kuvata arvovirta-tyyppisesti on tehokkaampaa tuottaa yksityisen sektorin toimesta. Pääsääntöisesti tuo edellyttää lopputuotteen tai palvelun tasalaatuisuuden seurannan mahdollisuutta. Lisäksi vaateena on toteutuvan tai puuttuvan kilpailun tarkka seuranta niin laadullisesti kuin kustannuksellisesti.

Julkisen sektorin heikommalla talouden johtamiselle tarkoitan tilannetta, missä kuntaorganisaatiot ovat kasvaneet jättimäisiksi ja rahaa häviää tuohon laajaan koneistoon. Seurauksena on juuri Polven ehdottamat veronkorotukset. Tiettyjen soveltuvien ja järkevien toimintojen yhtiöittäminen/ yksityistäminen tuo loppuasiakkaalle mahdollisuuden seurata kustannuskehitystä tehokkaammin kuin verojen maksamisen muodossa. Polvi penää tutkimusnäyttöä, mutta kuten maskisopassa tai kaikessa tieteessä, myös tässä tuota löytyy puolesta ja vastaan.

Yhdestä asiasta olemme Polven kanssa samaa mieltä eli työn arvostuksen lisäämisestä. Omasta ideologisesta lähtökohdastani tuo toteutuu kuitenkin parhaiten juuri verorasitteen keventämisellä.

Muitakin keinoja kuin verotus - kiitos

Tiistai 13.10.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Iisalmen Sanomat

Luin 9.10.2020 Iisalmen Sanomien Vapaan sanan Iivo Polven (vas.) kirjoittamana. Hän pohti ja alusti tulevia kuntatalouden haasteita ja painotti kuntaveron korotuksen mielekkyyttä maksujen korottamisen sijaan tulevissa talouden haasteissa sosiaalisen vastuullisuuden nimissä. Olkoonkin että sivulauseessa totesi, ettei verojen korotuksen pidä olla automaatio.

Kirjoitus edustaa perinteistä vasemmistoajattelua, missä ”rikkaiden” ja työssäkäyvien lompakko on pohjaton ja tuolta on tuleva kaikkiin ongelmiin ratkaisu. Asia on saattanut näin ollakin nousukaudella. Taloudellisen matalasuhdanteen aikana meiltä valitettavasti loppuvat kohta veronmaksajat, joilta tämä kaikki raha pidättää. Nykyisen mallisen sote-uudistuksen toteutuessa kuntaveroleikkuri vähentää juuri Polven puolustaman pienituloisen proletaarin verorasitetta. Valtionverotuksen osuus verokertymästä kasvaa. Jännityksellä odotan mitä tuo muutos tekee työmarkkinoille ja työvoiman liikkuvuudelle.

Voisiko talouden ongelmien taustalla olla koneiston tehottomuus ja tyhjäkäynti? Polven ja ideologisten kumppanien silmissä julkinen sektori on sementoitu paikoilleen ja verraton palveluiden tuottaja. Vaikka maassamme tuo on jo äärettömän suuri ja nielee valtavan määrän rahaa, vasemmistohallitus on sote-uudistuksen myötä laajentamassa tuota entisestään ja kaventamassa yksityisen sektorin palveluiden mahdollisuuksia. Yksityistäminen tai yhtiöittäminen ei saa olla itseisarvo, mutta tähän asti talouden johtaminen on tuolla sektorilla ollut selvästi julkista edellä.

Suomen talouden kohentaminen lähtee työn tekemisen ja tarjoamisen arvostuksen nostosta, siten että ahkeruudesta ei jatkuvasti rangaista vain lisää. Raippaveroajattelu valtavine tulonsiirtoineen, yhdessä yhteiskunnallisten lieveilmiöiden kanssa, on osaltaan ollut luomassa maahamme ideologialle symbioottista useiden ikäluokkien kokoista syrjäytyneiden joukkoa.

Kokoomus - Uutteruudesta ja uskalluksesta on palkittava

Sunnuntai 13.9.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Savon Sanomien pääkirjoituksessa ruodittiin kokoomuksen asemaa ja valjuutta oppositiopolitiikassa: ”Kokoomuksella ei ole selvärajaista, muista erottuvaa aatetta, josta taistelutahtoa voisi ammentaa. Verojen vastustaminen ei sellaiseksi yllä.” (SS 7.9.)

Lisäksi sivistyksen ympäripyöreyttä ja Nato-kortin kannattamattomuutta tuotiin esille.

Itse näen, että kokoomuksen ideologia perustuu vapaus, vastuu, työ, talous ja tiede -linjalle. Jokaisella yksilöllä täytyy olla vapaus ja vastuu omista valinnoistaan. Ahkeruudesta on palkittava yksilöä kuin yritystä ottamastaan riskistä yritystoiminnan onnistuessa. Varsinkin kun onnistuneen taustalla on useita muita yrityksiä.

Yksilöitä tai yrityksiä ei voida pelotella jatkuvilla verorasitteilla tai valtion puuttumisella tilanteeseen. Kokoomus ei vastusta veroja, vaan niitä täytyy arvioida kriittisesti, sillä jokainen työhön kohdistuva vero potentiaalisesti heikentää toimeliaisuutta. Vappusatasien sijaan tulisi pohtia, miten saamme enemmän veronmaksajia ylimpiin tuloluokkiin, jotka maksavat merkittävän osan tulonsiirroista.

Tämä tapahtuu innovaatioiden ja yrittämisen kautta. Kun rahat ovat olemassa, on niitä helpompi jakaa.

Toisaalta perustyöllisyyttäkin hoidetaan talouskasvulla. Koronan kerrotaan iskeneen juuri nuoriin. 60 prosenttia lomautetuista on nuoria. Tutkimuksellisesti on osoitettu, että talouskasvu parantaa juuri nuorten työllisyyttä, toisaalta verotuksen rakenne seniorien työllisyyttä (Axelrad 2018).

Mitä korkeampia verotus ja passiiviset työmarkkinavälineet erityisesti tukien muodossa ovat, sitä enemmän työmarkkinoilta vetäydytään (Breij 2020, Mullen 2016). Aktiivinen työllisyyspolitiikka on parasta syrjäytymisen ehkäisyä, ei holtiton rahan jakaminen.

Mitä Nato-korttiin tulee, luulisi nyt jos koskaan tuolle löytyvän kiinnostusta. Lähiviikkojen tapahtumat Valko-Venäjällä kuin erityisesti toveri Navalnyin suhteen osoittanevat suomettuneimmallekin, että suurin uhkamme ei ole hallittavissa sivistyneesti keskustellen.

EU:n koronatukipaketti - Vahvat ja heikot samassa veneessä

Perjantai 24.7.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

EU-komission ehdottama koronatukipaketti hyväksyttiin. Suomen tuloksesta on oltu montaa mieltä. Mallioppilaana tunnettu Suomi myötäili ja muut selvemmin nuivat saivat jäsenmaksupalautuksia sovinnon hyväksymiseksi. Fakta kuitenkin on, että paketti maksaa meille enemmän kuin siitä saamme.

Viisaat ovat spekuloineet, että paketti on tarkoitettu koronan aiheuttaman elvytyksen sijaan yhteisvastuulliseen Italian pankkien pelastamiseen. Tähän viittaa paketin ajoitus ja sisältö. Tästä toki hyötyy koko Eurooppa.

Päätös on selvä askel kohti liittovaltiokehitystä. Maat ovat sidottuja toisiinsa mieluummin kuin että ne olisivat yhdessä itsenäisiä, kuten puolisotkin pyrkivät nykyään olemaan. Rahat ja sitoutuminen pyritään pitämään erillään yksilötasolla, mutta ei 450 miljoonan ihmisen yhteisössä.

Onko se samalla askel kohti marxilaista ensimmäisen vaiheen sosialismia, mitä seuraa valtioton kommunismin tila, jos yhteiskunnat vain kehittyvät riittävän pitkälle? Samalla maailmassa pyritään eroon fysiologisista ja muista yksilöitä erottavista tekijöistä.

Itseäni kiehtoo koko prosessin ympärillä sen skaalautuminen oikeudenmukaisuuteen ja suhteellisuuteen. Sanotaan, että yhteiskuntaa mitataan sen perusteella, miten se huolehtii heikommistaan. Miten heikkous mitataan? Ihminen on erittäin kompleksi olento, mihin vaikuttaa suunnaton määrä taustatekijöitä ja motivaattoreita. Yhteiskunnissa näitä tekijöitä kutsutaan kulttuuriksi. Yhteiskuntia ja yhteisöjä tulisi mitata pikemminkin niiden kyvykkyydessä tehdä heikoista vahvempia.

Tuhlaajapojan juhlat Euroopan unionissa

Keskiviikko 3.6.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Ihminen inhimillisenä olentona syntyy varhaisesta vuorovaikutuksesta läheisiin ihmisiin ja mieltää itseään myöhemmässäkin iässä vuorovaikutuksen kautta muihin ihmisiin. Tärkeä osa persoonallisuuden kehittymisessä on luottamus siihen, että huoltaja toimii ennakoidusti ja toistetusti samoin. Talousjärjestelmä perustuu myös luottamukseen, pysyvyyteen ja ennakoitavuuteen.

EU-KOMISSION ehdotus elvytyspaketista, joka koostuu 500 miljardin tuista jaettuna monimutkaisen laskentakaavan perusteella sekä 250 miljardin lainoista, horjuttaa ainakin omaa luottamustani talousjärjestelmään.

Suomen saamaan osuuteen vaikuttaa alentavasti ainakin erittäin laaja julkinen sektori, minkä on jo aiemmin todettu olevan yhteiskunnan uudistumista rajoittava tekijä. Tämän rahoituksen kun katsotaan tulevan varmoista verorahoista?

Toisaalta keskimääräinen kotitalouksien varallisuus on esimerkiksi Italiassa korkeammalla tasolla kuin meillä. Suomalaiset verottavat itsensä hengiltä.

Onko luotettavuudella, ennakoitavuudella ja pyrkimyksellä velkojen takaisinmaksuun enää mitään merkitystä? Antti Rinteen (sd.) vappusataset olisi pitänyt toteuttaa. Li Anderssonin (vas.) hupihuntit olisi pitänyt korottaa touhutonneiksi.

Talousviisaat ovat todenneet, että elvytyspaketin on täysin sama olla tukea, koska velkaantuneimmat maat eivät kuitenkaan sitä itse pysty maksamaan takaisin. Olemme tilanteen ja vuorovaikutuksen riippuvuuden vankeina.

Luterilaiseen velvollisuusetiikkaan kasvaneena tilannetta on vaikea hyväksyä. Näin ajattelevat varmasti monet suomalaiset. Toisaalta kovaa ääntä asiassa pitävät samat tahot, jotka ansiotuloveroa nostettaessa jaksavat puhua solidaarisuudesta: kansallisen sijaan nyt tarvittaisiin eurooppalaista. Riittääkö meillä identiteettiä solidaarisuuteen? Vanhan testamentin tarina tuhlaajapojasta on erittäin ajankohtainen.

Korona-exit - Länsimaisen yhteiskunnan tulos tai ulos

Keskiviikko 13.5.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Luin vuoden vaihteessa israelilaisen filosofi Yuval Noel Hararin 21 oppituntia maailman tilasta. Tuolloin korona oli yksittäisiä tapauksia Kiinassa. Kirjassa konkretisoitiin ajatuksia, joita itselläni on herännyt jo aiemmin. Kaikki imperiumit ja hegemoniat ovat aina kaatuneet, usein niiden vahvuus tai johto-ominaisuus on kääntynyt niitä vastaan, saman voidaan ajatella koskevan yksilöä. Ahkeruus ja tunnollisuus muuttuu helposti uupumukseksi, älykkyys kyynisyydeksi, yhteiskunnassa solidaarisuus kannustinloukuiksi, liiallinen tieto-/yksilönsuoja väärinkäytöksiä ja sairauksia peittäväksi verhoksi. Kiina on selvinnyt koronasta vähällä, olisiko syy totalitaarisessa kontrolliyhteiskunnassa. Edellä mainittuun kirjaan viitaten tulevaisuus tuntuu olevan Aasian ja korona tuntuu vahvistavan tuota ajatusta entisestään. Salaliittoteorioille siitä löytyy ainakin motiivia.

Tuoreesti uutisoitiin suomalaisten luottamuksen EU:n yhteisöön laskeneen. Korona on aiheuttanut rajojen sulkeutumisen, mikä sinällään akuutissa tilanteessa onkin oikea toimenpide. Rajat kiinni politiikka ei kuitenkaan ole vaihtoehto koronan jälkihoidossa. Länsimainen tiedekin on tuntunut aseettomalta nopeasti etenevän uhan edessä.

Kaikkiaan liberaalisuus, yksilönvapaus, vapaa kauppa ja tiede ovat länsimaisen yhteiskunnan perusta, mihin korona on iskenyt todella kovaa.

Se että läntinen yhteiskunta, erityisesti Suomi vientivetoisena taloutena, nousee tästä suosta, vaatii meiltä rohkeutta, uskoa ja anteeksiantoa. Jos mielemme sen sijaan pyrkii puolustukseen ja nationalismiin, olemme yhteiskuntana ja länsimaisena järjestelmänä syöksykierteessä. Valitettavasti suurvallat tuntuvat suosivan tällä hetkellä jälkimmäistä ajattelutapaa, ja mitä isot edellä sitä pienet perässä. EU:n tarvitsee vahvistua ja yhtenäistyä. Ehkäpä korona sentään saa USA:n järkiinsä johtajan vaihdon suhteen.

Miten rakentaa suurta, jos pienikin sortuu?

Torstai 12.12.2019 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Ongelman ratkaisussa on pidettävä järki ja tasa-arvo mukana

Perjantai 19.7.2019 - mielipide Savon Sanomat Arttu Pöyhönen

Järki on rahaa tärkeämpää terveydenhoidossakin

Tiistai 2.7.2019 - mielipide Savon Sanomat Arttu Pöyhönen

Siilinjärvi - itsekäs vai itsenäinen?

Lauantai 1.6.2019 - mielipide Savon Sanomat Arttu Pöyhönen

Siilinjärven kunnanvaltuusto teki päätöksen vesilaitoksen yhtiöittämisestä ja yhdistämisestä Kuopion kanssa 27.5.2019 äänin 24-19. Itse olin taannoin alustavasti puolesta ja tuoreesti esitin myös kritiikkiä liittyen asiaan. Näin ollen minua on tituleerattu takinkääntäjäksi, koska lopulta äänestin kunnanhallituksen muutetun esityksen puolesta. Kynnyskysymykseni vesiyhtiöön liittymiseksi oli, että sopimukseen saadaan kielto liiketoiminnan myynnistä. Näin turvataan peruspalvelua monopoliasemassa tuottavan yhtiön kuntaomaisuus ja –omistajuus.

Tässä kuitenkin on juuri politiikan ydinongelma mitä haluan olla muuttamassa. Yritän ratkaista asiat järkiperustein. Liian moni poliitikko tekee valintansa tunteella ja pyrkii tukemaan tätä näkökulmaa valiten tiedosta tätä näkemystä parhaiten palvelevat todisteet.

Kunnan tulos on painumassa tänä vuonna 9 miljoonaa alijäämäiseksi. Taseen vahvistaminen 13 miljoonalla eurolla aikaansaa sen, että kuntamme kriisiytyminen siirtyy ainakin vuodella eli meillä on aikaa pohtia toimenpiteitä talouden korjaamiseksi. Vesilaitoksen myynnin takana olleita syytetään siitä, että he ovat viemässä Siilinjärveä Kuopioon. Mielestäni asia on juuri päinvastoin: jos päätöstä ei olisi tehty, todennäköisimmin tilanne tulevaisuudessa heikkenisi nopeammin eikä muita riittävän varteenotettavia ehdotuksia pään pinnalla pitämiseksi ole kuulunut. Toki pitkällä aikavälillä päätöksen taloudellinen hyöty on mitätön, mutta meillä ei valitettavasti ole enää oikeutta pitkän aikavälin tarkasteluun.

Vaikea ja monimutkainen päätös on nyt tehty. Kuntavaalikoneessa taidettiin kysyä, kumpi on tärkeämpi kunnan vai kuntalaisten etu? Tuolloin en ymmärtänyt mitä sillä tarkoitettiin, mutta kun talous heikkenee alkavat nuo kaksi erkaantua. Itse ajattelen että tämä päätös oli loppujen lopuksi niin kuntalaisten ja eritoten kunnan eduksi. Jos nämä kaksi etua erkanevat liikaa, on mielestäni aika heittää pyyhe kehään. Tämä päätös osoittaa, että emme ole itsekkäitä vaan yhteistyöhaluisia.

Soten evoluutio

Lauantai 6.4.2019 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Minä uskon evoluutioon, niin menneenä kuin tulevana luonnon ja yhteiskunnan voimana. Strateginen johtaminen on taas johtamista visiolla eli tulevaisuuden näkymällä. Suurin osa asiantuntijoista mieltävät, että soten järjestämisvastuu on järkevintä koota 5 sote-alueeseen. Tämä ilmeisimminkin todettiin nykyisellä kuntien määrällä kuntademokratiaa heikentävänä.

Kokoomuksen linja lähtee nyt siitä, että kunnat muodostaisivat vapaaehtoiselta pohjalta kuntayhtymiä kuten esim. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on tehty. Tämä on erittäin hyvä hoidon integraation kannalta. Lisäksi ehdotetaan hoitotakuun tiukentamista, mikä sinällään on hyvä, mutta tulisi nostamaan kustannuksia ja saatavuuden ratkaisemiseksi käytettäisiin yksityisiä palvelusetelein. Minun nähdäkseni Kokoomuksen ehdotus mukailee pääpiirteissään Lääkäriliiton tuoretta kannanottoa.

Mielestäni tärkeintä asiassa on kuitenkin juuri uuden hallinnon tason torjuminen, mikä tarkoittaisi väistämättä uutta veroporrasta, mitä käytännössä muut puolueet kuin Kokoomus nyt ajavat. Näen, että Kokoomuksen malli olisi evoluution yksi vaihe matkalla kohti 5 sote-aluetta, mikä kuitenkin olisi pitkällä tähtäimellä optimaalisin vaihtoehto sairastuvuuden ennustettavuuden ja näin budjettirajoitteiseen rahoitukseen siirtymisen kannalta.

Itse ajattelen, että tähän maahan ei tarvita enää yhtään vaaleilla valittavaa poliitikkoa lisää. Esim. kunnallispolitiikassa olen kuullut suoraan sanottavan, että toimintoja ei haluta tehostaa, koska tällöin poliitikoille ei jää mitään päätettävää. Sote-kuntayhtymämalli ajaisi varmasti heikoimpia kuntia pakkoliitoksiin, mutta mitä haittaa siitä on? Raskasta julkishallintoa saataisiin karsittua, koska organisaatiomuutoksilla keksitään vain korvaavia suojatyöpaikkoja.

Suhteellisuudesta ja äänestämisen tärkeydestä

Torstai 4.4.2019 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Viime vappuna Siilinjärven torilla pitämässäni puheessa totesin, että lääkärin tärkein ohjenuora on ”älä  vahingoita” ja lupasin ennen seuraavaa sotea selvittää, mikä kyseinen ohjenuora on poliitikolle. Kiertäessäni toreja, useampi ihminen on todennut minulle, että lääkärin pitäisi tehdä lääkärin töitä. Olen eri mieltä. Lääkärin koulutus maksaa noin 80000-150000 euroa. Voin luvata, että olen maksanut tuon rahan niin suoraan veroina kuin vaikkapa estettyinä verisuonitapahtumina jo useaan otteeseen takaisin. Tuolla summalla olen saanut jotakin tärkeämpää kuin koulutuksen – ajattelutavan, jolla ongelmia ratkaistaan.

Kuten Uutis-Jousen vaalipaneelissa totesin esim. vanhustenhuollon ongelmat eivät ratkea yhdellä luvulla, koska koko maassa ympärivuorokautisessa hoivassa siirtyminen 0,5 mitoituksesta 0,7 tarkoittaa 40% henkilöstön lisäystä. Tämä tultaisiin kattamaan todennäköisimmin ottamalla hoitajat muualta hoivasta ja ongelmat vain siirtyisivät esim. kotihoitoon. Samat poliitikot, jotka vaativat hoitajamitoitusta, vaativat rajoja kiinni, jotta suomalaisille riittäisi töitä. Tarvitsemme myös työperäistä maahanmuuttoa hoivakriisin ratkaisuun, muiden toimenpiteiden ohella.

Poliitikon tärkein ohjenuora mielestäni näin on ”kun jokin ratkaisu vaikuttaa helpolta, niin arvioi sen vaikutuksia ja suhteita muihin ratkaisuihin”. Ymmärrän myös, että usko poliittiseen päätöksentekoon on viime aikoina ollut koetuksella monista tapauksista johtuen. Yksittäisen valitsemasi poliitikon mahdollisuudet ovat varmasti rajalliset, mutta äänesi liittyy laajempaan joukkoon, jota arvioidaan päätöksiä tehdessä. Viime vaalien jälkeen jostakin oli leikattava Suomen tulevaisuuden vuoksi ja koulutuksesta se oli helpointa, koska nuoret olivat laiskimpia äänestäjiä. Äänestäjälle näin ollen tärkein ohjenuora on ”äänestä”.

Suomalaisuuden suunta

Torstai 21.3.2019 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Viime aikoina suurinta keskustelua on käyty vanhustenhuollon ympärillä. Keskustelu kuvaa yhteiskuntamme paradoksaalisuutta. Yltiöpäinen yksilökeskeisyytemme on ohjannut vanhustenhuollon ulkoistettavaksi, jota nyt voidaan yhdessä päivitellä oppositiopuolueet kilpalaulajina.

Oulun ja muiden kaupunkien lapsiin ja nuoriin kohdistuneet hyväksikäyttötapaukset koettelevat oikeudentuntoamme, mitä populistit käyttävät kylväessään vihaa ja saavuttaakseen suosiota. Vaalikoneissa tämä näkyy siten, että ehdokkaillakin tuntuu menevän sekaisin kiintiöpakolaiset ja maahantulijat. Suomi ottaa vuosittain 750 kiintiöpakolaista, kun viimevuosina maahantulijoita on ollut kymmeniä tuhansia. Mielestäni omaehtoista maahantuloa täytyy rajoittaa ja kiintiöpakolaisjärjestelmää kehittää EU-tasolla. Juuri näin saamme autettua hädänalaisimpia ja luomme otollisinta maaperää integraatiolle samalla pitäen ohjat itsellämme ehkäisten slummiutumista.

Haluan olla luomassa Suomea, missä rakennetaan yhteisöllisyyttä eikä raja-aitoja. Mielestäni äärimmäiseen tasa-arvoon pyrkiminen on rajojen piirtämistä. Miten syntyvyys saadaan nousuun? Ei ainakaan pompottelemalla yksittäisiä perhevapaakuukausia vanhempien välillä. Tämän hetken keskustelu naisten työmarkkinatilanteen parantamiseksi antaa sellaisen kuvan, että lapsen kotihoito olisi jotenkin epäarvostettavaa. Ehdotukseni olisi Ranskan mallinen perheverotus. Tämä purkaisi monimutkaista tukijärjestelmää, antaisi perheille valinnanvapautta sekä lisäisi yhteisöllisyyttä. Voisiko huollettavat lapset ja kotona omaisten luona asuvat vanhukset rinnastaa verohelpotuksissa ja kannustaa näin meitä itse huolehtimaan heikoimmista?