Perhelääkärijärjestelmästä - Lääkäri Arttu Pöyhönen kirjoittaa, että terveydenhuollon uudistuksessa maali puuttuu: "Tällä hetkellä hapuilemme pimeässä"

Savon Sanomien mielipidepalstalla on jo useampaan otteeseen kaivattu oma- tai perhelääkärijärjestelmää Suomeen. Viimeisimmässä kirjoituksessa emeritusprofessori Olli-Pekka Ryynänen totesi, että tuon mahdollistaisi lääkärien ammatinharjoittajuus, eikä se tässä ideologisessa asenneilmapiirissä ole realismia (SS 26.10.).

PERHELÄÄKÄRIJÄRJESTELMÄSSÄ on paljon esteitä voitettavaksi, vaikka näenkin, että se olisi erinomainen tapa järjestää perusterveydenhuollon palveluita. Se vaatisi täydellistä poliittista asennemuutosta kansalliseen, vakuutuspohjaiseen järjestämiseen.

Toki jo tällä hetkellä ”vakuuttajana” toimii Kela, joka toimisi tuona myös jatkossa. Finanssialan mukaan 1 264 000 suomalaisella oli vuoden 2020 lopussa yksityinen sairauskuluvakuutus, joka oli otettu joko aikuiselle itselleen tai lapselle tai jonka työnantaja oli ottanut työntekijälleen. Mitähän vakuutusyhtiöt tähän asiakaskatoon tuumaisivat?

TOISAALTA yksityisillä palveluntuottajilla on merkittävä markkina-asema työterveyshuollon sairausvastaanoton, julkisten palveluiden ulkoistusten sekä yksityisen sairaanhoidon kautta, vaikkakin tätä asemaa yritetään jatkuvasti horjuttaa vallassa olevan ideologian toimesta.

Tällä hetkellä valmistellaan yksityisen hoidon Kela-korvausten alasajoa. Laskelmien mukaan se siirtäisi esimerkiksi hammashoidossa 100 000 – 200 000 ihmistä jo valmiiksi ruuhkautuneisiin julkisen hammashoidon jonoihin. Näin julkisin varoin katettava kustannus vain nousee ja ihmisten valinnanvapaus kaventuu.

SUURISTA PALVELUNTUOTTAJISTA ja yksiköistä on myös hyötyä: terveydenhuollon ammattilaisten koulutus sekä hoito- ja palveluketjujen yhtenäistäminen on näin helpompaa ja tehokkaampaa kuin siinä tilanteessa, että kaikki lääkärit olisivat vielä suuremman katto-organisaation ammatinharjoittajia.

Asia on erittäin monimutkainen, ja tulevaisuuden ratkaisujen luomiseksi täytyy tuntea mennyt ja olemassa oleva, ja kaikkeen tähän täytyy liittää taloudelliset intressit ja lainsäädäntö.

Mielestäni helpoin tapa olisi terveyskeskusten omalääkärijärjestelmän uudelleenlämmittely resursseja ja työehtosopimuksia muokkaamalla.

JOTAKIN TÄYTYY kuitenkin tehdä, sillä käsillä oleva hyvinvointialueuudistus ei itsessään tule muuttamaan asiakasrajapinnan toimintoja vaan hallintoa ja rahoitusta terveydenhuollon taustalla. Suurin ongelma koko terveydenhuollon uudistuksessa on mielestäni vision eli maalin puuttuminen. Mihin haluamme päätyä? Tällä hetkellä hapuilemme pimeässä.