Ongelman ratkaisussa on pidettävä järki ja tasa-arvo mukana

Pääkirjoituksessa otsikolla Lääkäreillä pitää olla velvoitteet julkiselle puolelle käsiteltiin ikuisuusaihetta eli lääkäripulaa tutulla retoriikalla (SS 16.7.).

Erikoiseksi sen tekee mielestäni, että maakuntalehden pääkirjoituksessa tarjotaan ratkaisuiksi yksilönvapautta rajoittavia oikeistopopulistisia ja työnteosta sekä ahkeruudesta rankaisevia sosialistisia keinoja.

Yksinkertaisessa maailmassa kun jotakin puuttuu, sitä saadaan tekemällä lisää. Näin ei kuitenkaan ole ihmiselimistössä tai postmodernissa yhteiskunnassa.

Jonkin puuttuessa täytyy selvittää, hukataanko sitä jossakin prosessin vaiheessa vai menetetäänkö sitä, siis liian vähäisen saannin ohella.

Lääkäripulaan, joka vaivaa lähinnä haja-asutusalueita, kun jätetään suurten ja keskeisten alueiden aliresursointi pois, ei lääke ole lääkäreiden koulutuksen lisääminen.

Samassa kirjoituksessa uhmataan fysiikan peruslakeja toteamalla, että määrän lisääminen ei vaikuta laatuun.

Toisaalta perisuomalaisen kateuden höystämänä, kun lääkärien palkat saataisiin samalla laskemaan, olisi se vielä parempi ja valtion verokertymää vähemmäksi.

Tähän voin todeta, että on yhteiskunnan edun mukaista, että lääkäreiden työtä arvostetaan ja arvotetaan oikein.

Näin ehkäistään muun muassa liiallista markkinavetoisuutta ja medikalisaatiota.

Kaikista pöyristyttävintä kirjoituksessa, mitä toki on ehdotettu monen muunkin lehden palstalla, on lääkäreiden pakkotyöllistäminen julkiselle puolelle eli työpanoksen sosialisointi.

Tällaisen ehdottamisesta ei ole enää pitkä matka tiettyjen ihmis- tai etnisten ryhmien erottamiseen yhteiskunnasta erinäisillä tavoilla, minkä seurauksiin voi tutustua historiankirjoista, jos on päässyt unohtumaan.