Eutanasia - Hyvä kuolema, vaikea päätös

Sunnuntai 7.5.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Tuoreimmaksi eettiseksi kysymykseksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien jälkeen on nousemassa keskustelu eutanasiasta, armokuolemasta eli aktiivisesta kuolinavusta. Juuri julkaistussa kyselyssä noin 75 prosenttia kansalaisista kannattaa eutanasian laillistamista. Lääkärikunta on varautuneempaa. Alle puolet lääkäreistä kannatti eutanasiaa 2013 tehdyssä kyselyssä. Vain joka kuudes kuolevien potilaiden kanssa tekemisissä oleva lääkäri kannatti eutanasian laillistamista Lääkäriliiton tuoreessa tammikuisessa kyselyssä.

Keskustelu aiheen ympärillä kuvastaa ”totuuden jälkeistä aikaamme”. Huomiomedia yksinkertaistaa asioita ja jakaa yksittäisten ihmisten kauhutarinoita. Eutanasia nähdään enemmistön keskuudessa mielestäni samankaltaisena ratkaisuna kuin poliisin luoti hirvelle kolarin jälkeen – kärsimyksestä vapauttavana ratkaisuna. Asia on kuitenkin monitahoisempi kuin luullaan.

Selviytymisvietti on yksi ihmistä voimakkaimmin ajavista voimista. Se on saanut aikaan mitä uskomattomampia suorituksia historian saatossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen ajattelee täysissä voimissaan, ettei halua elää vaikkapa halvaantuneena. Tilanne voi olla täysin toinen varsinaisessa tilanteessa. Lisäksi ihminen regressoituu eli taantuu sairastuessaan. Tällaisessa tilanteessa vaikkapa läheisen ihmisen kosketus voi tuottaa samankaltaista mielihyvää kuin varhaislapsuudessa.

Edellä kuvattu tekee usein vakavasti sairastuneesta/vammautuneesta alentuneesti oikeustoimikelpoisen ja yksiselitteisen hoitotahdon kuvaaminen etukäteen on vaikeaa lääketieteen ammattilaisellekin, saati sitten maallikolle.

Lisäksi eutanasian toteuttamiseen liittyy paljon juridisia näkökantoja. Lähimmät ihmiset näkevät usein kärsimyksen, minkä vuoksi eutanasiaa varmasti haluttaisiinkin. Olisivatko lähimmät ihmiset päättämässä läheisen kuolemasta? Samat ihmiset, jotka mahdollisesti hyötyvät kuolemasta taloudellisesti? Tässä on selvä eturistiriita.

Eutanasiasta on tärkeää keskustella. Mielipiteen luominen asiassa on helppoa yksittäisten tapausten pohjalta. Lainsäädännön luominen kuitenkin tarkoittaa, että lakia voidaan soveltaa kaikkiin samalla tavoin. Eutanasia ei ole mielestäni tällainen asia, vaan aina yksilöllistä harkintaa vaativa tilanne. Jos päädyttäisiin sen sallimiseen, tulisi riippumattoman asiantuntijaneuvoston arvioida jokainen tapaus yksitellen.