Työkyvyttömyyseläkkeet - Mittareita yhtenäistettävä

Torstai 23.8.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Pitkäaikaissairaiden työkyvyn arviointi ja eläkepäätösten vaikeus on herättänyt paljon keskustelua ja tunteita (SS 7.8.). Jokin aika sitten kansalaisaloitteella vaadittiin vakuutuslääkärijärjestelmän kumoamista.

Kun ihminen tulee työkyvyttömäksi, ensimmäiset 300 päivää hän on Kelan sairauspäivärahalla, jolloin sovelletaan sairausvakuutuslain mukaista ammatillista työkyvyttömyyttä eli työkykyä verrataan omaan tai tähän läheisesti verrattavaan työhön. Tämän jälkeen työkyvyttömyyden jatkuessa jäljellä olevaa työkykyä arvioidaan työeläkelain mukaan, jolloin puhutaan yleisestä työkyvyttömyydestä eli kyvystä suoriutua mistä tahansa työstä. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon koulutus, aikaisempi toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut näihin rinnastettavat seikat.

Nykyinen kaksiportainen järjestelmä on asianmukainen: hoitava lääkäri ei tee päätöstä merkittävästä sosiaalisesta etuisuudesta kuten sairauseläkkeestä. Tilanteen objektiivinen arviointi voi inhimillisistä syistä olla vaikeaa.

Eläkevakuutusyhtiöiden lääkärit tekevät päätökset pelkästään tehdyn lausunnon perusteella. Toimintakyvyn kuvaaminen pelkästään kuvailemalla tekstiin on erittäin haastavaa, ja hoitavien lääkärien arviointimenetelmät vaihtelevat.

Mielestäni paras ja kustannustehokkain ratkaisu työ- ja toimintakyvyn arvioimiseksi olisi yhdistää nykyisenlaisten erikoissairaanhoidon kuntoutustutkimuspoliklinikoiden ja eläkevakuutusyhtiöiden toimintaa. Tällöin olisi selvät intressit arvioida vaikeimpia tilanteita nopeammin kuin nykyisessä järjestelmässä, ja arviointiin saataisiin yhtenäiset ja päätöksenteon kannalta olennaiset mittarit.

Monopolista penkinmerkkaukseen

Torstai 2.8.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

”En usko minäkään monopolien, julkisten tai yksityisten, autuudellisuuteen”, kirjoittaa Heikki Pärnänen, Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja, Lääkäriliiton sivuilla. ”Julkisen vallan oma osallistuminen markkinoille on pidettävä rajattuna ja varattava sellaisiin tilanteisiin, joissa se on yleisen edun kannalta välttämätöntä tai yksityisiä toimijoita ei ole. Sillä on kuitenkin välttämätön rooli reilujen pelisääntöjen määrittäjänä, turvallisuuden ja huoltovarmuuden takaajana sekä monien tärkeiden palveluiden järjestäjänä”, sanotaan kokoomuksen periaateohjelmassa.

Näille yhteisöille on yhteistä se, että niiden kenttäväki on sote-uudistuksen suhteen jakautunutta, vaikkakin virallinen näkemys on hallitusta tukeva. Olen samaa mieltä molempien kannanottojen kanssa, paitsi terveydenhuollon toimintaympäristössä. Tuoreessa kansainvälisessä tutkimuksessa maamme terveydenhuolto todettiin niin laadultaan erinomaiseksi kuin kustannustehokkaaksikin.

Mielestäni kaavailtu uudistus on kuin avosydänleikkaus perusterveelle ihmiselle: riskit ylittävät reilusti mahdolliset hyödyt.

Oletettu kilpailu maamme terveydenhuollon markkinassa ei paranna laatua, ehkäpä jonkinlaista potilaskokemusta kylläkin. Viime aikaisten yritysostojen myötä on olemassa suuri riski, että syntyy kahden suuryrityksen oligopoli kasvukeskuksiin, ja muualla sairaimman väestön hoitaa julkinen sektori, mikä entisestään polarisoi terveyseroja. Miten pienten palveluntuottajien asema todellisuudessa turvataan?

Olen Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren kanssa yhtä mieltä siitä, että ”pakotetut” maakunnat ovat teennäisiä. Maakuntien tai kuntayhtymien tulisi antaa muodostua itse parhaaksi kokemallaan tavalla, kuten Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa on tapahtunut.

Miten erinomaista järjestelmää voidaan parantaa? Benchmarking eli vertailukehittäminen tarkoittaa oman toiminnan vertaamista toisten toimintaan, usein parhaaseen vastaavaan käytäntöön. Edesauttaako verinen kilpailu markkinasta tai kilpailijoiden hävittäminen ostamalla tätä vertailukehittämistä?

Kuntataloudesta ja tulevaisuudesta ? Siilinjärvi veden varassa?

Torstai 28.6.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

28.5.2018 käsiteltiin Siilinjärven kunnanvaltuustossa vuoden 2017 tilinpäätöstä, mikä oli 1,77 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Kunnassa siis kaikki hyvin? Mielestäni käyttötalouden etumerkki ja tulos ovat yliarvostetussa asemassa. Uudessa vuonna 2015 voimaanastuneessa kuntalaissa pyrittiin lisäämään huomiota kuntien konsernitalouden kestävyyden turvaamiseen ja pitkän aikavälin vastuunkannon korostamiseen. 

Mielenkiinnosta yritin vertailla Siilinjärven, Iisalmen ja Varkauden tunnuslukuja keskenään, koska mielestäni ne painivat samassa sarjassa. Etenkin Iisalmen kanssa käydään jatkuvaa kisaa maakunnan toiseksi suurimman kunnan/kaupungin tittelistä.

Omavaraisuusaste mittaa vakavaraisuutta, tappion sietokykyä sekä kykyä selviytyä sitoumuksista pitkällä tähtäyksellä. Se kertoo, kuinka suuri osuus varallisuudesta on rahoitettu omalla pääomalla. Mitä korkeampi omavaraisuusaste on, sitä vakaammalle pohjalle liiketoiminta rakentuu. Osakeyhtiön konkurssiuhan on huomattu nousevan, kun omavaraisuusaste on alle 25 %. Iisalmen kuntakonsernin luku on 45%, Varkauden 38,9% ja Siilinjärven 30,2%(2016). Iisalmessa lainaa per asukas oli 4246€, meillä 5583€ ja Varkaudessa 7907€.

Näistä luvuista päätellen voisin ennustaa Iisalmen vievän voiton maakunnallisessa kilvoittelussa. Lisäksi Ylä-Savossa on synergiaa toimijoiden välillä. Haluaisin nostaa tässä esille alueen suurten yritysten esittäytymisen keväällä Helsingissä.

Sen lisäksi että kuntamme omavaraisuus on matala, on meillä kiinteistöinvestointipaineita lähivuosien aikana noin 100milj.€ verran. Tämä yhtälö vaarantaa mielestäni kuntamme itsenäisyyden. Investoinneista täytyy säästää ja jostakin täytyy löytää rahaa. Kunnantalon tarkoituksenmukaisuutta ja toteutustapaa täytyy miettiä. Kaikkien investointien tarpeellisuutta tulee arvioida nyt useaan otteeseen.

Tuoreimmin kunnanvaltuustolle esiteltiin vesilaitosten yhdistämistä Kuopion kanssa. Tuo on lainsäädännöllinen velvoite, eikä siilinjärveläisiä tai kuopiolaisia asiakkaita voida laittaa eriarvoiseen asemaan esim. maksujen suhteen. Suurempi toimija ja yhtiömuoto takaisi mielestäni turvallisuuden ja toiminnan pitkäjänteisyyden. Samalla kunnan tase vahvistuisi ja omavaraisuus kasvaisi.

Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa. Tällä hetkellä meidän haasteemme on taloudellinen. Tässäkin esitetystä kilvoittelusta on ehkäpä luovuttava ja pyrittävä turvaamaan kuntamme olemassaolo. Myös jokaisen asukkaan olisi hyvä sisäistää yllä olevat faktat, jotta päättäjillä olisi selkänoja mihin päätöksissä nojata.

Maakunnat liian pieniä toteutukseen

Tiistai 5.6.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Perustuslakivaliokunnan lausunto sote-uudistuksesta valmistui vihdoin. Siinä löydettiin korjattavaa erityisesti tietosuoja-asioissa, valinnanvapauden aikataulutuksessa sekä maakuntien rahoituksesta. Erityisesti kiinnittäisin huomiota maakuntien rahoitukseen sekä tähän aiottuun kululeikkuriin, jonka tavoite on pitkällä aikavälillä säästää, kustannusten kasvua hilliten, 3 miljardia euroa.

18 maakuntaa on liian paljon. Toki se on parempi kuin yli 200 kuntaa ja kuntayhtymää. Maakunnan koko ja kululeikkuri muodostavat kuitenkin mielestäni mahdottoman yhtälön.

Maakunnan väestöpohja on edelleenkin liian pieni ottamaan huomioon sairastuvuuden satunnaisen vaihtelun. Jos samaan maakuntaan sattuu useampi kalliisti hoidettava sairaus, vie tämä talouden kuralle. Laitetaanko lappu luukulle rahan loppuessa? Terveydenhuolto on kuitenkin perustuslain määräämää toimintaa, jonka on toimittava ympäri vuorokauden ja vuoden.

Myös valinnanvapauden hyöty mahdollisena kilpailun edistäjänä ja prosessien tehostajana jää todennäköisimmin saavuttamatta osin juuri markkinoidemme ”pienuuden” vuoksi.

Jos sote menee eduskuntakäsittelystä läpi, niin toteutus todella ratkaisee, nimittäin sen, mitkä maakunnat sulautetaan toisiin. Todennäköisesti maakuntien lopullinen määrä tulee olemaan lähellä kokoomuksen ehdottamaa viittä eli nykyistä erityisvastuualuejakoa. Toivottavasti prosessi ei vain käy potilaille ja veronmaksajille liian kalliiksi.

Politiikka - Liikkeessä, mutta mihin suuntaan?

Torstai 3.5.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Kotimaisen politiikan tuorein käänne oli Harry ”Hjallis” Harkimon ero Kokoomuksesta sekä hänen osallisuutensa uudessa Liike Nyt -liikkeessä. Tämä oli jatkumoa hänen kritiikilleen Kokoomuksen linjaa kohtaan. Suuri syy uuden liikkeen synnylle oli ajatus poliittisen järjestelmän toimimattomuudesta ja vallan keskittymisestä sisäpiiriin. Yhtenä esimerkkinä tästä hän käytti 2015 syntynyttä ”lehmänkauppaa” maakunta-sote.

Mielestäni Harkimon kritiikissä on perää. Poliittinen järjestelmämme perustuu itsenäisyytemme alkuaikoihin. Myös viime aikoina monessa mukana olleen ay-liikkeen kulta-ajoista on kohta jo ihmisiän verran. Yhteiskunta ja erityisesti työelämä on muuttunut radikaalisti. Teollisena aikakautena syntynyt johtamisjärjestelmä linjaorganisaatioineen on vanhentunut. Johtamisen tulisi keskittyä entistä enemmän asiantuntijoiden ja verkostojen johtamiseen. Luottamus on avainsana tässä viitekehyksessä, perustuuhan koko talousjärjestelmämme luottamukseen.

Maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelu ei missään vaiheessa ole herättänyt luottamusta. Pirullinen ongelma muuttuu alati, mutta silti sen ratkaisu lähtee tiettyjen muuttujien kiinnittämisestä. Esimerkiksi kapitaation olisi lähtökohtaisesti pitänyt pohjata sairastamisriskiin. Valinnanvapauspilotit perustuvat kaikista yksilöistä saatavaan samaan korvaukseen. THL kuitenkin lanseerasi tuoreesti, jo pitkään asiantuntijoiden penäämän, paljon kohua tyhjästä mediassa nostaneen, riskikapitaation. Näin ollen pilotin ja lopullisen tilanteen ansaintalogiikat ovat palvelujentuottajien kannalta täysin erilaiset. Ennusteitä on näin ollen mahdotonta tehdä.

Olen Harkimon kanssa eri mieltä erityisesti kahdesta asiasta. Ensinnäkin todellinen muutos lähtee yksilöstä/organisaatiosta sisäsyntyisesti. Toisena Kokoomus on tähän muutokseen kyvykkäin puolue niin tiedollisin kuin vuorovaikutuksellisin mittarein.

Vappupuhe Siilinjärven torilla

Tiistai 1.5.2018 - Arttu Pöyhönen

Hyvät siilinjärveläiset ja mahdollisesti muukin paikalle eksynyt Vappukansa.

Olen Arttu Pöyhönen, 1. kauden kunnanvaltuutettu Kokoomuksen riveistä. Vappu on erityisesti työväen juhla, mutta haluaisin nostaa esiin kansamme hyvinvoinnin kannalta tärkeän sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, mikä koskettaa jokaista vauvasta vaariin.

Lähdin ehdolle viime vaaleissa, koska koin turhautumista liittyen sote-uudistuksen uutisointiin ja omasta mielestä vajaavaiseen kommunikaatioon, kaikki kun tahtovat olla sekaisin asiasta. Tähän SOTEen en ennätä itse vaikuttamaan, mutta toivon että jatkossa voin olla myös itse myötävaikuttamassa kyseisenlaisiin muutoksiin. Ihmiselämässä puhutaan kehityskriiseistä noin 3-4 vuoden välein mitä kautta yksilö kehittyy ihmisenä, onkohan näin myös yhteiskunnassa?

Poliittisessa kentässä ja erityisesti puolueessamme Kokoomuksessa SOTE-uudistus jakaa mielipiteitä. Elina Lepomäen ja Jan Vapaavuoren mielipiteitä on kuultu harva se päivä tiedotusvälineissä. Mielestäni tämä kertoo Kokoomuksen vahvuudesta modernina puolueena ja erityisesti puolueen jäsenten itsenäisestä ajattelusta.

Olen valmistunut lääkäriksi 2014, olen työskennellyt kaikilla suomalaisen terveydenhuollon tasoilla ainakin jossain määrin ja koen että olen jonkinlainen kokemusasiantuntija asiassa. Haluaisin tässä vaiheessa lainata lukuja terveydenhuoltomme Laadusta ja kustannustehokkuudesta Pekka T. Jaatisen mielipidekirjoituksesta tammikuulta Länsi-Suomi -lehdestä

https://ls24.fi/artikkelit/suomen-terveydenhuollon-laatu-ja-kustannustehokkuus

Lääkärinä ja poliitikkona voisin siis kysyä, mikä on suunnitteilla olevan historian mittakaavassa jättiläismäisen uudistuksen tarve ja ennuste? Lääketieteessä hoitotoimenpiteitä tehdään useimmiten yksi kerrallaan, jotta pystytään arvioimaan niiden vaikutusta potilaaseen. Miksi yhteiskunta täytyy muuttaa ennennäkemättömällä nopeudella, kun mielestäni tilanne ei tällaista edes vaadi?

 

Sote-uudistuksen tavoitteena on:

-kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja,

-parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta

-hillitä kustannuksia. 

 

Omien käytäntöön ja terveydenhuollon rakenteiden tuntemukseen pohjautuvien kokemuksieni sekä monien asiantuntijoiden mukaan tavoitteita ei tulla saavuttamaan. Palvelujen saatavuus tulee parantumaan, mutta Ruotsin esimerkkiin pohjaten vain kaupungeissa ja tiheään asutuissa taajamissa.

Kommunikaatio uudistukseen liittyen on ollut ala-arvoista. Kukaan ei tunnu tuntevan kokonaisuutta. Lääkäritkin ovat täysin pihalla uudistuksen luonteesta, puhumattakaan tavallisista kansalaisista. Esimerkiksi ihmistä seuraavan rahamäärän olisi jo lähtökohtaisesti pitänyt perustua sairastuvuuteen. Tällöin avautuvilla kilpailluilla markkinoilla syntyy motiivi todella hoitaa sairaitakin. Valinnanvapauskokeilut kuitenkin perustuvat kaikista maksettavaan yhtäläiseen korvaukseen ja edellä kuvattu malli tuotiin julkisuuteen vasta aivan viime viikkoina.

Erityisen huolissani viime päivien uutisoinnin perusteella olen KELAn järjestämän psykoterapian tulevaisuudesta: tämä on suunnitteilla siirtää maakuntien vastuulle ilman korvamerkittyä rahaa. Pelkään että talouden kurjistuessa tämä järjestelmä rapautuu.

Viime vuonna 36 000 suomalaista sai psykoterapiaa Kelan kuntoutuksena. Kaikkien kuntoutuspäätökset tehtiin yhdenmukaisilla kriteereillä. Kela on lain mukaan korvannut 16–67-vuotiaille työ- ja opiskelukyvyn tukemiseksi tai parantamiseksi, jos mielenterveydenhäiriö uhkaa työ- tai opiskelukykyä.

Suomalainen neuvola on myös kansainvälisesti todettu laadukkaaksi.

Keskisuomalaisessa 27.4.2018 haastateltu lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila pelkää asiakassetelin romuttavan laadukkaan lähineuvolatyön ja vaatii lähineuvolan turvaamista lailla.

Sote-uudistus olisi siirtämässä äitiys-, lasten- ja perhesuunnitteluneuvolan palvelut kunnilta maakuntien liikelaitosten järjestettäväksi 1.1.2020 alkaen.

Lapsiasiavaltuutetun mukaan riskinä on, että asiakasseteli avaa kilpailun asiakkaista, markkinat jakavat perheet ja tämä heikentää neuvolan kattavuutta ja laatua.

 

Edellä esittämäni tosiasiat ja huolet huomioiden olen sitä mieltä, että nykyistä järjestelmää tukemalla ja resursseja oikein kohdentamalla ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon johtamista tehostamalla voitaisiin päästä uudistuksen tavoitteisiin todennäköisemmin kuin tämän hetken ehdotelmalla.

 

Lääkärin tärkein ohjenuora on itsensä Hippokrateen lausuma:

Primum est non nocere  -  Tärkeintä on olla vahingoittamatta.

Olen vaikeina hetkinä usein miettinyt mitä se tarkoittaa. Mielestäni se tarkoittaa kahta asiaa.

Jos et tiedä mitä teet, niin älä tee mitään. Ja vaikka aikomuksesi olisi hyvä ja luulet tietäväsi mitä teet, koita ennakoida tarkasti tekojesi vaikutuksia, sillä tärkeintä on vahingoittamatta.

Mutta mikä onkaan poliitikon tärkein ohjenuora? Ennen seuraavaa SOTE 2.0 haluan selvittää sen?

Sisäilmaongelmista eroon järkevästi?

Torstai 19.4.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

23.4.2018 järjestetään kunnanvaltuuston seminaari, missä on tarkoitus käsitellä myös kuntakiinteistöihin liittyviä kysymyksiä. Teknisessä lautakunnassa on viime aikoina käsitelty huomattavassa määrin kunnan kiinteistöjen tilannetta. Luonnollinen korjaustarve sekä erityisesti sisäilmasto-ongelmat luovat jatkuvaa painetta ratkaisujen löytämiselle. Väistötiloiksi tarkoitettuja viipaleita hankitaan koko ajan, näiden arvioitu kustannus kunnalle tulee olemaan miljoonia euroja vuodessa. Toimitilaohjelmassa on mainittu kiinteistöjen korjausvelaksi noin 25,7 miljoonaa euroa (5/2017) ja tämä summa sisältää käytännössä vain luonnollisen korjaustarpeen, ei sisäilmasto-ongelmien aiheuttamia kustannuksia. Askeleita oikeaan suuntaan ongelman ratkaisemiseksi on otettu. Rakennuskanta on salkutettu suunnitelmalliseksi kokonaisuudeksi ja esim. leasing-sopimuksin on pyritty välttämään kunnan velkaantumista tilanteessa.

Nykymaailmassa tiedon määrä on lähes rajaton. Ongelmana on ihmisen kyky omaksua tietoa, määrittää olennainen tieto ja suhteuttaa tämä tieto omaan aiempaan tietämykseensä. Itse koin tuoreesti hämmästyksen tutustuessani kunnan kiinteistöjen tilanteeseen. Toimitilapäällikkö Jukka Kellokumpu tekee erinomaista työtä, mutta hänkin on vain yksi mies ja hänen toimenkuvaansa kuuluu erittäin paljon muutakin kuin vain sisäilma-asiat. Oma käsitykseni oli, että kunnan toimitilainvestointisuunnitelma 2018-2025 olisi laajan selvittelyn ja strategisen pohdinnan tulosta. Todellisuudessa se on virkamiehen laatima kehyssuunnitelma. Esimerkiksi viimeisimmässä teknisen lautakunnan kokouksessa teimme päätöksen kunnantalon väistötiloista viipaleratkaisuun. Investointisuunnitelmassa kunnantalo on vuorossa vuonna 2022. Toki koulut ja päiväkodit ovat prioriteetti, mutta viipaleiden vuosikustannukset huomioiden kunnantalon kohtalo tulisi määrittää nopeasti.

Sisäilmaoireet voivat ihmisestä riippuen aiheuttaa vaikeitakin ärsytysoireita ja pahimmillaan aiheuttaa väliaikaista työkyvyttömyyttä. Usein kuitenkaan koetut oireet eivät korreloi kiinteistöjen kuntoa. Kunnan sisäilmatyöryhmän jäsenistöstä lähes puolet koostuu työsuojeluvaltuutetuista. Tämä mielestäni ylikorostaa henkilöstön subjektiivisia kokemuksia. Henkilöstön oireistoa täytyy selvittää, mutta se tulee tehdä yksilöille kohdennetuilla kyselyillä eikä ”huutoäänestyksin”.

Sisäilma-asiat ovat monimutkaisia terveydellisiä, psykologisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Poliitikkojen tehtävä on luoda suuret linjat. Woodhope Village -hankkeeseen on palkattu konsulttiapua. Mielestäni kunnan kiinteistöt ovat kuntalaisten ja kunnan työntekijöiden kannalta erittäin tärkeitä. Pitäisikö tämän ongelman pitkäaikaiseksi ja kustannustehokkaaksi ratkaisemiseksi käyttää asiantuntevaa ulkopuolista rakennus- ja sisäilma-asiantuntija apua?

Sote-valinnanvapauden ongelma

Torstai 12.4.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Valinnanvapautta koskeva lainsäädäntö on mennyt tuoreesti eduskunnan valiokuntien käsittelyyn ja lait on tarkoitus hyväksyä noin parin kuukauden kuluttua. Aiemmin laaja valinnanvapaus, mikä olisi siis käsittänyt erikoissairaanhoidon, kaatui perustuslaillisiin ongelmiin. Puolueessani Kokoomuksessa valinnanvapaus on jakanut mielipiteitä, kuten Elina Lepomäen ja Jan Vapaavuoren kommenteista on voinut huomata.

Perusterveydenhuollon valinnanvapaudessa on edelleen samankaltainen perustuslaillinen ongelma kuten laajemmassakin ehdotelmassa. Jos palveluntuottajan korvaus perustuu pelkästään päälukuun, eikä sairastuvuuteen ja sen riskiin, ei tämä ongelma poistu.

Suomi on maantieteellisesti laaja valtio. Tämä on johtanut rakenteellisiin eroihin ja erityisesti haja-asutusalueilla väestö on keskimäärin iäkkäämpää ja sairaampaa. Jos valinnanvapaus toteutuu tämän hetken mallilla, yksityisten palveluntuottajien intressinä on perustaa sote-keskuksia kasvukeskuksiin, missä väestö on keskimäärin terveempää ja palveluntuottajien mahdollisuus tuottaa voittoa on suurempi. Toisaalta maakuntien liikelaitosten vastuulle jää tällöin palveluiden tuottaminen haja-asutusalueilla. Tämä luo painetta keskittää sote-keskuksia kustannusten säästämiseksi, yhdessä siis sote-keskuksissa vaadittavan erikoissairaanhoidon läsnäolon kanssa. Näin todennäköisimmin haja-asutusalueiden palvelut karkaavat kauemmaksi asukkaista. Edellä kuvattua tukee mielestäni Ruotsin esimerkki sekä esim. tuoreesti uutisoitu Ylä-Savon valinnanvapauskokeilu. Rautavaaralla, mikä on Suomen sairain kunta, yksi yksityinen palveluntuottaja ilmoittautui tuoreesti tarjoamaan palveluita. Näkisin tuon itse lähinnä pilottina kuin merkittävänä läsnäolona tässä vaiheessa.

Suomalaisille paras ratkaisu olisi saattaa maakunnat käyntiin suunnitellun mukaisesti. Valinnanvapauden suhteen näkisin parhaaksi määrätä aikalisä. Haluaisin nähdä, että valinnanvapaus toteutettaisiin emeritusprofessori Martti Kekomäen ehdotelmaan perustuvana: tämä huomioisi väestön sairastuvuuden vaihtelun jakamalla ihmiset satunnaisjoukkoihin, näin sote-keskukset eivät voisi maantieteellisen sijaintinsa perusteella ”valita” potilaitaan.

 

Apteekkialan vapauttaminen - normien ja viimeisten norsunluutornien purkutalkoista

Keskiviikko 28.3.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Keskusteluun nostettiin jälleen tuoreesti apteekkisääntelyä pohtivan selvitysryhmän työ ja erityisesti tämän vetäjä Liisa Hyssälä oli runsaasti esillä. Näkisin että tämä on jatkumoa hallituksen normienpurkutalkoille. Toisaalta apteekkien monopolia halutaan rikkoa. Ongelma tilanteessa on täysin sama kuin SOTE-uudistuksen kanssa: lääketieteeseen yleisesti on vaikea soveltaa markkinatalouden oppeja.

Apteekit ovat mielestäni itsekin syypäitä tilanteeseen. Katteiden pienentyessä apteekit ovat laajentaneet tuotevalikoimaansa kosmetiikkaan ja useissa apteekeissa myydään myös ”epäilyttäviä” tuotteita, hyvänä esimerkkinä korvavalot. Mielestäni tämä syö merkittävässä määrin alan uskottavuutta. Lääkkeiden valmistus on myös merkittävästi vähentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana, tarkoittaen että apteekkien henkilökunnan osaamistarve tältä osin on vähentynyt.

Mikäli apteekkien omistajuuspohjaa halutaan avata kilpailulle, en näe siinä oman tietämykseni pohjalta ongelmaa. Lähestyn kilpailun vapauttamista kliinistä työtä tekevän lääkärin näkökulmasta. Niin pitkään kun koko Suomen kansalle ei opeteta farmakologiaa, en haluaisi vapauttaa lääkkeiden saatavuutta ilman kontrollia.

Keskimääräinen ihminen kun ei ymmärrä parasetamolin ja ibuprofeenin haittavaikutusprofiilin eroja. Edelleen vastaanotolla kuvautuu, että käytetyin lääke kipuun ja kuumeeseen on jatkuvasta potilasohjauksesta huolimatta ibuprofeeni. Jos tämän saanti vapautetaan, montakohan vatsahaavaa tai verenvuotoa tulee lisää? Tämä on vasta räikein esimerkki. Entäpä muiden lääkkeiden ja luontaistuotteiden vaikutukset esimerkiksi munuaisiin ja maksaan?

Aina Inkeri Ankeisen sanoin: ”Onko kaiken aina pakko muuttua?” Varsinkin kun vallitseva tilanne on hyvä.

Aktiivimalli - Yritystä, mutta paljon porua pienestä

Lauantai 10.3.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Katseet kohti 2025

Torstai 8.3.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

"Niin on ollu, ja niin on aina oleva, mä seison omieni puolella?" (-Profeetat)
26.2.2018 Siilinjärven kunnanvaltuustossa äänestettiin tuoreen kuntastrategian hyväksymisestä. Toni Juvonen (vihr.) ehdotti strategian palauttamista valmisteluun. Näkisin pääasialliseksi syyksi tuon taustalla olleen kommunikaation vajaavaisuuden: isolla osalla valtuustosta oli käsitys, että asian tiimoilta pidettäisiin vielä seminaari ennen strategian hyväksymistä.

Itse pidin puheenvuoron, missä tuin Juvosen ajatusta. Sinällään ryhmässämme ajateltiin, että keskustelua strategian ympärillä olisi hyvä jatkaa. Strategiassa on hyviä komponentteja ja mielestäni se on edennyt selvästi vanhasta. Esitin tavoitteiden mitattavuuden parantamista ja erityisesti kunnan vision, eli päämäärän tai paremminkin unelman, täsmentämistä. Hyväksytyssä strategiassa ”Visio 2025 Siilinjärvi –
Vahva ja Vastuullinen, Elinvoimaa, Hyvinvointia, Yhteistyökykyä”.

Tavoitteeni ehdottamallani visiolla oli vastuun ja tuloksellisuuden liittäminen kunnan toimintaan, mitä voidaan verrata satojen miljoonien liikevaihdon omaavaan yhtiöön: ”Visio 2025 – Siilinjärvi on maakunnan toiseksi suurin kunta, missä on alueen paras työllisyys ja Suomen tyytyväisimmät asukkaat”. Myönnän että olin liikkeellä viimeisellä hetkellä, mutta ajatus kypsyi minulle tuoreesti ja julkaisin tuon vilpittömästi
kunnan etu mielessäni. Alkuperäinen visio voitti äänestyksessä 24-19.

Minulla on aina ollut elämässäni tavoitteita, joita olen seurannut ja mitkä ovat ajaneet minua eteenpäin. Henkilökohtainen tavoitteeni politiikan saralla vuoteen 2025 on kerätä kokemusta ja oppia. Olen saanut Kokoomus-ryhmässä erittäin lämpimän vastaanoton ja uskallamme sekä saamme olla asioista myös eri mieltä. Tärkein tavoitteeni on olla nostamassa puolueemme kannatusta ja purkaa vallitseva yhden suuren puolueen ylivalta.

Sote - uhka vai mahdollisuus?

Torstai 1.3.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Osallistuin 19.2.2018 Siilinjärven Keskustan järjestämään keskustelutilaisuuteen: Sote-uudistus, uhka vai mahdollisuus. Tilaisuudessa Siilinjärven sosiaali- ja terveysjohtaja Kati Kantanen piti kriittisen alustuksen aiheesta. Hän kertoi erityisesti sote-henkilöstön epävarmuudesta liittyen valmisteluun. Lisäksi hän nosti esiin Siilinjärven niukan aseman maakunnallisessa sote-valmistelussa: Kuopio-Iisalmi-Varkaus -akseli kun tahtoo jyrätä, vaikka Siilinjärvi on maakunnan perintöprinsessa.

Samassa tilaisuudessa perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko välitti terveiset Arkadianmäeltä. Itse esitin tilaisuudessa erityisen huoleni sote-uudistuksen valmisteluun liittyen: Lääketieteellisestä näkökulmasta palveluntuottajien pitäisi yhdistää toimintatapojaan. Toisaalta kun kilpailu perusterveydenhuollon potilaista kiihtyy, koettavat palveluntuottajat erottautua toisistaan erinäisin tavoin. Miten tämä ristiriita ratkaistaan järkevästi ja kustannustehokkaasti? Ministeri sivusi vastauksessaan lähinnä ICT- eli tietoteknisiä ratkaisuja. Sinällään tämä on väline yksittäisten potilaiden hoidon jatkuvuuden suhteen, muttei vastaus kysymykseen. 

Omat kommenttinsa esitti myös maakuntajohtaja Marko Korhonen. Hänen mukaansa 1.1.2020 maakunta- ja sote-uudistus on prototyyppi-vaiheessa, lähinnä tämä vertaus viittaa mielestäni jatkuvaan kehittämiseen. Mutta haluammeko tuoda prototyypin terveydenhuoltomme etulinjaan? Vertaisin terveydenhuoltoa asiassa puolustusvoimiin. Molemmissa instituutioissa pyritään protokollien avulla välttämään yksilön virheitä. Armeijassa pelataan varman päälle, uutta teknologiaa omaksutaan hyvin hitaasti ja harkiten. Tätä kirjoittaessani Kanta-arkistossa oli 20.2. yhdeksän tunnin käyttökatko. Häiriöherkkä ICT-järjestelmä, kilpailu käytännössä ennen kilpailemattomilla markkinoilla ja organisatorinen uusjako ennenkuulumattomalla nopeudella. Toivotaan parasta, pelätään pahinta?

Joukkotarkastukset - Tulokset ristiriitaisia

Keskiviikko 14.2.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Markku Myllykangas kirjoitti sairauksien ennaltaehkäisystä ja oireettomille tehtyjen terveystarkastusten tutkimusten meta-analyyseistä (SS 10.2.). Ne osoittavat dosentin mukaan tarkastukset turhiksi.

Myllykankaan nostot ovat ristiriitaisia. 2014 julkaisussa tarkastetuilla oli enemmän sydänkuolemia. Toisaalta heillä oli paremmat kolesteroli- ja verenpainearvot sekä alhaisempi paino. Tulkitsisin tätä yksittäistä syy-seuraussuhdetta siten, että sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisy olisi turhaa. Tämä on kuitenkin osoitettu toiseksi muun muassa Pekka Puskan toimesta. Syöpien ennaltaehkäisy terveystarkastuksin on toki turhaa, syöpäseulonnat itsessään ovat myös ristiriitaisia.

2012 julkaistun tutkimuksen osatutkimukset ovat kuitenkin pääsääntöisesti ajalta ennen Pohjois-Karjala-projektin alkua eli vuotta 1972. Esimerkiksi ohimenevä aivoverenkierron häiriö, eli yksi tärkeimmistä aivoinfarktin pääte-elintapahtumista ja ennustetekijöistä, kuvattiin käsitykseni mukaan Maailman Terveysjärjestön WHO:n toimesta vasta vuonna 1988.

Myllykangas on kuitenkin osin oikeassa. Esimerkiksi työterveyshuollossa tulisi jatkossa kiinnittää huomiota laboratoriotutkimusten tarpeeseen sekä erityisesti alle 50-vuotiaiden terveystarkastusten asianmukaisuuteen.

Käytettävyys ja helppous ohittavat omistamisen - kiinteistöissäkin

Torstai 8.2.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Uutis-Jousessa 1.2.2018 uutisoitiin teknisen lautakunnan kokouksesta 24.1.2018. Kokouksessa käsiteltiin laajoja investointikokonaisuuksia, allekirjoittaneen laskemana yli 30 miljoonan euron arvosta. Toimituksessa oli havaittu, että pöytäkirja erosi esityslistasta siten, että merkintä hankkeitten rahoituksesta leasing-rahoituksella oli poistettu. Lautakunnan kokouksia sitoo vaitiolovelvollisuus. Voisin kuitenkin paikalla olleena todeta, että merkintä poistettiin yhteisymmärryksessä ja vallitsevana ajatuksena oli, että selvitysvaiheessa lautakunnan ei tarvitse ottaa kantaa hankkeitten rahoitukseen.

Nykypäivänä tavaroiden ja palveluiden saavutettavuus ja käytettävyys ovat ohittamassa perinteisen omistajuuden. Hyvänä esimerkkinä Netflix ja Spotify verrattuna perinteiseen DVD- ja CD-levyjen omistamiseen. Jos kuuntelee paljon musiikkia, on halvempaa maksaa jäsenyydestä 10€/kk kuin ostaa erikseen yksittäisiä levyjä, myös valikoima on ääretön.

Leasing sanana herättää ainakin vanhemmissa ikäpolvissa kummastusta ja ainakin omassa lähipiirissäni se yhdistetään 80-90-lukujen juppimaininkeihin. Itsekin kummastelin alkuun, kun tästä oli kunnan kiinteistöstrategian yhteydessä puhetta. Leasing on huoleton vaihtoehto, mikä pitkällä aikavälillä on hiukan kalliimpi kuin omistajuus ja lainalla rakentaminen. Leasing-ratkaisussa kustannukset saadaan kuitenkin tulosyksiköiden käyttötalouteen, mikä helpottaa esim. kunnan tapauksessa kokonaistaloutta, etenkin laajojen kiinteistömassojen räjähtäessä käsiin.

Haluaisin nostaa esiin asiassa myös tulevaisuudesta etenkin kunnantalon ja kirjaston kohtalon: digitalisaatio vähentää kirjaston käyttöastetta. Tulevaisuudentutkijat arvioivat, että perinteiset kirjastot syrjäytyvät jatkossa käytöstä kohtalaisen lyhyelläkin aikavälillä. Ajattelen että asian voisi ratkaista monitilaratkaisulla. Samalla saataisiin myös virkamiehiä ja luottamushenkilöitä aktivoitua kirjaston käyttäjiksi:)

Presidentit - ken on heistä kaikkein arvokkain?

Torstai 25.1.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Ensi sunnuntaina äänestetään tasavallan presidentinvaaleissa. Kampanjointi on ollut kiihkeää ja mediapeliä on arvosteltu jopa sirkusmaiseksi. Samalla tammikuun alussa uutisoitiin Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksestä presidenttien arvostuksesta sekä Uutissuomalaisen gallupista, missä selvitettiin suomalaisten mielestä parasta presidenttiä. Molemmissa kyselyissä ehdottomaksi suosikiksi nousi savolaisittain tärkeä Suomen pitkäaikaisin presidentti Urho Kekkonen.

Y-sukupolven edustajana kosketuspintani Kekkoseen on varsin rajallinen, lähinnä mieleeni nousevat sanat suomettuminen ja ETY-kokous, mikä varmasti oli aikanaan tärkeä tasapainotekijä Euroopan turvallisuudelle. Varsinkin viime aikojen tasa-arvokeskustelun pohjalta on mielestäni positiivista syrjintää nostaa Tarja Halonen esille sukupuolen perusteella, kuten kyselyissä näytti tapahtuvan.

Ihmisen muisti, etenkin yhdentekevinä pidettävien asioiden suhteen, on hyvin lyhyt. Historiallisista henkilöistä muistetaan usein edellä esittämäni muutama asia, mikäli henkilöhistorioihin ei ole tarkemmin perehtynyt. Syvistä kansakuntaamme uhkaavista kriiseistä on jo lähes elämänmitta. Näkemykseni näin ollen on, että seesteisinä aikoina arvostetaan johtajaa, joka pyrkii kompromisseihin. Kriisin hetkellä tukeudutaan vahvaan ja ”jäykkäselkäiseen” johtajaan.

Edellä kuvaamani huomioiden, haluaisin nostaa kaksi kaksikkoa presidenteistä esille. Sodanajan presidentit Kallio-Ryti: Kallion suuri työmäärä edeltäen ja talvisodan aikana, mikä todennäköisesti oli myötävaikuttamassa tämän äkillistä kuolemaa. Toisaalta Rytin epäitsekäs ja laskelmoiva sopimus Ribbentropin kanssa takasi itsenäisyytemme, mutta ajoi henkilökohtaiseen tuhoon.

Teknisen kehityksen ja globalisaation alku keskittyi 1980-2000 -aikaan. Tämän ajan demaripresidenttien Koivisto-Ahtisaari toimintaa kuvaisin sanoilla valistuneisuus, oppineisuus ja vuoropuhelu. Jälkikäteen EU:sta voidaan olla montaa mieltä, mutta kyseiseen aikaan maamme vieminen Euroopan yhteisöön oli järkevä ja perusteltu ratkaisu.     

Tulevan presidentin tärkein tehtävä, ulkopolitiikan ohella, tulee olemaan arvojohtajuus. Erityisen tärkeää on eriarvoisuuden purkaminen työn kautta, siihen liittyvien asenteiden ja näkemysten yhtenäistäminen Suomen parhaaksi.

Asiantuntijuus - Tiedon valta on murtumassa

Sunnuntai 24.12.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Platonin tiedon määritelmä kuuluu ”hyvin perusteltu tosi käsitys”. Muutaman vuoden lääkärinä työskenneltyäni olen oivaltanut, että asiantuntijuus itsessään on riittämätöntä nykypäivänä.

Olennaista on pystyä argumentoimaan tieto ymmärrettävällä tavalla. Politiikka kiinnostaa minua juuri tästä syystä: usein tehdyt päätökset eivät ole lähellä puolueetonta totuutta vaan lähimpänä parasta argumentein myytyä totuutta.

Olen huolissani nykypäivänä kasvavista valinnaisista totuuksista: luomusynnyttäjät jättävät sikiön sykkeenseurannan, ravitsemussuosituksia kyseenalaistetaan yksilön kokemuksien perusteella, vaikka ne on tarkoitettukin laajoja massoja palveleviksi suosituksiksi.

Samoin poliittisessa päätöksenteossa ohitetaan sellaisten hartaudella rakennettujen, maailman mittakaavassa ainutlaatuisten instituutioiden kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mielipiteitä. Totuuteen päästään tiedon, ei aatteen tai tunteen avulla. Juuri tämän lauseen ymmärtämättömyys on mielestäni suistamassa yhteiskuntaamme kriisiin.

Nato-jäsenyys on mielestäni hyvä esimerkki tiedon popularisoinnista: kuinka yksilö tai yksittäinen poliitikko voi arvioida puolustuksemme suorituskykyä tai vallitsevaa maailmanpoliittista tilannetta? Tällaisen päätöksen tekeminen on asiantuntijoiden tehtävä, ei kansanäänestyksellä ratkaistava asia.

Tuoreessa alkoholilain uudistuksessa on hyvä pyrkimys aatteellisesti ohjata suomalaisia kohti eurooppalaista kulttuuria. Tämä on hyvä uudistus suurelle osalle kansasta. Sosiaali- ja terveydenhuollossa noin 10 prosenttia ihmisistä käyttää 90 prosenttia palveluista.

Pienelle osalle, nyt jo heikoimmassa asemassa oleville, uudistus tietää lisää alkoholihaittoja. Mielestäni uudistus on oikeansuuntainen, mutta liian radikaali murroksessa olevaan yhteiskuntaamme.

Valinnanvapaus - Tutkittua faktaa kansankodista

Sunnuntai 26.11.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Sakari Pääkkö (kok.) kirjoitti, että valinnanvapaus ei tarkoita potilaalle valinnanpakkoa (SS 12.11.). Aihe on jakanut mielipiteitä erityisesti kokoomuksen riveissä. Itse kirjoitin laajaa valinnanvapautta kritisoivasta näkökulmasta jokin aika sitten.

Keski-Suomen keskussairaalan kokoomuslaiset johtavat lääkärit ovat myös esittäneet huolensa uudistuksen vaikutuksista (Keskisuomalainen 7.11.). Sen sijaan, että tyydytään korulauseisiin ja vakuutteluun kaiken tulevan hyväksi, haluaisin tukeutua faktoihin ja näyttöön.

Pääkkö nosti esimerkiksi Ruotsin valinnanvapausmallin. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan siellä uusia terveyskeskuksia on kuitenkin perustettu enimmäkseen tiheästi asutuille alueille ja jopa suljettu alueilla, joilla hoidon tarve on suuri.

Esimerkiksi Skånen maakäräjien perusterveydenhuollon kustannukset nousivat Ruotsin tilastokeskuksen mukaan vuosina 2008 – 2013 lähes 50 prosenttia ja yleisesti 10 – 20 prosenttia. Valinnanvapaus perusterveydenhuollossa on lisännyt lääkärikäyntejä ennen kaikkea potilailla, joiden hoidontarve on pieni (professori Göran Dahlgren, International Journal of Health Services 2014).

Kannatan harkiten valinnanvapautta koskien perusterveydenhuoltoa. Jos yhtälöön lisätään vielä erikoissairaanhoitoa koskeva rajattukin valinnanvapaus, niin muuttujia tulee valtavasti. Tulos voi olla kaukana tavoitellusta. Ja miksiköhän? Vastikään uutisoitiin erikoissairaanhoidon jonojen olevan lyhimmillään vuosikymmeneen. Uusliberalistisen talouspolitiikan mukainen kilpailun tuoma hyöty kun ei ole yksiselitteistä terveydenhuollossa.

Sote-valinnanvapaus - Ylimääräinen lasti estämässä koneen nousua

Torstai 26.10.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Tuoreimman Lääkärilehden (20.10.2017) pääkirjoituksessa vastaava päätoimittaja Pekka Nykänen kertoi valinnanvapauskokeilujen ensihavainnoista, mitkä ovat olleet pettymyksiä. Ylen maaliskuisen kyselyn perusteella Tampereella yksityisiin sote-keskuksiin listautuivat innokkaimmin työikäiset. Ylä-Savossa, Savon Sanomissakin uutisoidun valinnanvapauskokeilun kokemukset ovat vastakkaiset: juuri työelämän ulkopuolella olevat ovat tarttuneet valinnanvapauteen ja hakeutuneet yksityiselle. Itse näen tämän johtuvan siitä, että Ylä-Savon alueella työterveyshuollon palvelut toimivat hyvin ja varsin kokonaisvaltaisesti, mitä en ole kuullut etenkään Etelä-Suomesta.

Tällä viikolla on myös uutisoitu useiden erikoisalojen olevan huolissaan laajan valinnanvapauden vaikutuksista pitkäaikaissairauksien hoidon integraatioon ja jatkuvuuteen. Kirurgit ovat osoittaneet huolensa valinnanvapauden vaikutuksista erikoissairaanhoidon päivystystoimintaan, kun osaavien tekijöiden pelätään täysin järkeenkäyvästi siirtyvän yksityispuolelle.

Sote-uudistus on ns. pirullinen ongelma eli alati muuttuva ja ratkaisematon aiemmin tunnetuilla ongelmanratkaisumenetelmillä. Itse olen yrittänyt pysyä positiivisena, mutta muiden kollegoiden tapaan uskoni alkaa pikkuhiljaa horjua. Toivoisin etenkin edustamaltani puolueelta kriittistä suhtautumista laajan valinnanvapauden käsitteeseen. Keskimääräisellä yksilöllä ei ole kyvykkyyttä arvioida sote-valintoja etenkään erikoissairaanhoidon osalta. Toisaalta en pysty sielunikaan silmin näkemään, miten tämän hetken sote-skenaario taittaisi kustannusten kasvua. Toivoisin että laajasta valinnanvapaudesta luovuttaisiin ja lääkärikuntaa kuunneltaisiin herkällä korvalla muutoinkin hyvän lopputuloksen varmistamiseksi.

Siilinjärven kunnan sairauspoissaoloista

Torstai 28.9.2017 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

14.9.2017 Uutis-Jousessa uutisoitiin, kuinka kunnanjohtaja Vesa Lötjönen on pyytänyt selvitystä kunnan sairauspoissaolojen kasvusta. Nämä ovat korkeimmillaan kuluvana vuonna olleet 17,8 kalenteripäivää maaliskuussa ja matalimmillaan heinäkuussa 15,7 päivää per työntekijä.

Kunta-alalla sairauspoissaolojen määrä kasvoi 2000-luvun loppupuolelle saakka. Luvut olivat huipussaan vuonna 2008, jolloin kuntatyöntekijät olivat keskimäärin 19,4 päivää poissa töistä sairauden takia. Vuodesta 2013 sairauspoissaolojen määrä on pysynyt tasaisena, suunnilleen samalla tasolla kuin viime vuonna ‒keskimäärin 16,7 sairauspäivää työntekijää kohti. (Työterveyslaitos 19.5.2017)

Käytin asiassa puheenvuoron ensimmäisessä nykyisen valtuuston kokouksessa. Sairauspoissaoloihin vaikuttaa mm. työntekijöiden sosioekonominen tausta sekä työn rasittavuus. Lähtökohtaisesti en olisi huolissani kunnan tilanteesta. Siilinjärven kohdalla talous- ja tukipalveluiden sairauspoissaolot ovat selvästi yli 22 pv/työntekijä/v, sote-henkilöstön poissaolot ovat noin 18 pv. Sivistyspalveluissa luku on noin 16 pv ja tämä huolettaa ainakin minua eniten. Periaatteessa työn pitäisi olla fyysisesti kevyttä, toki psykososiaalinen kuormitus on merkittävin altiste. Mielenkiintoista olisi nähdä ammattiryhmäkohtainen vaihtelu esim. sivistyspalveluiden osalta. Ovatko poissaolot painottuneet esim. koulunkäynninohjaajiin opettajien sijaan? Näinhän pitäisi aiempi toteamus koulutustaustasta huomioiden olla.

Keskustelussa nousi esille viime vuosina painotettu varhaisen puuttumisen malli, missä esimies ottaa työkykyongelmat aiempaa varhemmin esille työntekijän kanssa. Mielestäni tämäkin ainakin osaltaan selittää tilannetta: työntekijät ovat ehkäpä pinnistelleet jonkin aikaa esim. pienien kipujen kanssa välttääkseen keskusteluja, tämä on aivan inhimillistä. Työhyvinvointikyselyjen pohjalta voidaan myös arvioida työntekijöitä kuormittavia tekijöitä ja esim. esimiestyön laatua.

Konkreettisena keinona sairauspoissaolojen vähentämiseksi, jo aiemmassa uutisessa kerrattavien ja seurattavien keinojen lisäksi, ehdottaisin kunnassa lääkkeellisen tupakasta vieroituksen kustantamista 1-2 jaksoa/työntekijä/v. Arvioisin että näin saataisiin erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvia pitkiä sairauspoissaoloja sekä lyhyempiä hengitystiepoissaoloja vähennettyä.

Tuloerot - Terveiset Suomen työtätekeville

Perjantai 22.9.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Luin niin Touko Aallon ja vihreiden budjetin karsimisehdotuksista kuin Matti Semin (vas.) kolumnin tuloerojen kasvusta (SS 20.9).

Vain hiukan aikaisemmin Aalto nostettiin tolkun mieheksi etenkin täällä susirajan väärällä puolella ajoneuvoverokeskustelussa, kun hän ehdotti haja-asutusalueiden huomioimista. Toisaalta nyt kilometrikorvaus- ja työmatkavähennyksiä hän olisi leikkaamassa puhuen ylikompensoinnista yksityisautoilulle.

Hänen vaihtoehtobudjettinsa on juuri pääkaupunkikeskeisen ajattelun ja tyhjänpäiväisen politikoinnin riemuvoitto. Rahan siirtely vähentäisi eritoten haja-asutusalueilla työtätekevien, matalapalkkaisten motivaatiota entisestään.

Matti Semi kirjoitti tuloerojen kasvusta samansisältöisen tekstin kuin sosiaalisessa mediassa on nähty useita viime aikoina. Hän ja mainitut tutkimukset kun laskevat tuloiksi myös sosiaalietuudet.

Asiantuntija- ja johtotehtävissä palkat varmasti nousevat ja tämä vaikuttaa tuloerojen kasvuun, kun sosiaalietuisuuksia ei voida samassa suhteessa nostaa. Työelämä polarisoituu ja etenkin matalapalkka-aloilla hajautuu lyhyempiin osiin, mutta tämä johtuu maailmanlaajuisista talouteen vaikuttavista ilmiöistä.

Itse ajattelen kyseisten herrasmiesten kanssa eri tavalla Suomen hyvinvoinnin kehittämisestä. Toivoisin myös Suomen noin 2,4 miljoonan työllisen miettivän, mikä puolue ja minkälainen ajattelu kannustaa työntekoon ja ajaa isänmaamme etua.