Suomalaisuuden suunta

Torstai 21.3.2019 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Viime aikoina suurinta keskustelua on käyty vanhustenhuollon ympärillä. Keskustelu kuvaa yhteiskuntamme paradoksaalisuutta. Yltiöpäinen yksilökeskeisyytemme on ohjannut vanhustenhuollon ulkoistettavaksi, jota nyt voidaan yhdessä päivitellä oppositiopuolueet kilpalaulajina.

Oulun ja muiden kaupunkien lapsiin ja nuoriin kohdistuneet hyväksikäyttötapaukset koettelevat oikeudentuntoamme, mitä populistit käyttävät kylväessään vihaa ja saavuttaakseen suosiota. Vaalikoneissa tämä näkyy siten, että ehdokkaillakin tuntuu menevän sekaisin kiintiöpakolaiset ja maahantulijat. Suomi ottaa vuosittain 750 kiintiöpakolaista, kun viimevuosina maahantulijoita on ollut kymmeniä tuhansia. Mielestäni omaehtoista maahantuloa täytyy rajoittaa ja kiintiöpakolaisjärjestelmää kehittää EU-tasolla. Juuri näin saamme autettua hädänalaisimpia ja luomme otollisinta maaperää integraatiolle samalla pitäen ohjat itsellämme ehkäisten slummiutumista.

Haluan olla luomassa Suomea, missä rakennetaan yhteisöllisyyttä eikä raja-aitoja. Mielestäni äärimmäiseen tasa-arvoon pyrkiminen on rajojen piirtämistä. Miten syntyvyys saadaan nousuun? Ei ainakaan pompottelemalla yksittäisiä perhevapaakuukausia vanhempien välillä. Tämän hetken keskustelu naisten työmarkkinatilanteen parantamiseksi antaa sellaisen kuvan, että lapsen kotihoito olisi jotenkin epäarvostettavaa. Ehdotukseni olisi Ranskan mallinen perheverotus. Tämä purkaisi monimutkaista tukijärjestelmää, antaisi perheille valinnanvapautta sekä lisäisi yhteisöllisyyttä. Voisiko huollettavat lapset ja kotona omaisten luona asuvat vanhukset rinnastaa verohelpotuksissa ja kannustaa näin meitä itse huolehtimaan heikoimmista?