Hallituskriisi on nostanut jälleen keskusteluun politiikan uskottavuuden, mutta mielestäni se on vain itsestään selvää elämän toistuvuutta.
Politiikka ei parane harppauksin kuten teknologia, päinvastoin kun toimintaympäristö eli ympäröivä yhteiskunta monimutkaistuu.
Ongelmanratkaisu lähtee kuitenkin usein samojen prosessien kautta, oli kyse arkisesta ongelmasta tai laajemmasta yhteiskuntaa läpäisevästä puutteesta. Näin ainakin minulle herää erittäin suuri huoli vasemmistohallituksen toiminnasta.
Lisääntyykö esimerkiksi erityisavustajien määrä entisestään? Näillä kun ei ainakaan toistaiseksi ole saatu vaikuttavuutta. Keskivertokansalaisen silmiin tämä on vaikuttanut vain taloudelliselta leväperäisyydeltä.
Toivotaan, että pääministerin vaihto parantaa vasemmistohallituksen toimintakykyä, koska ennuste on erittäin huono. Terveydenhuollon uudistaminen, jossa eturistiriitoja ja intressejä riittää, on tärkeää jokaisen suomalaisen kannalta.
Miten tämä on kuitenkaan koskaan mahdollista, kun hallitus kompuroi 10 radikalisoituneen äidin noin 30 lapsen asioissa ja kaatuu 700 pakettilajittelijan asiaan?
Näin ollen ei Pohjois-Savossakaan olisi järkevää jäädä odottamaan lainsäädännön valmistumista tai valtion ohjausta vaan olisi oma-aloitteisesti ryhdyttävä luomaan paikallista sote-kuntayhtymämallia.