Terveydenhuolto matkalla vakuutuspohjaiseen suuntaan

Lauantai 16.2.2019 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen (Uutis-Jousi 7.2.2019)

Sote- ja maakuntauudistus ei todennäköisimmin tule etenemään tämän vaalikauden aikana, johtuen muutamasta seikasta. Mediassa uutisoitiin varsin tuoreesti terveyspalveluiden laatujärjestelmän kehittämisestä, mikä tullee viemään vuosia. Ensinnäkin aiotun kaltaisen valinnanvapausjärjestelmän käyttöönotto ilman asiallista laaturekisteriä on kuin perä edellä puuhun kiipeämistä. Toisaalta itse uskon, että aukottomia laatukriteereitä on vaikea ylipäätään luoda terveydenhuollon erityispiirteiden vuoksi.

Uskon erittäin vahvasti markkinatalouden kykyyn yhteiskunnan kehittämisessä, mutta poikkeus vahvistaa säännön ja tämä poikkeus on terveydenhuolto. Suomen terveydenhuollon markkinat ovat liian pienet aidon kilpailun hyödyille ja maamme maantieteelliset erityispiirteet vääristävät markkinoita. Palveluiden järjestäminen tietyillä alueilla ilman erillistä tukijärjestelmää on mahdotonta. Tästä syystä EU-notifiointia aiotulle uudistukselle ei todennäköisimmin heltiäisi.

Kapitaatio eli henkilöperusteinen ”kattohinta” on erinomainen pyrkimys rajoittaa terveydenhuollon kustannuksia ja samalla siirtyä tarveperusteisesta rahoituksesta budjettiohjattuun rahoitukseen. Kuitenkin kapitaation tulisi käsittää sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon kustannukset, mikä varmistaisi em. tasojen integraation ja samalla potilaiden hoidon jatkuvuuden. Samalla tuottajille syntyisi motiivi hoitaa potilaat mahdollisimman lähellä sote-keskusta, mikä säästäisi kustannuksia. Tietysti tämäkin vaihtoehto vaatisi lääketieteellisten perusteiden valvontaa, ettei synny turhien tutkimusten ja hoitojen motiivia. Itsekin olen kritisoinut erikoissairaanhoidon valinnanvapautta erillisenä. Toisaalta voidaanko palvelukokonaisuuden valinnan yhteydessä puhua aidosta valinnanvapaudesta, onko siinä järkeä?

18 maku-sote aluetta on liikaa. Yhden maakunnan väkiluku on karkeasti laskettuna 300 000. Jos puhutaan sairauksien ilmaantuvuuden ja rahoituksen suhteesta, niin tilastollinen vaihtelu saa aikaan maakuntien kriisimenettelyitä ja yhdistämisiä. Näin ollen 5 aluetta ERVA-alueiden pohjalta olisi paras kuten asiantuntijat aiemmin ehdottivat. Tämä kuitenkin todettiin siis kunnallista demokratiaa heikentäväksi, mitä itse en käsitä: Eikö maakuntakin pyöri keskuksensa ehdoilla?

Nykyisen sote-aihion parhaat hedelmät ovat perusterveydenhuollon vahvistaminen ja rahoituksen yksinkertaistaminen. Nämä tehdään kuitenkin liian suurin poliittisin kompromissein, eikä niiden saavuttaminen mielestäni ole erityinen suoritus. Erityisesti itse olen huolissani tiettyjen erikoissairaanhoidon alojen osaajien määrästä ja jakautumisesta. Osaajapula tulee luomaan pakotettuja alueellisia kartelleja, mikä on kilpailun irvikuva. Todennäköisimmin terveydenhuolto tulee siirtymään vakuutuspohjaiseen suuntaan, tuli sotea tai ei, sillä juuri vakuutuspohjaisuus yhdistää hoitoketjuja kuten sote-järjestelmänkin tulisi tehdä.

Sisäilmaongelmiin ratkaisuja selvitysten sijaan

Torstai 13.12.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Vaalit lähestyvät ja sen huomaa kasvavasta populismin määrästä, mikä yltää perinteisiin puolueisiin saakka. Uutis-Jousessa 5.12.2018 uutisoitiin Siilinjärven Keskustan vaatimuksesta valtakunnan tason koordinaatioon kuntien julkisten kiinteistöjen sisäilmaongelmien syiden selvittämiseksi.

Kaikki varmasti ymmärtävät ilman sen kummempia selvitysryhmiä, mistä kosteus- ja homevauriot johtuvat. Ne johtuvat kosteuden pääsystä kiinteistöjen rakenteisiin, mitkä luontaisesti reagoidessaan synnyttävät biologisesti aktiivisia tuotteita. Kosteus pääsee rakenteisiin suunnittelu- ja rakennusvirheiden tai riittämättömän huollon tai kunnossapidon seurauksena.

Itse olen seurannut varsin läheltä tuoreesti erään rakennusliikkeen virheellistä toimintaa, eikä näillä tunnu olevan minkäänlaista juridista vastuuta virheistään. He voivat valehdella, harhauttaa ja luistaa vastuistaan täysin ilman sanktioita. Rakennusliikkeiden määrän vähentyessä ja koon kasvaessa ne luottavat lakimiesarmeijoihinsa ja pienten asianosaisten riidanhaluttomuuteen.

Kaikki ammattilaiset varmasti tietävät miten homeongelmilta vältyttäisiin, mutta kun motiivina on rahan säästäminen. Hyvät käytännöt tulisi saada osaksi lainsäädäntöä tai kaupallisin motiivein, kuten vuokrakohteet, tuettua laadukasta rakentamista. Tämä saattaa ehkä kuulostaa jo salaliittoteorialta, mutta mitkä mahtavat olla rakennusalan lobbareiden motiivit edelle kuvatuille järjestelyille?

Kyse ei siis mielestäni ole tiedon vaan halun puutteesta. Itse voin ainakin todeta omalla kokemuksellani, että jos lääkäri hoitaisi potilaita yhtä hutiloiden kuin eräät grynderit pystyttävät kiinteistöjä, niin lupa ammatinharjoittamiseen menisi hyvin nopeasti. Asia on toki hyvä nostaa esille vaalien alla sisäilmasairaassa kunnassa, poliittinen menestys on tuolloin taattu.

Yksilöyrittäjyys on tulevaisuutta

Sunnuntai 2.12.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Tämänsyksyinen keskustelu irtisanomissuojasta on ollut tärkeä avaus.

Oxfordin yliopiston tutkijoiden vuonna 2013 tekemän tutkimuksen mukaan 47 prosenttia Yhdysvaltojen työpaikoista on vaarassa 20 vuoden sisällä digitalisaation ja automatisaation myötä. Suomessa on odotettavissa samaa kehitystä Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen mukaan.

Käsillä on teollista vallankumoustakin suurempi työelämän murros. Tulevaisuuden työpaikat Suomessa syntyvät todennäköisimmin digitaalisille alustoille ja palveluliiketoimintaan keskittyneisiin pk-yrityksiin. Sijoitettavan pääoman tarve ei ole suuri, mutta kilpailukykyä muodostavaksi tekijäksi nousee organisaatioiden mukautumiskyky.

Yksilön kohdalla työelämän muutos tarkoittaa työn pirstoutumista sekä osaamisen jatkuvaa kehittämistä ja tietynlaista henkilöbrändäystä. Yksilöyrittäjyys voisi kuvata tulevaisuuden työntekijää parhaiten.

Näin ollen olisi toivottavaa, että Suomen kilpailukyvyn ja tulevaisuuden vuoksi koko yhteiskuntamme sisäistäisi lähitulevaisuuden muutostarpeet. Aiemmin luotua työelämän lainsäädäntöä ja sosiaaliturvajärjestelmää tulee muokata tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi. Perustulo tulee mielestäni olemaan osa tätä muutosta.

Siilinjärven talouden diagnostiikka

Torstai 25.10.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Kuntamme talous on kestämättömällä pohjalla. Maanantain kunnanvaltuustossa hyväksyttiin 2018 vuoden muutostalousarvio, missä tilikauden tulos on -3,6 milj. €. Pääasialliset syyt tähän ovat valtava väistötilojen tarve sekä palvelujen ostot, mitä ei ole pystytty ennakoimaan esim. erikoissairaanhoidon maksuina, sekä muut ennakoimattomat palkkakustannukset mm. sivistyspalveluissa. Kunnanjohtaja esitti edelleen huolensa valtionosuuksien pienentymisestä, mikä on ollut huomattavaa verrattuna esim. samankokoiseen Iisalmeen, johtuen todennäköisimmin kuntamme väestörakenteesta. Miten tämä syöksykierre saadaan katkaistua ja kuntamme itsenäisyys näin säilytettyä?

Kun ihmiselimistössä on esim. hivenainetta liian vähän, on olemassa oikeastaan kolme vaihtoehtoa:                1. saanti, yleensä suun kautta, on liian vähäistä 2. elimistö ei jostain syystä pysty käyttämään sitä optimaalisesti, todennäköisimmin jokin sisäinen prosessi on estynyt sairauden vuoksi 3. elimistö hukkaa ainetta esim. suolistoon. Tämä on hyvin karrikoitu jako ja seuraavaksi käsittelen Siilinjärven taloutta näin.

1. Siilinjärvellä on maakunnan paras työllisyys ja korkein verotus, joten rahanpuute ei voi olla saannista kiinni. Verotuksen korotus ei ole mielestäni vaihtoehto, tällöin ero lähikuntiin nousee liian suureksi. Epäilen että aiempien vuosien kulukuuri on saanut aikaan sen että 3. kohdan rahan hukkaus ei ole vastaus. Investoinnit ja käyttötalous tehdään tällä hetkellä veitsi kurkulla, toki aina voidaan tehostaa.

Monielinvammassa elimistö sulkee toimintojaan, siten että vähemmän tärkeitä toimintoja supistetaan, jolloin elintärkeille toiminnoille jää enemmän kapasiteettia. Näin ollen ajattelen, kuten oppi-isäni Kari Ojala jo valtuustosalissa totesikin, että Siilinjärvellä on tehostettava sisäisiä prosesseja ja mietittävä näitä jopa täysin uudestaan organisoituina. Ajattelen että tärkeänä osana tätä organisointia olisi myös miettiä täysin uudestaan kunnan ydintehtävää. Ydintehtävän ulkopuolisista tehtävistä luopuminen keskittää voimavaroja tärkeimpään eli kuntalaisten palvelujen laatuun.  

Työelämä - Perheelliset kuuluvat etusijalle

Sunnuntai 21.10.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Hyvinvointiyhteiskunta kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Eläkejärjestelmä ja julkiset palvelut romahtavat, koska syntyvyys on alimmillaan sitten nälkävuosien. Työelämän joustoja ja perheellisyyden arvostusta tulisi lisätä sen sijaan, että jatkuvasti ylikorostetaan tasa-arvoa ja ihannoidaan modernin yhteiskunnan vapautta. Vain näin syntyvyys saataisiin nousuun.

Lehtijutussa lomien jakamisesta perheettömien ja perheellisten kesken kirjoitettiin: ”Jokaisen toiveet ovat kuitenkin yhtä tärkeät elämäntilanteesta riippumatta” (SS 12.10.). Näin ei pidä olla, jos haluamme verovarojemme riittävän yhteiskuntamme ylläpitoon. Ja miksi pitäisikään olla?

Itse tuoreena isänä lomatoiveeni ovat siirtyneet vilkkaimpiin loma-aikoihin. Aiemmin olin erittäin tyytyväinen lomien pitämiseen muulloin. Jos esimerkiksi lähtee ulkomaille, on se siten huomattavasti huokeampaa.

Nykyajan ongelmana on itsekkyys ja kykenemättömyys nähdä asioita laajassa perspektiivissä. Pystyn ymmärtämään tahallisesti lapsettomia ja koen valtavaa myötätuntoa heitä kohtaan, joiden syli halustaan huolimatta on tyhjä. Mutta työelämässä tarvitsemme kasvavien lapsien ja heidän vanhempiensa huomioimista.

Woodhope Siilinjärvi - Vastakkainasettelusta vaihdantaan

Perjantai 14.9.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Pääkirjoituksessa puitiin varsin nihilistisellä tavalla Woodhope Siilinjärvi -hanketta (SS 12.9.). Mielestäni kirjoitus kuvastaa juuri keskustan himoitseman maakuntareformin Akilleen kantapäätä. Maakuntakeskuksen norsunluutornissa, mihin luen myös Savon Sanomien ainakin osaltaan kuuluvan, on helppo ylenkatsoa ja naureskella haja-asutusalueiden olemassaolon taistelulle.

Meillä Siilinjärvellä on omat haasteemme, jotka pääasiallisesti koskevat kiinteistöinvestointeja sekä kestävän taloudenpidon löytymistä muuttuvassa toimintaympäristössä. Kuitenkin keskustelut kunnassamme Woodhope-hankkeen ympärillä ovat olleet hyvin rakentavia ja maakunnallista vetovoimaa korostavia. Itse olin taannoin nostamassa esille asuntomessuhanketta liittyen alueen kehittämiseen. Oma ajatukseni oli, että Kuopio hyötyy tuosta myös huomattavassa määrin. Esimerkiksi majoituskapasiteettia on mahdotonta nostaa paikallisesti tarvittavalle tasolle.

Siilinjärvellä kyllä ymmärrämme oman paikkamme äidin hameenhelmassa. Mutta ymmärretäänkö Kuopiossa, mitä tämä huoltosuhde tarkoittaa? Ainakin joukkoliikenneasioista nousseen kohun perusteella ei ilmeisimmin. Hivenen tulee tunne, että vuorovaikutuksessa Kuopio odottaa, uiko veteen heitetty avuton, ja kun ei, niin pelastaa ja saa henkisen niskalenkin. Kyllä me uimme, sanokaa vain, kuinka pitkälle.

Toivoisin jatkossa maakuntalehdeltä inklusiivista eli sisällyttävää suhtautumista maakunnan kehittämiseen turhan kahtiajaon ja vähättelyn sijaan. Kyseisenlaiset kehittämishankkeet kun satavat meidän kaikkien laariin.

Vetoomus lähidemokratian puolesta

Torstai 6.9.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Länsimainen hyvinvointiyhteiskunta on kriisissä. Väestö ikääntyy, kaupungistuminen vie väestöä kasvukeskuksiin, taloudellinen hyvinvointi keskittyy tietyille joukoille ja henkisen pahoinvoinnin arvioidaan lisääntyneen. Filosofi Friedrich Nietsche puhui aikanaan ihmiselle ominaisesta vietistä valtaan. Mikäli tuo on joskus pitänyt paikkansa, ei näin ole enää: kiinnostavat ja hyvin palkatut asiantuntijatehtävät vetävät puoleensa ja poliittisesta vallasta on tullut harvojen perversio.

Kotikunnassani Siilinjärvellä aiemmat vuodet ovat olleet hyviä. Lähitulevaisuus tulee todennäköisesti olemaan raskas ja on tehtävä vaikeita päätöksiä leikata totutuista hyvistä palveluista ja laajasta palveluverkosta. Syynä tähän pitäisin em. laajojen trendien ohella lähihistorian osaamatonta rakentamista vailla vastuita sekä osaltaan myös vajaavaisuutta julkishallinnon organisaatioiden pitkäaikaisessa taloudenpidossa.

Vapaus on liian pitkään ollut meille itsestään selvää. Usein ihminen käsittää arvostamiaan asioita vasta kun on nuo menettänyt. Itse pidän lähidemokratian säilymistä merkittävänä arvona. Kuitenkin pienen kunnan marginaalipuolueen paikallisyhdistyksessä aktiiveja on kourallinen ja tällä hetkellä hekin ovat jo lähestymässä eläkeikää. Toki kokemusta tarvitaan, mutta ihminen on kokemusmaailmaltaan subjektiivinen olento, joten käsillä oleva elämäntilanne määrittää usein ajattelua eniten. Näin ollen haluaisin vedota nuoriin ja keski-ikäisiin: aktivoitukaa, keskustelkaa ja ottakaa selvää. Teitä tarvitaan päätöksentekoon edustuksellisessa demokratiassa.

Työkyvyttömyyseläkkeet - Mittareita yhtenäistettävä

Torstai 23.8.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Pitkäaikaissairaiden työkyvyn arviointi ja eläkepäätösten vaikeus on herättänyt paljon keskustelua ja tunteita (SS 7.8.). Jokin aika sitten kansalaisaloitteella vaadittiin vakuutuslääkärijärjestelmän kumoamista.

Kun ihminen tulee työkyvyttömäksi, ensimmäiset 300 päivää hän on Kelan sairauspäivärahalla, jolloin sovelletaan sairausvakuutuslain mukaista ammatillista työkyvyttömyyttä eli työkykyä verrataan omaan tai tähän läheisesti verrattavaan työhön. Tämän jälkeen työkyvyttömyyden jatkuessa jäljellä olevaa työkykyä arvioidaan työeläkelain mukaan, jolloin puhutaan yleisestä työkyvyttömyydestä eli kyvystä suoriutua mistä tahansa työstä. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon koulutus, aikaisempi toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut näihin rinnastettavat seikat.

Nykyinen kaksiportainen järjestelmä on asianmukainen: hoitava lääkäri ei tee päätöstä merkittävästä sosiaalisesta etuisuudesta kuten sairauseläkkeestä. Tilanteen objektiivinen arviointi voi inhimillisistä syistä olla vaikeaa.

Eläkevakuutusyhtiöiden lääkärit tekevät päätökset pelkästään tehdyn lausunnon perusteella. Toimintakyvyn kuvaaminen pelkästään kuvailemalla tekstiin on erittäin haastavaa, ja hoitavien lääkärien arviointimenetelmät vaihtelevat.

Mielestäni paras ja kustannustehokkain ratkaisu työ- ja toimintakyvyn arvioimiseksi olisi yhdistää nykyisenlaisten erikoissairaanhoidon kuntoutustutkimuspoliklinikoiden ja eläkevakuutusyhtiöiden toimintaa. Tällöin olisi selvät intressit arvioida vaikeimpia tilanteita nopeammin kuin nykyisessä järjestelmässä, ja arviointiin saataisiin yhtenäiset ja päätöksenteon kannalta olennaiset mittarit.

Kuntataloudesta ja tulevaisuudesta ? Siilinjärvi veden varassa?

Torstai 28.6.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

28.5.2018 käsiteltiin Siilinjärven kunnanvaltuustossa vuoden 2017 tilinpäätöstä, mikä oli 1,77 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Kunnassa siis kaikki hyvin? Mielestäni käyttötalouden etumerkki ja tulos ovat yliarvostetussa asemassa. Uudessa vuonna 2015 voimaanastuneessa kuntalaissa pyrittiin lisäämään huomiota kuntien konsernitalouden kestävyyden turvaamiseen ja pitkän aikavälin vastuunkannon korostamiseen. 

Mielenkiinnosta yritin vertailla Siilinjärven, Iisalmen ja Varkauden tunnuslukuja keskenään, koska mielestäni ne painivat samassa sarjassa. Etenkin Iisalmen kanssa käydään jatkuvaa kisaa maakunnan toiseksi suurimman kunnan/kaupungin tittelistä.

Omavaraisuusaste mittaa vakavaraisuutta, tappion sietokykyä sekä kykyä selviytyä sitoumuksista pitkällä tähtäyksellä. Se kertoo, kuinka suuri osuus varallisuudesta on rahoitettu omalla pääomalla. Mitä korkeampi omavaraisuusaste on, sitä vakaammalle pohjalle liiketoiminta rakentuu. Osakeyhtiön konkurssiuhan on huomattu nousevan, kun omavaraisuusaste on alle 25 %. Iisalmen kuntakonsernin luku on 45%, Varkauden 38,9% ja Siilinjärven 30,2%(2016). Iisalmessa lainaa per asukas oli 4246€, meillä 5583€ ja Varkaudessa 7907€.

Näistä luvuista päätellen voisin ennustaa Iisalmen vievän voiton maakunnallisessa kilvoittelussa. Lisäksi Ylä-Savossa on synergiaa toimijoiden välillä. Haluaisin nostaa tässä esille alueen suurten yritysten esittäytymisen keväällä Helsingissä.

Sen lisäksi että kuntamme omavaraisuus on matala, on meillä kiinteistöinvestointipaineita lähivuosien aikana noin 100milj.€ verran. Tämä yhtälö vaarantaa mielestäni kuntamme itsenäisyyden. Investoinneista täytyy säästää ja jostakin täytyy löytää rahaa. Kunnantalon tarkoituksenmukaisuutta ja toteutustapaa täytyy miettiä. Kaikkien investointien tarpeellisuutta tulee arvioida nyt useaan otteeseen.

Tuoreimmin kunnanvaltuustolle esiteltiin vesilaitosten yhdistämistä Kuopion kanssa. Tuo on lainsäädännöllinen velvoite, eikä siilinjärveläisiä tai kuopiolaisia asiakkaita voida laittaa eriarvoiseen asemaan esim. maksujen suhteen. Suurempi toimija ja yhtiömuoto takaisi mielestäni turvallisuuden ja toiminnan pitkäjänteisyyden. Samalla kunnan tase vahvistuisi ja omavaraisuus kasvaisi.

Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa. Tällä hetkellä meidän haasteemme on taloudellinen. Tässäkin esitetystä kilvoittelusta on ehkäpä luovuttava ja pyrittävä turvaamaan kuntamme olemassaolo. Myös jokaisen asukkaan olisi hyvä sisäistää yllä olevat faktat, jotta päättäjillä olisi selkänoja mihin päätöksissä nojata.

Aktiivimalli - Yritystä, mutta paljon porua pienestä

Lauantai 10.3.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Presidentit - ken on heistä kaikkein arvokkain?

Torstai 25.1.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Ensi sunnuntaina äänestetään tasavallan presidentinvaaleissa. Kampanjointi on ollut kiihkeää ja mediapeliä on arvosteltu jopa sirkusmaiseksi. Samalla tammikuun alussa uutisoitiin Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksestä presidenttien arvostuksesta sekä Uutissuomalaisen gallupista, missä selvitettiin suomalaisten mielestä parasta presidenttiä. Molemmissa kyselyissä ehdottomaksi suosikiksi nousi savolaisittain tärkeä Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kekkonen.

Y-sukupolven edustajana kosketuspintani Kekkoseen on varsin rajallinen, lähinnä mieleeni nousevat sanat suomettuminen ja ETY-kokous, mikä varmasti oli aikanaan tärkeä tasapainotekijä Euroopan turvallisuudelle. Varsinkin viime aikojen tasa-arvokeskustelun pohjalta on mielestäni positiivista syrjintää nostaa Tarja Halonen esille sukupuolen perusteella, kuten kyselyissä näytti tapahtuvan.

Ihmisen muisti, etenkin yhdentekevinä pidettävien asioiden suhteen, on hyvin lyhyt. Historiallisista henkilöistä muistetaan usein edellä esittämäni muutama asia, mikäli henkilöhistorioihin ei ole tarkemmin perehtynyt. Syvistä kansakuntaamme uhkaavista kriiseistä on jo lähes elämänmitta. Näkemykseni näin ollen on, että seesteisinä aikoina arvostetaan johtajaa, joka pyrkii kompromisseihin. Kriisin hetkellä tukeudutaan vahvaan ja ”jäykkäselkäiseen” johtajaan.

Edellä kuvaamani huomioiden, haluaisin nostaa kaksi kaksikkoa presidenteistä esille. Sodanajan presidentit Kallio-Ryti: Kallion suuri työmäärä edeltäen ja talvisodan aikana, mikä todennäköisesti oli myötävaikuttamassa tämän äkillistä kuolemaa. Toisaalta Rytin epäitsekäs ja laskelmoiva sopimus Ribbentropin kanssa takasi itsenäisyytemme, mutta ajoi henkilökohtaiseen tuhoon.

Teknisen kehityksen ja globalisaation alku keskittyi 1980-2000 -aikaan. Tämän ajan demaripresidenttien Koivisto-Ahtisaari toimintaa kuvaisin sanoilla valistuneisuus, oppineisuus ja vuoropuhelu. Jälkikäteen EU:sta voidaan olla montaa mieltä, mutta kyseiseen aikaan maamme vieminen Euroopan yhteisöön oli järkevä ja perusteltu ratkaisu.     

Tulevan presidentin tärkein tehtävä, ulkopolitiikan ohella, tulee olemaan arvojohtajuus. Erityisen tärkeää on eriarvoisuuden purkaminen työn kautta, siihen liittyvien asenteiden ja näkemysten yhtenäistäminen Suomen parhaaksi.

Asiantuntijuus - Tiedon valta on murtumassa

Sunnuntai 24.12.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Platonin tiedon määritelmä kuuluu ”hyvin perusteltu tosi käsitys”. Muutaman vuoden lääkärinä työskenneltyäni olen oivaltanut, että asiantuntijuus itsessään on riittämätöntä nykypäivänä.

Olennaista on pystyä argumentoimaan tieto ymmärrettävällä tavalla. Politiikka kiinnostaa minua juuri tästä syystä: usein tehdyt päätökset eivät ole lähellä puolueetonta totuutta vaan lähimpänä parasta argumentein myytyä totuutta.

Olen huolissani nykypäivänä kasvavista valinnaisista totuuksista: luomusynnyttäjät jättävät sikiön sykkeenseurannan, ravitsemussuosituksia kyseenalaistetaan yksilön kokemuksien perusteella, vaikka ne on tarkoitettukin laajoja massoja palveleviksi suosituksiksi.

Samoin poliittisessa päätöksenteossa ohitetaan sellaisten hartaudella rakennettujen, maailman mittakaavassa ainutlaatuisten instituutioiden kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mielipiteitä. Totuuteen päästään tiedon, ei aatteen tai tunteen avulla. Juuri tämän lauseen ymmärtämättömyys on mielestäni suistamassa yhteiskuntaamme kriisiin.

Nato-jäsenyys on mielestäni hyvä esimerkki tiedon popularisoinnista: kuinka yksilö tai yksittäinen poliitikko voi arvioida puolustuksemme suorituskykyä tai vallitsevaa maailmanpoliittista tilannetta? Tällaisen päätöksen tekeminen on asiantuntijoiden tehtävä, ei kansanäänestyksellä ratkaistava asia.

Tuoreessa alkoholilain uudistuksessa on hyvä pyrkimys aatteellisesti ohjata suomalaisia kohti eurooppalaista kulttuuria. Tämä on hyvä uudistus suurelle osalle kansasta. Sosiaali- ja terveydenhuollossa noin 10 prosenttia ihmisistä käyttää 90 prosenttia palveluista.

Pienelle osalle, nyt jo heikoimmassa asemassa oleville, uudistus tietää lisää alkoholihaittoja. Mielestäni uudistus on oikeansuuntainen, mutta liian radikaali murroksessa olevaan yhteiskuntaamme.

Tuloerot - Terveiset Suomen työtätekeville

Perjantai 22.9.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Luin niin Touko Aallon ja vihreiden budjetin karsimisehdotuksista kuin Matti Semin (vas.) kolumnin tuloerojen kasvusta (SS 20.9).

Vain hiukan aikaisemmin Aalto nostettiin tolkun mieheksi etenkin täällä susirajan väärällä puolella ajoneuvoverokeskustelussa, kun hän ehdotti haja-asutusalueiden huomioimista. Toisaalta nyt kilometrikorvaus- ja työmatkavähennyksiä hän olisi leikkaamassa puhuen ylikompensoinnista yksityisautoilulle.

Hänen vaihtoehtobudjettinsa on juuri pääkaupunkikeskeisen ajattelun ja tyhjänpäiväisen politikoinnin riemuvoitto. Rahan siirtely vähentäisi eritoten haja-asutusalueilla työtätekevien, matalapalkkaisten motivaatiota entisestään.

Matti Semi kirjoitti tuloerojen kasvusta samansisältöisen tekstin kuin sosiaalisessa mediassa on nähty useita viime aikoina. Hän ja mainitut tutkimukset kun laskevat tuloiksi myös sosiaalietuudet.

Asiantuntija- ja johtotehtävissä palkat varmasti nousevat ja tämä vaikuttaa tuloerojen kasvuun, kun sosiaalietuisuuksia ei voida samassa suhteessa nostaa. Työelämä polarisoituu ja etenkin matalapalkka-aloilla hajautuu lyhyempiin osiin, mutta tämä johtuu maailmanlaajuisista talouteen vaikuttavista ilmiöistä.

Itse ajattelen kyseisten herrasmiesten kanssa eri tavalla Suomen hyvinvoinnin kehittämisestä. Toivoisin myös Suomen noin 2,4 miljoonan työllisen miettivän, mikä puolue ja minkälainen ajattelu kannustaa työntekoon ja ajaa isänmaamme etua.

Siviilipalvelus - Arvot ja resurssit on laitettava ansaittuun järjestykseen

Perjantai 14.7.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Luin Savon Sanomista (12.7.) lähtöaukeaman jutun siviilipalveluksesta. Artikkelissa kerrottiin Heikki Junkkarin aloitteellisuudesta siviilipalveluksen mielekkyyden lisäämiseksi. Ymmärrän kollegan turhautuneisuuden, sillä ystäväpiirissäni on paljon siviili- ja asepalvelukseen lääkäriksi valmistumisensa jälkeen lähteneitä. Tämä tarkoittaa käytännössä hyväntekeväisyyttä valtiolle verrattuna täysipalkkaiseen lääkärin työhön.

Jutussakin kuitenkin todettiin, että korkeakoulutetut muodostavat noin kymmenen prosenttia siviilipalveluksen suorittajista. Näin ollen Junkkarin kaltaiset tapaukset ovat marginaalissa.

Samalla uutinen kuvastaa nykyihmisten kyvyttömyyttä sietää epämukavuutta. Kaiken täytyy palvella omia tarkoitusperiä ja omaa tulevaisuutta. Reserviupseerikoulun käyneenä toteaisin, että tuossa koulussa ideana ei ole pelkästään erityisen sodanajan osaamisen hankkiminen vaan juuri epämukavuuden ja epävarmuuden sietäminen tilanteessa kuin tilanteessa sekä kollektiivisen hyvän saavuttaminen yksilön edusta tinkimällä.

Siviilipalveluskeskuksen johtaja Mikko Reijonen kuvaa myös resurssipulaa liittyen reservissä kieltäytyneiden täydennyspalvelukseen. Samaan aikaan juuri uutisoitiin, että varusmiehet joutuvat entistä useammin turvautumaan lainoihin palvelusaikanaan. Yleinen mielipide ja valtion suhtautuminen ohjaavat varusmiespalvelukseen hakeutuvien määrää. Asiassa ei pidä keskittyä vähemmistön etujen ja mielekkyyden lisäämiseen.

Varusmiespalvelus ei ole pelkästään ikiaikainen jäänne, vaan se on yhteiskunnan tukipilari hädän hetkellä. Se on myös merkittävä kasvatusalusta nuorisolle niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Harmi, että usein ne, jotka sitä eniten tarvitsisivat eivät sinne nykyisellään halua taikka kelpaa.

Kaikkiaan haluaisin nähdä varusmiespalveluksen valitsevien miesten ja vapaaehtoisten naisten asemassa ja arvostuksessa parannusta, heitä kun viime kädessä laskettaisiin sankarihautoihin. Viime ajat on keskitytty lähinnä lapiomiesten hyvinvointiin.

Sote-uudistus - Paikallisuuden pitäisi olla valttia terveyspalveluissakin

Tiistai 13.6.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Sosiaali- ja terveydenhuollon kentän uudistus on tekeillä. Puhuttavimpia asioita viime aikoina ovat olleet aikataulu ja valinnanvapaus.

Vuoden 2019 alusta järjestämisvastuu siirtyy maakunnille ja tuottajat, niin yksityiset kuin julkisetkin, ovat samanarvoisessa asemassa.

Tähän liittyen julkiset organisaatiot on yhtiöitettävä varsin nopealla aikataululla.

Lausuntokierroksella asiantuntijat kritisoivat tiukkaa aikataulua.

Hyvinvointiyhteiskuntamme on myllerryksessä.

Se luotiin sotienjälkeisten sukupolvien työllä ja Paavo Lipposen (sd.) hallituksen keynesiläisellä talouspolitiikalla, jossa julkisen talouden tasapainottava vaikutus valtion talouteen luo vakautta.

Globalisaation ja digitalisaation myötä markkinoiden vapautuminen on kasvattanut painetta siirtyä vapaampaan talouspolitiikkaan. Tämän ongelman ratkaiseminen on elintärkeää Suomelle.

”Kukaan ei ole seppä syntyessään” sanoo vanha sanalasku.

Julkisten terveydenhuollon organisaatioiden yhtiöittäminen tuo ne kilpailluille markkinoille, joista niillä ei ole vahvaa aikaisempaa kokemusta.

Kilpailu itsessään on hyvä asia, ja kilpailuttaminen haastaa jokaisen toimijan parantamaan palveluitaan, kunhan tiedämme, mitä kilpailutamme ja miten kilpailutamme.

Terveydenhuollon kilpailutuksiin liittyen tulisi ottaa huomioon, että myös paikalliset pienet ja keskisuuret yritykset voivat niissä pärjätä.

Tällä hetkellä suurilla yksityisillä palveluntuottajilla on merkittävät markkinointikoneistot ja kokemusta kilpailusta.

Meillä on riskinä, että sote-markkinat valtaa 2 – 3 suurinta yksityistä palveluntuottajaa.Tällöin kommentti ”ihminen valitsee – ei palveluntuottaja” vaikuttaa melko naiivilta.

Terveydenhuollon kilpailutuksissa ja yksittäisten ihmisten valinnoissa tulisi ottaa huomioon yritysten paikallisuus ja yhteiskunta- sekä verovastuullisuus.

Suurilla palveluntuottajilla on taloudellista liikkumavaraa sekä mekanismeja, joilla ne pystyvät esimerkiksi kilpailutuksissa tekemään itselleen jopa tappiollisia sopimuksia varmistaakseen markkina-asemansa.

Toivoisin terveyspalvelujen valintaan samanlaista paikallisuuden arvostusta kuin lähiruokaa kohtaan.

Jokainen voi jatkossa itse tehdä päätöksen tukea paikallisuutta valitessaan hoitopaikkansa.

Ottakaa selvää palveluntuottajasta, sillä lääkärikäynti vastaa verotulojen muodossa aika montaa kiloa tomaattia.

Eutanasia - Hyvä kuolema, vaikea päätös

Sunnuntai 7.5.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Tuoreimmaksi eettiseksi kysymykseksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien jälkeen on nousemassa keskustelu eutanasiasta, armokuolemasta eli aktiivisesta kuolinavusta. Juuri julkaistussa kyselyssä noin 75 prosenttia kansalaisista kannattaa eutanasian laillistamista. Lääkärikunta on varautuneempaa. Alle puolet lääkäreistä kannatti eutanasiaa 2013 tehdyssä kyselyssä. Vain joka kuudes kuolevien potilaiden kanssa tekemisissä oleva lääkäri kannatti eutanasian laillistamista Lääkäriliiton tuoreessa tammikuisessa kyselyssä.

Keskustelu aiheen ympärillä kuvastaa ”totuuden jälkeistä aikaamme”. Huomiomedia yksinkertaistaa asioita ja jakaa yksittäisten ihmisten kauhutarinoita. Eutanasia nähdään enemmistön keskuudessa mielestäni samankaltaisena ratkaisuna kuin poliisin luoti hirvelle kolarin jälkeen – kärsimyksestä vapauttavana ratkaisuna. Asia on kuitenkin monitahoisempi kuin luullaan.

Selviytymisvietti on yksi ihmistä voimakkaimmin ajavista voimista. Se on saanut aikaan mitä uskomattomampia suorituksia historian saatossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen ajattelee täysissä voimissaan, ettei halua elää vaikkapa halvaantuneena. Tilanne voi olla täysin toinen varsinaisessa tilanteessa. Lisäksi ihminen regressoituu eli taantuu sairastuessaan. Tällaisessa tilanteessa vaikkapa läheisen ihmisen kosketus voi tuottaa samankaltaista mielihyvää kuin varhaislapsuudessa.

Edellä kuvattu tekee usein vakavasti sairastuneesta/vammautuneesta alentuneesti oikeustoimikelpoisen ja yksiselitteisen hoitotahdon kuvaaminen etukäteen on vaikeaa lääketieteen ammattilaisellekin, saati sitten maallikolle.

Lisäksi eutanasian toteuttamiseen liittyy paljon juridisia näkökantoja. Lähimmät ihmiset näkevät usein kärsimyksen, minkä vuoksi eutanasiaa varmasti haluttaisiinkin. Olisivatko lähimmät ihmiset päättämässä läheisen kuolemasta? Samat ihmiset, jotka mahdollisesti hyötyvät kuolemasta taloudellisesti? Tässä on selvä eturistiriita.

Eutanasiasta on tärkeää keskustella. Mielipiteen luominen asiassa on helppoa yksittäisten tapausten pohjalta. Lainsäädännön luominen kuitenkin tarkoittaa, että lakia voidaan soveltaa kaikkiin samalla tavoin. Eutanasia ei ole mielestäni tällainen asia, vaan aina yksilöllistä harkintaa vaativa tilanne. Jos päädyttäisiin sen sallimiseen, tulisi riippumattoman asiantuntijaneuvoston arvioida jokainen tapaus yksitellen.

Hyvinvointiyhteiskunta - Tyytyminen on tuhoavaa

Sunnuntai 23.4.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Luin Savon Sanomista (20.4.) STT:n Elina Korkeen uutisen suomalaisten oppilaiden tyytyväisyydestä. Niin hieno kuin hyvinvointiyhteiskuntamme onkin, se on luonut myös sisälleen ongelmia. Tämän uutisen katson kuvastavan hyvin yhtä näistä ongelmista. Ongelman korjaus on länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen edellytys. Muutoin hegemoniamme on tulossa päätökseen, kuten Rooman valtakunnan tai Helleenien tasavallan aikanaan.

Asiassa täytyy erottaa tyytyväisyys elämään ja kehittymisen halu. Taulukko ”Kunnianhimoisten oppilaiden osuus keskimäärin” herättää huolta. Suomalaisista oppilaista vain noin 40 prosenttia haluaa olla paras kaikessa mitä tekee tai yksi parhaista luokkansa oppilaista, ja noin puolet pitää itseään kunnianhimoisena. Samat luvut Yhdysvalloissa ovat 80–90 prosenttia. Sen on saanut aikaan tasapäistävä yhteiskuntamme. Yrittäjyys perustuu juuri siihen, että halutaan tehdä asioita paremmin kuin jo markkinoilla olevat yritykset. Useinhan yrittäjillä on jo pitkä kokemus alaltaan ennen kuin aloittavat yritystoiminnan.

Tutkimuksen huomiot ja yrittäjyyden aloittamisen vaikeus huomioon ottaen tulevaisuutemme on mielestäni uhattuna. Huippuyksilöiden rankaisu koulussa eristämällä sosiaalisesti tai tasapäistämällä ja myöhemmin elämässä työnteon sekä yrittäjyyden verottaminen epäkannustavasti eivät tätä maata pelasta.