Sote-valinnanvapauden ongelma

Torstai 12.4.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Valinnanvapautta koskeva lainsäädäntö on mennyt tuoreesti eduskunnan valiokuntien käsittelyyn ja lait on tarkoitus hyväksyä noin parin kuukauden kuluttua. Aiemmin laaja valinnanvapaus, mikä olisi siis käsittänyt erikoissairaanhoidon, kaatui perustuslaillisiin ongelmiin. Puolueessani Kokoomuksessa valinnanvapaus on jakanut mielipiteitä, kuten Elina Lepomäen ja Jan Vapaavuoren kommenteista on voinut huomata.

Perusterveydenhuollon valinnanvapaudessa on edelleen samankaltainen perustuslaillinen ongelma kuten laajemmassakin ehdotelmassa. Jos palveluntuottajan korvaus perustuu pelkästään päälukuun, eikä sairastuvuuteen ja sen riskiin, ei tämä ongelma poistu.

Suomi on maantieteellisesti laaja valtio. Tämä on johtanut rakenteellisiin eroihin ja erityisesti haja-asutusalueilla väestö on keskimäärin iäkkäämpää ja sairaampaa. Jos valinnanvapaus toteutuu tämän hetken mallilla, yksityisten palveluntuottajien intressinä on perustaa sote-keskuksia kasvukeskuksiin, missä väestö on keskimäärin terveempää ja palveluntuottajien mahdollisuus tuottaa voittoa on suurempi. Toisaalta maakuntien liikelaitosten vastuulle jää tällöin palveluiden tuottaminen haja-asutusalueilla. Tämä luo painetta keskittää sote-keskuksia kustannusten säästämiseksi, yhdessä siis sote-keskuksissa vaadittavan erikoissairaanhoidon läsnäolon kanssa. Näin todennäköisimmin haja-asutusalueiden palvelut karkaavat kauemmaksi asukkaista. Edellä kuvattua tukee mielestäni Ruotsin esimerkki sekä esim. tuoreesti uutisoitu Ylä-Savon valinnanvapauskokeilu. Rautavaaralla, mikä on Suomen sairain kunta, yksi yksityinen palveluntuottaja ilmoittautui tuoreesti tarjoamaan palveluita. Näkisin tuon itse lähinnä pilottina kuin merkittävänä läsnäolona tässä vaiheessa.

Suomalaisille paras ratkaisu olisi saattaa maakunnat käyntiin suunnitellun mukaisesti. Valinnanvapauden suhteen näkisin parhaaksi määrätä aikalisä. Haluaisin nähdä, että valinnanvapaus toteutettaisiin emeritusprofessori Martti Kekomäen ehdotelmaan perustuvana: tämä huomioisi väestön sairastuvuuden vaihtelun jakamalla ihmiset satunnaisjoukkoihin, näin sote-keskukset eivät voisi maantieteellisen sijaintinsa perusteella ”valita” potilaitaan.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto, valinnanvapaus

Apteekkialan vapauttaminen - normien ja viimeisten norsunluutornien purkutalkoista

Keskiviikko 28.3.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Keskusteluun nostettiin jälleen tuoreesti apteekkisääntelyä pohtivan selvitysryhmän työ ja erityisesti tämän vetäjä Liisa Hyssälä oli runsaasti esillä. Näkisin että tämä on jatkumoa hallituksen normienpurkutalkoille. Toisaalta apteekkien monopolia halutaan rikkoa. Ongelma tilanteessa on täysin sama kuin SOTE-uudistuksen kanssa: lääketieteeseen yleisesti on vaikea soveltaa markkinatalouden oppeja.

Apteekit ovat mielestäni itsekin syypäitä tilanteeseen. Katteiden pienentyessä apteekit ovat laajentaneet tuotevalikoimaansa kosmetiikkaan ja useissa apteekeissa myydään myös ”epäilyttäviä” tuotteita, hyvänä esimerkkinä korvavalot. Mielestäni tämä syö merkittävässä määrin alan uskottavuutta. Lääkkeiden valmistus on myös merkittävästi vähentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana, tarkoittaen että apteekkien henkilökunnan osaamistarve tältä osin on vähentynyt.

Mikäli apteekkien omistajuuspohjaa halutaan avata kilpailulle, en näe siinä oman tietämykseni pohjalta ongelmaa. Lähestyn kilpailun vapauttamista kliinistä työtä tekevän lääkärin näkökulmasta. Niin pitkään kun koko Suomen kansalle ei opeteta farmakologiaa, en haluaisi vapauttaa lääkkeiden saatavuutta ilman kontrollia.

Keskimääräinen ihminen kun ei ymmärrä parasetamolin ja ibuprofeenin haittavaikutusprofiilin eroja. Edelleen vastaanotolla kuvautuu, että käytetyin lääke kipuun ja kuumeeseen on jatkuvasta potilasohjauksesta huolimatta ibuprofeeni. Jos tämän saanti vapautetaan, montakohan vatsahaavaa tai verenvuotoa tulee lisää? Tämä on vasta räikein esimerkki. Entäpä muiden lääkkeiden ja luontaistuotteiden vaikutukset esimerkiksi munuaisiin ja maksaan?

Aina Inkeri Ankeisen sanoin: ”Onko kaiken aina pakko muuttua?” Varsinkin kun vallitseva tilanne on hyvä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, talous

Aktiivimalli - Yritystä, mutta paljon porua pienestä

Lauantai 10.3.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Globalisaatio on avannut kansainväliset markkinat. Sillä on ollut osin myönteisiä vaikutuksia, mutta päällimmäisenä suomalaiset muistavat ehkäpä paperiteollisuuden Kiina-ilmiön eli teollisten työpaikkojen karkaamisen halvemman työvoiman maihin.

Digitalisaatio mahdollistaa monia asioita ja on helpottanut arkipäivän elämää. Samalla välimatkat ovat menettäneet merkityksensä. Perinteiset työt vähenevät koko ajan. Samoin asiantuntijatyön suorittaminen ei vaadi enää perinteistä työn fyysistä ympäristöä.

Sosiaaliturva- ja ammattiyhdistysjärjestelmämme on vanhentumassa murroksen myötä. Kulut kasvavat ja yleissitovuus ei ole realismia. Tuore aktiivimalli on herättänyt paljon keskustelua ja tekojakin. Edellä kuvaamani ilmiöt huomioiden toteaisin, että aktiivimalli on väärä ratkaisu väärään ongelmaan. Miten työttömiä aktivoidaan, kun perinteiset työpaikat häviävät?

Toisaalta malli on mielestäni yritys oikeaan suuntaan. Ovatkohan kaikki SAK:n jäsenet ja kansalaisaloitteen allekirjoittaneet todella tutustuneet sisältöön?

Toisaalta, olisiko aika miettiä perustuloa? Oikeistolaisena olin alkuun ajatusta vastaan, mutta vuosien varrella ja ymmärryksen lisääntyessä se alkaa kuulostaa asianmukaisimmalta ratkaisulta murroksessa olevaan maailmaan. Tulemme pärjäämään globaalissa kilpailussa vain uudistamalla radikaalisti yhteiskuntaamme ja ajattelutapaamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteiskunta, työ, globalisaatio, digitalisaatio

Katseet kohti 2025

Torstai 8.3.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

"Niin on ollu, ja niin on aina oleva, mä seison omieni puolella?" (-Profeetat)
26.2.2018 Siilinjärven kunnanvaltuustossa äänestettiin tuoreen kuntastrategian hyväksymisestä. Toni Juvonen (vihr.) ehdotti strategian palauttamista valmisteluun. Näkisin pääasialliseksi syyksi tuon taustalla olleen kommunikaation vajaavaisuuden: isolla osalla valtuustosta oli käsitys, että asian tiimoilta pidettäisiin vielä seminaari ennen strategian hyväksymistä.

Itse pidin puheenvuoron, missä tuin Juvosen ajatusta. Sinällään ryhmässämme ajateltiin, että keskustelua strategian ympärillä olisi hyvä jatkaa. Strategiassa on hyviä komponentteja ja mielestäni se on edennyt selvästi vanhasta. Esitin tavoitteiden mitattavuuden parantamista ja erityisesti kunnan vision, eli päämäärän tai paremminkin unelman, täsmentämistä. Hyväksytyssä strategiassa ”Visio 2025 Siilinjärvi –
Vahva ja Vastuullinen, Elinvoimaa, Hyvinvointia, Yhteistyökykyä”.


Tavoitteeni ehdottamallani visiolla oli vastuun ja tuloksellisuuden liittäminen kunnan toimintaan, mitä voidaan verrata satojen miljoonien liikevaihdon omaavaan yhtiöön: ”Visio 2025 – Siilinjärvi on maakunnan toiseksi suurin kunta, missä on alueen paras työllisyys ja Suomen tyytyväisimmät asukkaat”. Myönnän että olin liikkeellä viimeisellä hetkellä, mutta ajatus kypsyi minulle tuoreesti ja julkaisin tuon vilpittömästi
kunnan etu mielessäni. Alkuperäinen visio voitti äänestyksessä 24-19.

Minulla on aina ollut elämässäni tavoitteita, joita olen seurannut ja mitkä ovat ajaneet minua eteenpäin. Henkilökohtainen tavoitteeni politiikan saralla vuoteen 2025 on kerätä kokemusta ja oppia. Olen saanut Kokoomus-ryhmässä erittäin lämpimän vastaanoton ja uskallamme sekä saamme olla asioista myös eri mieltä. Tärkein tavoitteeni on olla nostamassa puolueemme kannatusta ja purkaa vallitseva yhden suuren puolueen ylivalta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunnallispolitiikka, strategia, visio

Sote - uhka vai mahdollisuus?

Torstai 1.3.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Osallistuin 19.2.2018 Siilinjärven Keskustan järjestämään keskustelutilaisuuteen: Sote-uudistus, uhka vai mahdollisuus. Tilaisuudessa Siilinjärven sosiaali- ja terveysjohtaja Kati Kantanen piti kriittisen alustuksen aiheesta. Hän kertoi erityisesti sote-henkilöstön epävarmuudesta liittyen valmisteluun. Lisäksi hän nosti esiin Siilinjärven niukan aseman maakunnallisessa sote-valmistelussa: Kuopio-Iisalmi-Varkaus -akseli kun tahtoo jyrätä, vaikka Siilinjärvi on maakunnan perintöprinsessa.

Samassa tilaisuudessa perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko välitti terveiset Arkadianmäeltä. Itse esitin tilaisuudessa erityisen huoleni sote-uudistuksen valmisteluun liittyen: Lääketieteellisestä näkökulmasta palveluntuottajien pitäisi yhdistää toimintatapojaan. Toisaalta kun kilpailu perusterveydenhuollon potilaista kiihtyy, koettavat palveluntuottajat erottautua toisistaan erinäisin tavoin. Miten tämä ristiriita ratkaistaan järkevästi ja kustannustehokkaasti? Ministeri sivusi vastauksessaan lähinnä ICT- eli tietoteknisiä ratkaisuja. Sinällään tämä on väline yksittäisten potilaiden hoidon jatkuvuuden suhteen, muttei vastaus kysymykseen. 

Omat kommenttinsa esitti myös maakuntajohtaja Marko Korhonen. Hänen mukaansa 1.1.2020 maakunta- ja sote-uudistus on prototyyppi-vaiheessa, lähinnä tämä vertaus viittaa mielestäni jatkuvaan kehittämiseen. Mutta haluammeko tuoda prototyypin terveydenhuoltomme etulinjaan? Vertaisin terveydenhuoltoa asiassa puolustusvoimiin. Molemmissa instituutioissa pyritään protokollien avulla välttämään yksilön virheitä. Armeijassa pelataan varman päälle, uutta teknologiaa omaksutaan hyvin hitaasti ja harkiten. Tätä kirjoittaessani Kanta-arkistossa oli 20.2. yhdeksän tunnin käyttökatko. Häiriöherkkä ICT-järjestelmä, kilpailu käytännössä ennen kilpailemattomilla markkinoilla ja organisatorinen uusjako ennenkuulumattomalla nopeudella. Toivotaan parasta, pelätään pahinta?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto, johtaminen

Joukkotarkastukset - Tulokset ristiriitaisia

Keskiviikko 14.2.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Markku Myllykangas kirjoitti sairauksien ennaltaehkäisystä ja oireettomille tehtyjen terveystarkastusten tutkimusten meta-analyyseistä (SS 10.2.). Ne osoittavat dosentin mukaan tarkastukset turhiksi.

Myllykankaan nostot ovat ristiriitaisia. 2014 julkaisussa tarkastetuilla oli enemmän sydänkuolemia. Toisaalta heillä oli paremmat kolesteroli- ja verenpainearvot sekä alhaisempi paino. Tulkitsisin tätä yksittäistä syy-seuraussuhdetta siten, että sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisy olisi turhaa. Tämä on kuitenkin osoitettu toiseksi muun muassa Pekka Puskan toimesta. Syöpien ennaltaehkäisy terveystarkastuksin on toki turhaa, syöpäseulonnat itsessään ovat myös ristiriitaisia.

2012 julkaistun tutkimuksen osatutkimukset ovat kuitenkin pääsääntöisesti ajalta ennen Pohjois-Karjala-projektin alkua eli vuotta 1972. Esimerkiksi ohimenevä aivoverenkierron häiriö, eli yksi tärkeimmistä aivoinfarktin pääte-elintapahtumista ja ennustetekijöistä, kuvattiin käsitykseni mukaan Maailman Terveysjärjestön WHO:n toimesta vasta vuonna 1988.

Myllykangas on kuitenkin osin oikeassa. Esimerkiksi työterveyshuollossa tulisi jatkossa kiinnittää huomiota laboratoriotutkimusten tarpeeseen sekä erityisesti alle 50-vuotiaiden terveystarkastusten asianmukaisuuteen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, ennaltaehkäisy

Käytettävyys ja helppous ohittavat omistamisen - kiinteistöissäkin

Torstai 8.2.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Uutis-Jousessa 1.2.2018 uutisoitiin teknisen lautakunnan kokouksesta 24.1.2018. Kokouksessa käsiteltiin laajoja investointikokonaisuuksia, allekirjoittaneen laskemana yli 30 miljoonan euron arvosta. Toimituksessa oli havaittu, että pöytäkirja erosi esityslistasta siten, että merkintä hankkeitten rahoituksesta leasing-rahoituksella oli poistettu. Lautakunnan kokouksia sitoo vaitiolovelvollisuus. Voisin kuitenkin paikalla olleena todeta, että merkintä poistettiin yhteisymmärryksessä ja vallitsevana ajatuksena oli, että selvitysvaiheessa lautakunnan ei tarvitse ottaa kantaa hankkeitten rahoitukseen.

Nykypäivänä tavaroiden ja palveluiden saavutettavuus ja käytettävyys ovat ohittamassa perinteisen omistajuuden. Hyvänä esimerkkinä Netflix ja Spotify verrattuna perinteiseen DVD- ja CD-levyjen omistamiseen. Jos kuuntelee paljon musiikkia, on halvempaa maksaa jäsenyydestä 10€/kk kuin ostaa erikseen yksittäisiä levyjä, myös valikoima on ääretön.

Leasing sanana herättää ainakin vanhemmissa ikäpolvissa kummastusta ja ainakin omassa lähipiirissäni se yhdistetään 80-90-lukujen juppimaininkeihin. Itsekin kummastelin alkuun, kun tästä oli kunnan kiinteistöstrategian yhteydessä puhetta. Leasing on huoleton vaihtoehto, mikä pitkällä aikavälillä on hiukan kalliimpi kuin omistajuus ja lainalla rakentaminen. Leasing-ratkaisussa kustannukset saadaan kuitenkin tulosyksiköiden käyttötalouteen, mikä helpottaa esim. kunnan tapauksessa kokonaistaloutta, etenkin laajojen kiinteistömassojen räjähtäessä käsiin.

Haluaisin nostaa esiin asiassa myös tulevaisuudesta etenkin kunnantalon ja kirjaston kohtalon: digitalisaatio vähentää kirjaston käyttöastetta. Tulevaisuudentutkijat arvioivat, että perinteiset kirjastot syrjäytyvät jatkossa käytöstä kohtalaisen lyhyelläkin aikavälillä. Ajattelen että asian voisi ratkaista monitilaratkaisulla. Samalla saataisiin myös virkamiehiä ja luottamushenkilöitä aktivoitua kirjaston käyttäjiksi:)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunnallispolitiikka, kiinteistöstrategia, leasing

Presidentit - ken on heistä kaikkein arvokkain?

Torstai 25.1.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Ensi sunnuntaina äänestetään tasavallan presidentinvaaleissa. Kampanjointi on ollut kiihkeää ja mediapeliä on arvosteltu jopa sirkusmaiseksi. Samalla tammikuun alussa uutisoitiin Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksestä presidenttien arvostuksesta sekä Uutissuomalaisen gallupista, missä selvitettiin suomalaisten mielestä parasta presidenttiä. Molemmissa kyselyissä ehdottomaksi suosikiksi nousi savolaisittain tärkeä Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kekkonen.

Y-sukupolven edustajana kosketuspintani Kekkoseen on varsin rajallinen, lähinnä mieleeni nousevat sanat suomettuminen ja ETY-kokous, mikä varmasti oli aikanaan tärkeä tasapainotekijä Euroopan turvallisuudelle. Varsinkin viime aikojen tasa-arvokeskustelun pohjalta on mielestäni positiivista syrjintää nostaa Tarja Halonen esille sukupuolen perusteella, kuten kyselyissä näytti tapahtuvan.

Ihmisen muisti, etenkin yhdentekevinä pidettävien asioiden suhteen, on hyvin lyhyt. Historiallisista henkilöistä muistetaan usein edellä esittämäni muutama asia, mikäli henkilöhistorioihin ei ole tarkemmin perehtynyt. Syvistä kansakuntaamme uhkaavista kriiseistä on jo lähes elämänmitta. Näkemykseni näin ollen on, että seesteisinä aikoina arvostetaan johtajaa, joka pyrkii kompromisseihin. Kriisin hetkellä tukeudutaan vahvaan ja ”jäykkäselkäiseen” johtajaan.

Edellä kuvaamani huomioiden, haluaisin nostaa kaksi kaksikkoa presidenteistä esille. Sodanajan presidentit Kallio-Ryti: Kallion suuri työmäärä edeltäen ja talvisodan aikana, mikä todennäköisesti oli myötävaikuttamassa tämän äkillistä kuolemaa. Toisaalta Rytin epäitsekäs ja laskelmoiva sopimus Ribbentropin kanssa takasi itsenäisyytemme, mutta ajoi henkilökohtaiseen tuhoon.

Teknisen kehityksen ja globalisaation alku keskittyi 1980-2000 -aikaan. Tämän ajan demaripresidenttien Koivisto-Ahtisaari toimintaa kuvaisin sanoilla valistuneisuus, oppineisuus ja vuoropuhelu. Jälkikäteen EU:sta voidaan olla montaa mieltä, mutta kyseiseen aikaan maamme vieminen Euroopan yhteisöön oli järkevä ja perusteltu ratkaisu.     

Tulevan presidentin tärkein tehtävä, ulkopolitiikan ohella, tulee olemaan arvojohtajuus. Erityisen tärkeää on eriarvoisuuden purkaminen työn kautta, siihen liittyvien asenteiden ja näkemysten yhtenäistäminen Suomen parhaaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: presidentinvaalit, politiikka, yhteiskunta

Asiantuntijuus - Tiedon valta on murtumassa

Sunnuntai 24.12.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Platonin tiedon määritelmä kuuluu ”hyvin perusteltu tosi käsitys”. Muutaman vuoden lääkärinä työskenneltyäni olen oivaltanut, että asiantuntijuus itsessään on riittämätöntä nykypäivänä.

Olennaista on pystyä argumentoimaan tieto ymmärrettävällä tavalla. Politiikka kiinnostaa minua juuri tästä syystä: usein tehdyt päätökset eivät ole lähellä puolueetonta totuutta vaan lähimpänä parasta argumentein myytyä totuutta.

Olen huolissani nykypäivänä kasvavista valinnaisista totuuksista: luomusynnyttäjät jättävät sikiön sykkeenseurannan, ravitsemussuosituksia kyseenalaistetaan yksilön kokemuksien perusteella, vaikka ne on tarkoitettukin laajoja massoja palveleviksi suosituksiksi.

Samoin poliittisessa päätöksenteossa ohitetaan sellaisten hartaudella rakennettujen, maailman mittakaavassa ainutlaatuisten instituutioiden kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mielipiteitä. Totuuteen päästään tiedon, ei aatteen tai tunteen avulla. Juuri tämän lauseen ymmärtämättömyys on mielestäni suistamassa yhteiskuntaamme kriisiin.

Nato-jäsenyys on mielestäni hyvä esimerkki tiedon popularisoinnista: kuinka yksilö tai yksittäinen poliitikko voi arvioida puolustuksemme suorituskykyä tai vallitsevaa maailmanpoliittista tilannetta? Tällaisen päätöksen tekeminen on asiantuntijoiden tehtävä, ei kansanäänestyksellä ratkaistava asia.

Tuoreessa alkoholilain uudistuksessa on hyvä pyrkimys aatteellisesti ohjata suomalaisia kohti eurooppalaista kulttuuria. Tämä on hyvä uudistus suurelle osalle kansasta. Sosiaali- ja terveydenhuollossa noin 10 prosenttia ihmisistä käyttää 90 prosenttia palveluista.

Pienelle osalle, nyt jo heikoimmassa asemassa oleville, uudistus tietää lisää alkoholihaittoja. Mielestäni uudistus on oikeansuuntainen, mutta liian radikaali murroksessa olevaan yhteiskuntaamme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteiskunta, politiikka

Valinnanvapaus - Tutkittua faktaa kansankodista

Sunnuntai 26.11.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Sakari Pääkkö (kok.) kirjoitti, että valinnanvapaus ei tarkoita potilaalle valinnanpakkoa (SS 12.11.). Aihe on jakanut mielipiteitä erityisesti kokoomuksen riveissä. Itse kirjoitin laajaa valinnanvapautta kritisoivasta näkökulmasta jokin aika sitten.

Keski-Suomen keskussairaalan kokoomuslaiset johtavat lääkärit ovat myös esittäneet huolensa uudistuksen vaikutuksista (Keskisuomalainen 7.11.). Sen sijaan, että tyydytään korulauseisiin ja vakuutteluun kaiken tulevan hyväksi, haluaisin tukeutua faktoihin ja näyttöön.

Pääkkö nosti esimerkiksi Ruotsin valinnanvapausmallin. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan siellä uusia terveyskeskuksia on kuitenkin perustettu enimmäkseen tiheästi asutuille alueille ja jopa suljettu alueilla, joilla hoidon tarve on suuri.

Esimerkiksi Skånen maakäräjien perusterveydenhuollon kustannukset nousivat Ruotsin tilastokeskuksen mukaan vuosina 2008 – 2013 lähes 50 prosenttia ja yleisesti 10 – 20 prosenttia. Valinnanvapaus perusterveydenhuollossa on lisännyt lääkärikäyntejä ennen kaikkea potilailla, joiden hoidontarve on pieni (professori Göran Dahlgren, International Journal of Health Services 2014).

Kannatan harkiten valinnanvapautta koskien perusterveydenhuoltoa. Jos yhtälöön lisätään vielä erikoissairaanhoitoa koskeva rajattukin valinnanvapaus, niin muuttujia tulee valtavasti. Tulos voi olla kaukana tavoitellusta. Ja miksiköhän? Vastikään uutisoitiin erikoissairaanhoidon jonojen olevan lyhimmillään vuosikymmeneen. Uusliberalistisen talouspolitiikan mukainen kilpailun tuoma hyöty kun ei ole yksiselitteistä terveydenhuollossa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, sote, valinnanvapaus

Sote-valinnanvapaus - Ylimääräinen lasti estämässä koneen nousua

Torstai 26.10.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Tuoreimman Lääkärilehden (20.10.2017) pääkirjoituksessa vastaava päätoimittaja Pekka Nykänen kertoi valinnanvapauskokeilujen ensihavainnoista, mitkä ovat olleet pettymyksiä. Ylen maaliskuisen kyselyn perusteella Tampereella yksityisiin sote-keskuksiin listautuivat innokkaimmin työikäiset. Ylä-Savossa, Savon Sanomissakin uutisoidun valinnanvapauskokeilun kokemukset ovat vastakkaiset: juuri työelämän ulkopuolella olevat ovat tarttuneet valinnanvapauteen ja hakeutuneet yksityiselle. Itse näen tämän johtuvan siitä, että Ylä-Savon alueella työterveyshuollon palvelut toimivat hyvin ja varsin kokonaisvaltaisesti, mitä en ole kuullut etenkään Etelä-Suomesta.

Tällä viikolla on myös uutisoitu useiden erikoisalojen olevan huolissaan laajan valinnanvapauden vaikutuksista pitkäaikaissairauksien hoidon integraatioon ja jatkuvuuteen. Kirurgit ovat osoittaneet huolensa valinnanvapauden vaikutuksista erikoissairaanhoidon päivystystoimintaan, kun osaavien tekijöiden pelätään täysin järkeenkäyvästi siirtyvän yksityispuolelle.

Sote-uudistus on ns. pirullinen ongelma eli alati muuttuva ja ratkaisematon aiemmin tunnetuilla ongelmanratkaisumenetelmillä. Itse olen yrittänyt pysyä positiivisena, mutta muiden kollegoiden tapaan uskoni alkaa pikkuhiljaa horjua. Toivoisin etenkin edustamaltani puolueelta kriittistä suhtautumista laajan valinnanvapauden käsitteeseen. Keskimääräisellä yksilöllä ei ole kyvykkyyttä arvioida sote-valintoja etenkään erikoissairaanhoidon osalta. Toisaalta en pysty sielunikaan silmin näkemään, miten tämän hetken sote-skenaario taittaisi kustannusten kasvua. Toivoisin että laajasta valinnanvapaudesta luovuttaisiin ja lääkärikuntaa kuunneltaisiin herkällä korvalla muutoinkin hyvän lopputuloksen varmistamiseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, sote, valinnanvapaus

Siilinjärven kunnan sairauspoissaoloista

Torstai 28.9.2017 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

14.9.2017 Uutis-Jousessa uutisoitiin, kuinka kunnanjohtaja Vesa Lötjönen on pyytänyt selvitystä kunnan sairauspoissaolojen kasvusta. Nämä ovat korkeimmillaan kuluvana vuonna olleet 17,8 kalenteripäivää maaliskuussa ja matalimmillaan heinäkuussa 15,7 päivää per työntekijä.

Kunta-alalla sairauspoissaolojen määrä kasvoi 2000-luvun loppupuolelle saakka. Luvut olivat huipussaan vuonna 2008, jolloin kuntatyöntekijät olivat keskimäärin 19,4 päivää poissa töistä sairauden takia. Vuodesta 2013 sairauspoissaolojen määrä on pysynyt tasaisena, suunnilleen samalla tasolla kuin viime vuonna ‒keskimäärin 16,7 sairauspäivää työntekijää kohti. (Työterveyslaitos 19.5.2017)

Käytin asiassa puheenvuoron ensimmäisessä nykyisen valtuuston kokouksessa. Sairauspoissaoloihin vaikuttaa mm. työntekijöiden sosioekonominen tausta sekä työn rasittavuus. Lähtökohtaisesti en olisi huolissani kunnan tilanteesta. Siilinjärven kohdalla talous- ja tukipalveluiden sairauspoissaolot ovat selvästi yli 22 pv/työntekijä/v, sote-henkilöstön poissaolot ovat noin 18 pv. Sivistyspalveluissa luku on noin 16 pv ja tämä huolettaa ainakin minua eniten. Periaatteessa työn pitäisi olla fyysisesti kevyttä, toki psykososiaalinen kuormitus on merkittävin altiste. Mielenkiintoista olisi nähdä ammattiryhmäkohtainen vaihtelu esim. sivistyspalveluiden osalta. Ovatko poissaolot painottuneet esim. koulunkäynninohjaajiin opettajien sijaan? Näinhän pitäisi aiempi toteamus koulutustaustasta huomioiden olla.

Keskustelussa nousi esille viime vuosina painotettu varhaisen puuttumisen malli, missä esimies ottaa työkykyongelmat aiempaa varhemmin esille työntekijän kanssa. Mielestäni tämäkin ainakin osaltaan selittää tilannetta: työntekijät ovat ehkäpä pinnistelleet jonkin aikaa esim. pienien kipujen kanssa välttääkseen keskusteluja, tämä on aivan inhimillistä. Työhyvinvointikyselyjen pohjalta voidaan myös arvioida työntekijöitä kuormittavia tekijöitä ja esim. esimiestyön laatua.

Konkreettisena keinona sairauspoissaolojen vähentämiseksi, jo aiemmassa uutisessa kerrattavien ja seurattavien keinojen lisäksi, ehdottaisin kunnassa lääkkeellisen tupakasta vieroituksen kustantamista 1-2 jaksoa/työntekijä/v. Arvioisin että näin saataisiin erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvia pitkiä sairauspoissaoloja sekä lyhyempiä hengitystiepoissaoloja vähennettyä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kunnallispolitiikka, sairaus, työterveyshuolto

Tuloerot - Terveiset Suomen työtätekeville

Perjantai 22.9.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Luin niin Touko Aallon ja vihreiden budjetin karsimisehdotuksista kuin Matti Semin (vas.) kolumnin tuloerojen kasvusta (SS 20.9).

Vain hiukan aikaisemmin Aalto nostettiin tolkun mieheksi etenkin täällä susirajan väärällä puolella ajoneuvoverokeskustelussa, kun hän ehdotti haja-asutusalueiden huomioimista. Toisaalta nyt kilometrikorvaus- ja työmatkavähennyksiä hän olisi leikkaamassa puhuen ylikompensoinnista yksityisautoilulle.

Hänen vaihtoehtobudjettinsa on juuri pääkaupunkikeskeisen ajattelun ja tyhjänpäiväisen politikoinnin riemuvoitto. Rahan siirtely vähentäisi eritoten haja-asutusalueilla työtätekevien, matalapalkkaisten motivaatiota entisestään.

Matti Semi kirjoitti tuloerojen kasvusta samansisältöisen tekstin kuin sosiaalisessa mediassa on nähty useita viime aikoina. Hän ja mainitut tutkimukset kun laskevat tuloiksi myös sosiaalietuudet.

Asiantuntija- ja johtotehtävissä palkat varmasti nousevat ja tämä vaikuttaa tuloerojen kasvuun, kun sosiaalietuisuuksia ei voida samassa suhteessa nostaa. Työelämä polarisoituu ja etenkin matalapalkka-aloilla hajautuu lyhyempiin osiin, mutta tämä johtuu maailmanlaajuisista talouteen vaikuttavista ilmiöistä.

Itse ajattelen kyseisten herrasmiesten kanssa eri tavalla Suomen hyvinvoinnin kehittämisestä. Toivoisin myös Suomen noin 2,4 miljoonan työllisen miettivän, mikä puolue ja minkälainen ajattelu kannustaa työntekoon ja ajaa isänmaamme etua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteiskunta, politiikka, työelämä

Työterveyshuolto - Ideologioiden risteyksessä

Torstai 7.9.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Kirjoitin työterveyshuollon roolista sote-uudistuksessa (SS 17.8.). Markku Myllykangas ampui ajatukseni alas (SS 1.9.).

Yksityiskohtana hän nosti esiin diagnostisten testien toimivuuden näkemyksen. Tarkoitin juuri potilaiden valikoitumisen aiheuttamaa vaikutusta. Karrikoidusti rintakipuisella potilaalla terveyskeskuksessa on suuremmalla todennäköisyydellä sydäninfarkti kuin samasta oireesta kärsivällä työterveyshuollossa. Työterveyshuollossa toimivien ammattihenkilöiden osaaminen on keskittynyt työterveyshuoltoon, ei monilääkehoitoon tai vanhusten tai lasten vaivojen hoitoon. Tämä voi olla uhka jopa potilasturvallisuudelle.

Myllykangas kuvaa, että ”työterveyshuolto on lähes yksinomaan sairausvastaanottoa”. Työterveyshuollon kustannuksista 342 miljoonaa aiheutui ehkäisevän työterveyshuollon palveluista ja 440 miljoonaa sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon palveluista (Kela 2014). Kaiken maksavat käytännössä työnantajat ja työntekijät. Olisiko tämä raha sosialisoitava työnantajilta yhteiskunnalle? Tavoitteenahan on säästäminen.

Ero mielipiteissä selittyy mielestäni ideologisilla tekijöillä. Niin pitkään kuin sote-terveyskeskukset eivät toimi, en haluaisi olla siirtämässä työikäisten sairaanhoitoa pois työterveyshuollosta. Pitääkö kaikki hajottaa tasa-arvon vuoksi? Työntekoa täytyy arvostaa. Onko väärin, jos työssäkäyvä saa kiireettömän hoidon nopeammin, jos kaikki pääsevät tarvitsemaansa hoitoon? Työssäkäyvät kuitenkin maksavat koko lystin. Tosiasia kun on, että jos kaikilla etulinjan palvelut toimisivat kuten työterveyshuollossa, olisi terveydenhuollossa liikaa resurssia. Se lisäisi kestävyysvajetta.

Työterveyshuollon synnyssä on tärkeänä osana ollut ammattiyhdistysliike. Paradoksaalisesti juuri vasemmisto on kaatamassa työterveyshuoltoa tasa-arvon nimissä. Suomessa vallitsee ihmisoikeuksien ja mahdollisuuksien tasa-arvo.

Perusterveydenhuoltoa täytyy parantaa, mutta ei ainakaan ensi vaiheessa työterveyshuollon resurssein. Toivoisin niin maamme vasemmistokentältä kuin dosentti Myllykankaaltakin ratkaisuihin pyrkivää vuoropuhelua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, työterveyshuolto

Sote - Työterveyshuolto on jo vahvasti mukana uudistuksessa

Torstai 17.8.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Savon Sanomissa (16.8.) esiteltiin Lääkäriliiton vastavalittu toiminnanjohtaja Kati Myllymäki. Samassa uutisessa hän toivoo, että työterveyshuolto olisi osa sote-uudistusta. Usein tilanne lainsäädännön suhteen on vähimmäisvaatimus, ja yhteiskunta reagoi lakeihin omien painotustensa mukaisesti.

Haluaisin vastata, että vaikka työterveyshuolto on linjattuna ulos, toimii se itse asiassa sote-uudistuksessa jopa keihäänkärkenä.

Miksikö? Koska sote-uudistuksessa lanseerattujen rakenneuudistusten pilotointi näyttää tapahtuvan juuri työterveyshuollossa. Esimerkkeinä ovat organisaatioiden yhtiöittämiset ja näin ollen avoimeen kilpailuun valmistautuminen sekä kapitaatiorahoituksen analogin kattohintajärjestelmän kokeilut.

Kapitaatiorahoitus tarkoittaa sitä, että terveyspalvelut järjestävälle maakunnalle maksetaan valtion varoista korvausta alueella hoidettavan väestömäärän mukaisesti.

Näkisin, että työterveyshuolto jätettiin soten ulkopuolelle, koska toimiva kokonaisuus haluttiin kiinnittää paikoilleen muutoksessa. Vuonna 2015 työterveyshuollossa tuotettiin sairaanhoitopalveluja 1,77 miljoonalle eli 90 prosentille palvelujen piiriin kuuluvista henkilöasiakkaista (Työterveyslaitos - Työterveyshuolto Suomessa 2015).

Mikäli tämä massa yhtäkkisesti siirretään sote-keskuksiin, eivät mitkään resurssit riitä hoitamaan asiaa.

Pitkällä aikavälillä on kuitenkin nähtävissä, että työterveyshuolto tulisi keskittymään vain lakisääteiseen tehtäväänsä. Todennäköisimmin työnantajien Kela-korvaukset tulevaisuudessa laskevat tai häviävät, mikä ohjaa potilasvirtaa pois työterveyshuollosta.

Toisaalta tämä voi polarisoida terveydenhuollon kenttää en tisestään ja asettaa työntekijöitä eriarvoiseen asemaan työnantajien maksukyvyn mukaan.

Lääkärinä haluaisin tuoda uutisen herättämänä keskusteluun myös arvostetun opettajani ja kuopiolaisen kokoomuskollegani, Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Olli-Pekka Ryynäsen opetuksen sairauksien ennakkotodennäköisyyksistä.

Nythän oletusarvo tietyn diagnostisen testin tai laboratoriotutkimuksen merkitsevyydestä riippuu siitä missä se otetaan: työterveyshuollossa, perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Mikäli terveydenhuollon kentässä tapahtuu uusjako, työterveys sulautuu sairaanhoidollisesti perusterveydenhuoltoon ja integraatio jalkauttaa erikoissairaanhoitoa kentälle, tämän ”työkalun” hyöty häviää.

Mutta kuten lääketieteessä, niin näkisin myös yhteiskunnallisesti järkeväksi tehdä yhden muutoksen kerrallaan. Eihän lääkehoitoakaan heitetä kerralla uusiksi, vaan yksi muutos kerrallaan muutosten havaitsemiseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, sote, työterveyshuolto

Siviilipalvelus - Arvot ja resurssit on laitettava ansaittuun järjestykseen

Perjantai 14.7.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Luin Savon Sanomista (12.7.) lähtöaukeaman jutun siviilipalveluksesta. Artikkelissa kerrottiin Heikki Junkkarin aloitteellisuudesta siviilipalveluksen mielekkyyden lisäämiseksi. Ymmärrän kollegan turhautuneisuuden, sillä ystäväpiirissäni on paljon siviili- ja asepalvelukseen lääkäriksi valmistumisensa jälkeen lähteneitä. Tämä tarkoittaa käytännössä hyväntekeväisyyttä valtiolle verrattuna täysipalkkaiseen lääkärin työhön.

Jutussakin kuitenkin todettiin, että korkeakoulutetut muodostavat noin kymmenen prosenttia siviilipalveluksen suorittajista. Näin ollen Junkkarin kaltaiset tapaukset ovat marginaalissa.

Samalla uutinen kuvastaa nykyihmisten kyvyttömyyttä sietää epämukavuutta. Kaiken täytyy palvella omia tarkoitusperiä ja omaa tulevaisuutta. Reserviupseerikoulun käyneenä toteaisin, että tuossa koulussa ideana ei ole pelkästään erityisen sodanajan osaamisen hankkiminen vaan juuri epämukavuuden ja epävarmuuden sietäminen tilanteessa kuin tilanteessa sekä kollektiivisen hyvän saavuttaminen yksilön edusta tinkimällä.

Siviilipalveluskeskuksen johtaja Mikko Reijonen kuvaa myös resurssipulaa liittyen reservissä kieltäytyneiden täydennyspalvelukseen. Samaan aikaan juuri uutisoitiin, että varusmiehet joutuvat entistä useammin turvautumaan lainoihin palvelusaikanaan. Yleinen mielipide ja valtion suhtautuminen ohjaavat varusmiespalvelukseen hakeutuvien määrää. Asiassa ei pidä keskittyä vähemmistön etujen ja mielekkyyden lisäämiseen.

Varusmiespalvelus ei ole pelkästään ikiaikainen jäänne, vaan se on yhteiskunnan tukipilari hädän hetkellä. Se on myös merkittävä kasvatusalusta nuorisolle niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Harmi, että usein ne, jotka sitä eniten tarvitsisivat eivät sinne nykyisellään halua taikka kelpaa.

Kaikkiaan haluaisin nähdä varusmiespalveluksen valitsevien miesten ja vapaaehtoisten naisten asemassa ja arvostuksessa parannusta, heitä kun viime kädessä laskettaisiin sankarihautoihin. Viime ajat on keskitytty lähinnä lapiomiesten hyvinvointiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asevelvollisuus, yhteiskunta

Sote - Kolme tiukkaa solmukohtaa löytyy ratkaistavaksi

Tiistai 11.7.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Tuore aikalisä otettiin valinnanvapauden perustuslaillisten ongelmien korjaamiseksi. Näkisin että Sote-uudistuksen onnistumisessa on kolme solmukohtaa, joista kaksi liittyy olennaisesti yhteen. Ajatukseni pohjautuvat pääasiassa emeritusprofessori Martti Kekomäen esittämiin lausuntoihin Soten viitekehyksessä.

Ensimmäisenä on tuoreen aikalisän syy: valinnanvapauden toteuttaminen. Pakkoyhtiöittäminen ei onnistu, joten on keksittävä toinen tapa palveluntuottajien tasavertaistamiseksi. Nyt yksityisten palveluiden käyttämisestä saa nimellisen Kela-korvauksen, mikä mahdollistaa lähinnä hyvätuloisten palveluiden käytön. Palveluseteli on tuttu, ja tämä toimisi maakunnan puolelta palveluntarjoajille kustannuksia hillitsevänä tekijänä. Tämän ongelman järkevä ratkaisu on tärkein kysymys valinnanvapauden toteuttamisessa. Terveydenhuollon kustannusten nousun rajoittaminen on vaikeaa etenkin jos ”piikki on auki”, ja tuottajat ovat voittoa tavoittelevia yhtiöitä. Tätä hillitsemään tarjotaan kapitaatiomallia. Toisaalta monisairaille tarjotaan henkilökohtaista budjettia kapitaation sijaan hoidon takaamiseksi. Kuka määrittää rajalinjan?

Soten yksi päämääristä oli integraation syventäminen, mikä on mielestäni eniten jäänyt taka-alalle. Onnistuneita esimerkkeinä ovat Kainuun maakunnan ja Siun Soten, näissä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon niveltäminen yksilön eduksi on onnistunut käytännössä ja tietojärjestelmissä. Kapitaatio on liitettävä mahdollisimman läheisesti palveluintegraatioon. Kapitaatiohan tarkoittaa yksilön terveysriskin siirtymistä palveluntuottajalle. Hypoteettisesti Lääkärikeskus Kimalainen saa Matti Meikäläisen vuoden hoidosta 500 euroa, jos Matin hoito maksaa 700 euroa, tekee palveluntuottaja tappiota 200 euroa. Jos integraatiota ei toteuteta, Kimalaisen perusterveydenhuollolle tulee halu siirtää Matti uhkaavan tappion tilanteessa erikoissairaanhoitoon. Käytännössä tämä tarkoittaisi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistämistä palvelukokonaisuudeksi.

Elämme tärkeiden ratkaisujen aikaa, toivon että asiantuntijoita kuullaan tarpeeksi herkällä korvalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto, valinnanvapaus

Sote-uudistus - Paikallisuuden pitäisi olla valttia terveyspalveluissakin

Tiistai 13.6.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Sosiaali- ja terveydenhuollon kentän uudistus on tekeillä. Puhuttavimpia asioita viime aikoina ovat olleet aikataulu ja valinnanvapaus.

Vuoden 2019 alusta järjestämisvastuu siirtyy maakunnille ja tuottajat, niin yksityiset kuin julkisetkin, ovat samanarvoisessa asemassa.

Tähän liittyen julkiset organisaatiot on yhtiöitettävä varsin nopealla aikataululla.

Lausuntokierroksella asiantuntijat kritisoivat tiukkaa aikataulua.

Hyvinvointiyhteiskuntamme on myllerryksessä.

Se luotiin sotienjälkeisten sukupolvien työllä ja Paavo Lipposen (sd.) hallituksen keynesiläisellä talouspolitiikalla, jossa julkisen talouden tasapainottava vaikutus valtion talouteen luo vakautta.

Globalisaation ja digitalisaation myötä markkinoiden vapautuminen on kasvattanut painetta siirtyä vapaampaan talouspolitiikkaan. Tämän ongelman ratkaiseminen on elintärkeää Suomelle.

”Kukaan ei ole seppä syntyessään” sanoo vanha sanalasku.

Julkisten terveydenhuollon organisaatioiden yhtiöittäminen tuo ne kilpailluille markkinoille, joista niillä ei ole vahvaa aikaisempaa kokemusta.

Kilpailu itsessään on hyvä asia, ja kilpailuttaminen haastaa jokaisen toimijan parantamaan palveluitaan, kunhan tiedämme, mitä kilpailutamme ja miten kilpailutamme.

Terveydenhuollon kilpailutuksiin liittyen tulisi ottaa huomioon, että myös paikalliset pienet ja keskisuuret yritykset voivat niissä pärjätä.

Tällä hetkellä suurilla yksityisillä palveluntuottajilla on merkittävät markkinointikoneistot ja kokemusta kilpailusta.

Meillä on riskinä, että sote-markkinat valtaa 2 – 3 suurinta yksityistä palveluntuottajaa.Tällöin kommentti ”ihminen valitsee – ei palveluntuottaja” vaikuttaa melko naiivilta.

Terveydenhuollon kilpailutuksissa ja yksittäisten ihmisten valinnoissa tulisi ottaa huomioon yritysten paikallisuus ja yhteiskunta- sekä verovastuullisuus.

Suurilla palveluntuottajilla on taloudellista liikkumavaraa sekä mekanismeja, joilla ne pystyvät esimerkiksi kilpailutuksissa tekemään itselleen jopa tappiollisia sopimuksia varmistaakseen markkina-asemansa.

Toivoisin terveyspalvelujen valintaan samanlaista paikallisuuden arvostusta kuin lähiruokaa kohtaan.

Jokainen voi jatkossa itse tehdä päätöksen tukea paikallisuutta valitessaan hoitopaikkansa.

Ottakaa selvää palveluntuottajasta, sillä lääkärikäynti vastaa verotulojen muodossa aika montaa kiloa tomaattia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto, yhteiskunta

Kansanterveyden taka-askelia

Torstai 1.6.2017 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Alkoholilain kokonaisuudistus on tulossa eduskunnan käsittelyyn. Tavoitteena on liberalisoida tarjontaa ja purkaa monopolia ja vielä uljaammin muokata suomalaista mielenmaisemaa. Suhtautumisen alkoholiin tulisi muovautua näin keskieurooppalaisempaan suuntaan. Vapaus tuo vastuuta väitetään. Alkoholin haittojen lisääntymisestä ollaan yhtä mieltä, mutta tämä hyväksytään, koska pitkällä aikavälillä tilanteen katsotaan paranevan.

Tuoreessa kyselyssä selvästi alle puolet suomalaisista arvioi alkoholin käyttönsä lisääntyvän muutosten myötä. Toisaalta koulutustausta huomioituna matalasti koulutetuista yli
puolet arvioi alkoholinkäyttönsä lisääntyvän. Ennakoiden saatavuuden parantumista ja kilpailun kautta tapahtuvaa hinnan alenemista olisin huolissani tilanteesta.
Mielestäni nyky-yhteiskunnan haasteena on oikean ja validoidun tiedon saattaminen ihmisten ja miksei myös poliitikkojen tietoon. Valtakunnan poliitikoilla tuntuu olevan halu antaa valtuutus moniulotteisista päätöksistä ihmisille, joilla ei ole käsityskykyä tehdä tällaisia päätöksiä. Samoin media tuntuu tekevän tyhjäksi esimerkiksi Pekka Puskan jo vuosikymmeniä sitten tehdyn kansanterveystyön.

Miten kansanterveyteen hyvin merkittävästi vaikuttavaa ratkaisua voidaan argumentoida vuosikymmenien päähän ulottuvalla asennemuutoksella? Miksi demokratiaakaan kannattaa ylläpitää? Kyllähän anarkiassakin saavutetaan lopulta rauhallinen ja tasapainoinen vaihe kun kaikki on tuhottu. Terveyden- ja Hyvinvoinninlaitos on tehnyt mielestäni varsin selväksi mahdollisen lainsäädännön muutoksen negatiiviset akuutit vaikutukset.

Surullisena olen seurannut myös uutisointia hammashoidon käyntien vähenemisestä KELA-korvausten laskettua, makeisvero poistettiin myös vuoden alussa. Ennen SOTE-uudistusta 1,5 vuodessa varmasti hampaiden kunto on myötävaikuttavana tekijänä merkittävään määrään kuolemista? Puhumattakaan peruuttamattomista vaikutuksista etenkin nuorten hampaistoon. Samalla ihmiset eivät tiedosta hampaiden kunnon vaikutusta yleisterveyteen.

Pienestäkin vaivasta hakeudutaan yhä helpommin lääkäriin, mutta yhä
useampi hakeutuu hammaslääkäriin vasta kuin hammassärky herättää öisin. Kuten työterveyshuollon, myös hammaslääketieteen tulisi perustua ennaltaehkäisyyn – suun sairaudet tulisi saada kiinni määräaikaistarkastuksissa eikä päivystyksessä. Ehkäpä tämäkin ongelma ratkeaa, kun ihmisillä ei enää ole hampaita ja liemiruuan myötä myös lihavuusepidemia helpottaa?


Vastikään edesmenneen presidentin Mauno Koiviston sanoin: Tarttis tehrä jotain.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansanterveys, ennaltaehkäisy, alkoholi

Eutanasia - Hyvä kuolema, vaikea päätös

Sunnuntai 7.5.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Tuoreimmaksi eettiseksi kysymykseksi seksuaalivähemmistöjen oikeuksien jälkeen on nousemassa keskustelu eutanasiasta, armokuolemasta eli aktiivisesta kuolinavusta. Juuri julkaistussa kyselyssä noin 75 prosenttia kansalaisista kannattaa eutanasian laillistamista. Lääkärikunta on varautuneempaa. Alle puolet lääkäreistä kannatti eutanasiaa 2013 tehdyssä kyselyssä. Vain joka kuudes kuolevien potilaiden kanssa tekemisissä oleva lääkäri kannatti eutanasian laillistamista Lääkäriliiton tuoreessa tammikuisessa kyselyssä.

Keskustelu aiheen ympärillä kuvastaa ”totuuden jälkeistä aikaamme”. Huomiomedia yksinkertaistaa asioita ja jakaa yksittäisten ihmisten kauhutarinoita. Eutanasia nähdään enemmistön keskuudessa mielestäni samankaltaisena ratkaisuna kuin poliisin luoti hirvelle kolarin jälkeen – kärsimyksestä vapauttavana ratkaisuna. Asia on kuitenkin monitahoisempi kuin luullaan.

Selviytymisvietti on yksi ihmistä voimakkaimmin ajavista voimista. Se on saanut aikaan mitä uskomattomampia suorituksia historian saatossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen ajattelee täysissä voimissaan, ettei halua elää vaikkapa halvaantuneena. Tilanne voi olla täysin toinen varsinaisessa tilanteessa. Lisäksi ihminen regressoituu eli taantuu sairastuessaan. Tällaisessa tilanteessa vaikkapa läheisen ihmisen kosketus voi tuottaa samankaltaista mielihyvää kuin varhaislapsuudessa.

Edellä kuvattu tekee usein vakavasti sairastuneesta/vammautuneesta alentuneesti oikeustoimikelpoisen ja yksiselitteisen hoitotahdon kuvaaminen etukäteen on vaikeaa lääketieteen ammattilaisellekin, saati sitten maallikolle.

Lisäksi eutanasian toteuttamiseen liittyy paljon juridisia näkökantoja. Lähimmät ihmiset näkevät usein kärsimyksen, minkä vuoksi eutanasiaa varmasti haluttaisiinkin. Olisivatko lähimmät ihmiset päättämässä läheisen kuolemasta? Samat ihmiset, jotka mahdollisesti hyötyvät kuolemasta taloudellisesti? Tässä on selvä eturistiriita.

Eutanasiasta on tärkeää keskustella. Mielipiteen luominen asiassa on helppoa yksittäisten tapausten pohjalta. Lainsäädännön luominen kuitenkin tarkoittaa, että lakia voidaan soveltaa kaikkiin samalla tavoin. Eutanasia ei ole mielestäni tällainen asia, vaan aina yksilöllistä harkintaa vaativa tilanne. Jos päädyttäisiin sen sallimiseen, tulisi riippumattoman asiantuntijaneuvoston arvioida jokainen tapaus yksitellen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eutanasia, yhteiskunta

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »