Monopolista penkinmerkkaukseen

Torstai 2.8.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

”En usko minäkään monopolien, julkisten tai yksityisten, autuudellisuuteen”, kirjoittaa Heikki Pärnänen, Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja, Lääkäriliiton sivuilla. ”Julkisen vallan oma osallistuminen markkinoille on pidettävä rajattuna ja varattava sellaisiin tilanteisiin, joissa se on yleisen edun kannalta välttämätöntä tai yksityisiä toimijoita ei ole. Sillä on kuitenkin välttämätön rooli reilujen pelisääntöjen määrittäjänä, turvallisuuden ja huoltovarmuuden takaajana sekä monien tärkeiden palveluiden järjestäjänä”, sanotaan kokoomuksen periaateohjelmassa.

Näille yhteisöille on yhteistä se, että niiden kenttäväki on sote-uudistuksen suhteen jakautunutta, vaikkakin virallinen näkemys on hallitusta tukeva. Olen samaa mieltä molempien kannanottojen kanssa, paitsi terveydenhuollon toimintaympäristössä. Tuoreessa kansainvälisessä tutkimuksessa maamme terveydenhuolto todettiin niin laadultaan erinomaiseksi kuin kustannustehokkaaksikin.

Mielestäni kaavailtu uudistus on kuin avosydänleikkaus perusterveelle ihmiselle: riskit ylittävät reilusti mahdolliset hyödyt.

Oletettu kilpailu maamme terveydenhuollon markkinassa ei paranna laatua, ehkäpä jonkinlaista potilaskokemusta kylläkin. Viime aikaisten yritysostojen myötä on olemassa suuri riski, että syntyy kahden suuryrityksen oligopoli kasvukeskuksiin, ja muualla sairaimman väestön hoitaa julkinen sektori, mikä entisestään polarisoi terveyseroja. Miten pienten palveluntuottajien asema todellisuudessa turvataan?

Olen Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren kanssa yhtä mieltä siitä, että ”pakotetut” maakunnat ovat teennäisiä. Maakuntien tai kuntayhtymien tulisi antaa muodostua itse parhaaksi kokemallaan tavalla, kuten Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa on tapahtunut.

Miten erinomaista järjestelmää voidaan parantaa? Benchmarking eli vertailukehittäminen tarkoittaa oman toiminnan vertaamista toisten toimintaan, usein parhaaseen vastaavaan käytäntöön. Edesauttaako verinen kilpailu markkinasta tai kilpailijoiden hävittäminen ostamalla tätä vertailukehittämistä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto, valinnanvapaus

Politiikka - Liikkeessä, mutta mihin suuntaan?

Torstai 3.5.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Kotimaisen politiikan tuorein käänne oli Harry ”Hjallis” Harkimon ero Kokoomuksesta sekä hänen osallisuutensa uudessa Liike Nyt -liikkeessä. Tämä oli jatkumoa hänen kritiikilleen Kokoomuksen linjaa kohtaan. Suuri syy uuden liikkeen synnylle oli ajatus poliittisen järjestelmän toimimattomuudesta ja vallan keskittymisestä sisäpiiriin. Yhtenä esimerkkinä tästä hän käytti 2015 syntynyttä ”lehmänkauppaa” maakunta-sote.

Mielestäni Harkimon kritiikissä on perää. Poliittinen järjestelmämme perustuu itsenäisyytemme alkuaikoihin. Myös viime aikoina monessa mukana olleen ay-liikkeen kulta-ajoista on kohta jo ihmisiän verran. Yhteiskunta ja erityisesti työelämä on muuttunut radikaalisti. Teollisena aikakautena syntynyt johtamisjärjestelmä linjaorganisaatioineen on vanhentunut. Johtamisen tulisi keskittyä entistä enemmän asiantuntijoiden ja verkostojen johtamiseen. Luottamus on avainsana tässä viitekehyksessä, perustuuhan koko talousjärjestelmämme luottamukseen.

Maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelu ei missään vaiheessa ole herättänyt luottamusta. Pirullinen ongelma muuttuu alati, mutta silti sen ratkaisu lähtee tiettyjen muuttujien kiinnittämisestä. Esimerkiksi kapitaation olisi lähtökohtaisesti pitänyt pohjata sairastamisriskiin. Valinnanvapauspilotit perustuvat kaikista yksilöistä saatavaan samaan korvaukseen. THL kuitenkin lanseerasi tuoreesti, jo pitkään asiantuntijoiden penäämän, paljon kohua tyhjästä mediassa nostaneen, riskikapitaation. Näin ollen pilotin ja lopullisen tilanteen ansaintalogiikat ovat palvelujentuottajien kannalta täysin erilaiset. Ennusteitä on näin ollen mahdotonta tehdä.

Olen Harkimon kanssa eri mieltä erityisesti kahdesta asiasta. Ensinnäkin todellinen muutos lähtee yksilöstä/organisaatiosta sisäsyntyisesti. Toisena Kokoomus on tähän muutokseen kyvykkäin puolue niin tiedollisin kuin vuorovaikutuksellisin mittarein.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: politiikka, sote, valinnanvapaus

Vappupuhe Siilinjärven torilla

Tiistai 1.5.2018 - Arttu Pöyhönen

Hyvät siilinjärveläiset ja mahdollisesti muukin paikalle eksynyt Vappukansa.

Olen Arttu Pöyhönen, 1. kauden kunnanvaltuutettu Kokoomuksen riveistä. Vappu on erityisesti työväen juhla, mutta haluaisin nostaa esiin kansamme hyvinvoinnin kannalta tärkeän sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, mikä koskettaa jokaista vauvasta vaariin.

Lähdin ehdolle viime vaaleissa, koska koin turhautumista liittyen sote-uudistuksen uutisointiin ja omasta mielestä vajaavaiseen kommunikaatioon, kaikki kun tahtovat olla sekaisin asiasta. Tähän SOTEen en ennätä itse vaikuttamaan, mutta toivon että jatkossa voin olla myös itse myötävaikuttamassa kyseisenlaisiin muutoksiin. Ihmiselämässä puhutaan kehityskriiseistä noin 3-4 vuoden välein mitä kautta yksilö kehittyy ihmisenä, onkohan näin myös yhteiskunnassa?

Poliittisessa kentässä ja erityisesti puolueessamme Kokoomuksessa SOTE-uudistus jakaa mielipiteitä. Elina Lepomäen ja Jan Vapaavuoren mielipiteitä on kuultu harva se päivä tiedotusvälineissä. Mielestäni tämä kertoo Kokoomuksen vahvuudesta modernina puolueena ja erityisesti puolueen jäsenten itsenäisestä ajattelusta.

Olen valmistunut lääkäriksi 2014, olen työskennellyt kaikilla suomalaisen terveydenhuollon tasoilla ainakin jossain määrin ja koen että olen jonkinlainen kokemusasiantuntija asiassa. Haluaisin tässä vaiheessa lainata lukuja terveydenhuoltomme Laadusta ja kustannustehokkuudesta Pekka T. Jaatisen mielipidekirjoituksesta tammikuulta Länsi-Suomi -lehdestä

https://ls24.fi/artikkelit/suomen-terveydenhuollon-laatu-ja-kustannustehokkuus

Lääkärinä ja poliitikkona voisin siis kysyä, mikä on suunnitteilla olevan historian mittakaavassa jättiläismäisen uudistuksen tarve ja ennuste? Lääketieteessä hoitotoimenpiteitä tehdään useimmiten yksi kerrallaan, jotta pystytään arvioimaan niiden vaikutusta potilaaseen. Miksi yhteiskunta täytyy muuttaa ennennäkemättömällä nopeudella, kun mielestäni tilanne ei tällaista edes vaadi?

 

Sote-uudistuksen tavoitteena on:

-kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja,

-parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta

-hillitä kustannuksia. 

 

Omien käytäntöön ja terveydenhuollon rakenteiden tuntemukseen pohjautuvien kokemuksieni sekä monien asiantuntijoiden mukaan tavoitteita ei tulla saavuttamaan. Palvelujen saatavuus tulee parantumaan, mutta Ruotsin esimerkkiin pohjaten vain kaupungeissa ja tiheään asutuissa taajamissa.

Kommunikaatio uudistukseen liittyen on ollut ala-arvoista. Kukaan ei tunnu tuntevan kokonaisuutta. Lääkäritkin ovat täysin pihalla uudistuksen luonteesta, puhumattakaan tavallisista kansalaisista. Esimerkiksi ihmistä seuraavan rahamäärän olisi jo lähtökohtaisesti pitänyt perustua sairastuvuuteen. Tällöin avautuvilla kilpailluilla markkinoilla syntyy motiivi todella hoitaa sairaitakin. Valinnanvapauskokeilut kuitenkin perustuvat kaikista maksettavaan yhtäläiseen korvaukseen ja edellä kuvattu malli tuotiin julkisuuteen vasta aivan viime viikkoina.

Erityisen huolissani viime päivien uutisoinnin perusteella olen KELAn järjestämän psykoterapian tulevaisuudesta: tämä on suunnitteilla siirtää maakuntien vastuulle ilman korvamerkittyä rahaa. Pelkään että talouden kurjistuessa tämä järjestelmä rapautuu.

Viime vuonna 36 000 suomalaista sai psykoterapiaa Kelan kuntoutuksena. Kaikkien kuntoutuspäätökset tehtiin yhdenmukaisilla kriteereillä. Kela on lain mukaan korvannut 16–67-vuotiaille työ- ja opiskelukyvyn tukemiseksi tai parantamiseksi, jos mielenterveydenhäiriö uhkaa työ- tai opiskelukykyä.

Suomalainen neuvola on myös kansainvälisesti todettu laadukkaaksi.

Keskisuomalaisessa 27.4.2018 haastateltu lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila pelkää asiakassetelin romuttavan laadukkaan lähineuvolatyön ja vaatii lähineuvolan turvaamista lailla.

Sote-uudistus olisi siirtämässä äitiys-, lasten- ja perhesuunnitteluneuvolan palvelut kunnilta maakuntien liikelaitosten järjestettäväksi 1.1.2020 alkaen.

Lapsiasiavaltuutetun mukaan riskinä on, että asiakasseteli avaa kilpailun asiakkaista, markkinat jakavat perheet ja tämä heikentää neuvolan kattavuutta ja laatua.

 

Edellä esittämäni tosiasiat ja huolet huomioiden olen sitä mieltä, että nykyistä järjestelmää tukemalla ja resursseja oikein kohdentamalla ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon johtamista tehostamalla voitaisiin päästä uudistuksen tavoitteisiin todennäköisemmin kuin tämän hetken ehdotelmalla.

 

Lääkärin tärkein ohjenuora on itsensä Hippokrateen lausuma:

Primum est non nocere  -  Tärkeintä on olla vahingoittamatta.

Olen vaikeina hetkinä usein miettinyt mitä se tarkoittaa. Mielestäni se tarkoittaa kahta asiaa.

Jos et tiedä mitä teet, niin älä tee mitään. Ja vaikka aikomuksesi olisi hyvä ja luulet tietäväsi mitä teet, koita ennakoida tarkasti tekojesi vaikutuksia, sillä tärkeintä on vahingoittamatta.

Mutta mikä onkaan poliitikon tärkein ohjenuora? Ennen seuraavaa SOTE 2.0 haluan selvittää sen?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto, valinnanvapaus

Sote-valinnanvapauden ongelma

Torstai 12.4.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Valinnanvapautta koskeva lainsäädäntö on mennyt tuoreesti eduskunnan valiokuntien käsittelyyn ja lait on tarkoitus hyväksyä noin parin kuukauden kuluttua. Aiemmin laaja valinnanvapaus, mikä olisi siis käsittänyt erikoissairaanhoidon, kaatui perustuslaillisiin ongelmiin. Puolueessani Kokoomuksessa valinnanvapaus on jakanut mielipiteitä, kuten Elina Lepomäen ja Jan Vapaavuoren kommenteista on voinut huomata.

Perusterveydenhuollon valinnanvapaudessa on edelleen samankaltainen perustuslaillinen ongelma kuten laajemmassakin ehdotelmassa. Jos palveluntuottajan korvaus perustuu pelkästään päälukuun, eikä sairastuvuuteen ja sen riskiin, ei tämä ongelma poistu.

Suomi on maantieteellisesti laaja valtio. Tämä on johtanut rakenteellisiin eroihin ja erityisesti haja-asutusalueilla väestö on keskimäärin iäkkäämpää ja sairaampaa. Jos valinnanvapaus toteutuu tämän hetken mallilla, yksityisten palveluntuottajien intressinä on perustaa sote-keskuksia kasvukeskuksiin, missä väestö on keskimäärin terveempää ja palveluntuottajien mahdollisuus tuottaa voittoa on suurempi. Toisaalta maakuntien liikelaitosten vastuulle jää tällöin palveluiden tuottaminen haja-asutusalueilla. Tämä luo painetta keskittää sote-keskuksia kustannusten säästämiseksi, yhdessä siis sote-keskuksissa vaadittavan erikoissairaanhoidon läsnäolon kanssa. Näin todennäköisimmin haja-asutusalueiden palvelut karkaavat kauemmaksi asukkaista. Edellä kuvattua tukee mielestäni Ruotsin esimerkki sekä esim. tuoreesti uutisoitu Ylä-Savon valinnanvapauskokeilu. Rautavaaralla, mikä on Suomen sairain kunta, yksi yksityinen palveluntuottaja ilmoittautui tuoreesti tarjoamaan palveluita. Näkisin tuon itse lähinnä pilottina kuin merkittävänä läsnäolona tässä vaiheessa.

Suomalaisille paras ratkaisu olisi saattaa maakunnat käyntiin suunnitellun mukaisesti. Valinnanvapauden suhteen näkisin parhaaksi määrätä aikalisä. Haluaisin nähdä, että valinnanvapaus toteutettaisiin emeritusprofessori Martti Kekomäen ehdotelmaan perustuvana: tämä huomioisi väestön sairastuvuuden vaihtelun jakamalla ihmiset satunnaisjoukkoihin, näin sote-keskukset eivät voisi maantieteellisen sijaintinsa perusteella ”valita” potilaitaan.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto, valinnanvapaus

Valinnanvapaus - Tutkittua faktaa kansankodista

Sunnuntai 26.11.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Sakari Pääkkö (kok.) kirjoitti, että valinnanvapaus ei tarkoita potilaalle valinnanpakkoa (SS 12.11.). Aihe on jakanut mielipiteitä erityisesti kokoomuksen riveissä. Itse kirjoitin laajaa valinnanvapautta kritisoivasta näkökulmasta jokin aika sitten.

Keski-Suomen keskussairaalan kokoomuslaiset johtavat lääkärit ovat myös esittäneet huolensa uudistuksen vaikutuksista (Keskisuomalainen 7.11.). Sen sijaan, että tyydytään korulauseisiin ja vakuutteluun kaiken tulevan hyväksi, haluaisin tukeutua faktoihin ja näyttöön.

Pääkkö nosti esimerkiksi Ruotsin valinnanvapausmallin. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan siellä uusia terveyskeskuksia on kuitenkin perustettu enimmäkseen tiheästi asutuille alueille ja jopa suljettu alueilla, joilla hoidon tarve on suuri.

Esimerkiksi Skånen maakäräjien perusterveydenhuollon kustannukset nousivat Ruotsin tilastokeskuksen mukaan vuosina 2008 – 2013 lähes 50 prosenttia ja yleisesti 10 – 20 prosenttia. Valinnanvapaus perusterveydenhuollossa on lisännyt lääkärikäyntejä ennen kaikkea potilailla, joiden hoidontarve on pieni (professori Göran Dahlgren, International Journal of Health Services 2014).

Kannatan harkiten valinnanvapautta koskien perusterveydenhuoltoa. Jos yhtälöön lisätään vielä erikoissairaanhoitoa koskeva rajattukin valinnanvapaus, niin muuttujia tulee valtavasti. Tulos voi olla kaukana tavoitellusta. Ja miksiköhän? Vastikään uutisoitiin erikoissairaanhoidon jonojen olevan lyhimmillään vuosikymmeneen. Uusliberalistisen talouspolitiikan mukainen kilpailun tuoma hyöty kun ei ole yksiselitteistä terveydenhuollossa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, sote, valinnanvapaus

Sote-valinnanvapaus - Ylimääräinen lasti estämässä koneen nousua

Torstai 26.10.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Tuoreimman Lääkärilehden (20.10.2017) pääkirjoituksessa vastaava päätoimittaja Pekka Nykänen kertoi valinnanvapauskokeilujen ensihavainnoista, mitkä ovat olleet pettymyksiä. Ylen maaliskuisen kyselyn perusteella Tampereella yksityisiin sote-keskuksiin listautuivat innokkaimmin työikäiset. Ylä-Savossa, Savon Sanomissakin uutisoidun valinnanvapauskokeilun kokemukset ovat vastakkaiset: juuri työelämän ulkopuolella olevat ovat tarttuneet valinnanvapauteen ja hakeutuneet yksityiselle. Itse näen tämän johtuvan siitä, että Ylä-Savon alueella työterveyshuollon palvelut toimivat hyvin ja varsin kokonaisvaltaisesti, mitä en ole kuullut etenkään Etelä-Suomesta.

Tällä viikolla on myös uutisoitu useiden erikoisalojen olevan huolissaan laajan valinnanvapauden vaikutuksista pitkäaikaissairauksien hoidon integraatioon ja jatkuvuuteen. Kirurgit ovat osoittaneet huolensa valinnanvapauden vaikutuksista erikoissairaanhoidon päivystystoimintaan, kun osaavien tekijöiden pelätään täysin järkeenkäyvästi siirtyvän yksityispuolelle.

Sote-uudistus on ns. pirullinen ongelma eli alati muuttuva ja ratkaisematon aiemmin tunnetuilla ongelmanratkaisumenetelmillä. Itse olen yrittänyt pysyä positiivisena, mutta muiden kollegoiden tapaan uskoni alkaa pikkuhiljaa horjua. Toivoisin etenkin edustamaltani puolueelta kriittistä suhtautumista laajan valinnanvapauden käsitteeseen. Keskimääräisellä yksilöllä ei ole kyvykkyyttä arvioida sote-valintoja etenkään erikoissairaanhoidon osalta. Toisaalta en pysty sielunikaan silmin näkemään, miten tämän hetken sote-skenaario taittaisi kustannusten kasvua. Toivoisin että laajasta valinnanvapaudesta luovuttaisiin ja lääkärikuntaa kuunneltaisiin herkällä korvalla muutoinkin hyvän lopputuloksen varmistamiseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, sote, valinnanvapaus

Sote - Kolme tiukkaa solmukohtaa löytyy ratkaistavaksi

Tiistai 11.7.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Tuore aikalisä otettiin valinnanvapauden perustuslaillisten ongelmien korjaamiseksi. Näkisin että Sote-uudistuksen onnistumisessa on kolme solmukohtaa, joista kaksi liittyy olennaisesti yhteen. Ajatukseni pohjautuvat pääasiassa emeritusprofessori Martti Kekomäen esittämiin lausuntoihin Soten viitekehyksessä.

Ensimmäisenä on tuoreen aikalisän syy: valinnanvapauden toteuttaminen. Pakkoyhtiöittäminen ei onnistu, joten on keksittävä toinen tapa palveluntuottajien tasavertaistamiseksi. Nyt yksityisten palveluiden käyttämisestä saa nimellisen Kela-korvauksen, mikä mahdollistaa lähinnä hyvätuloisten palveluiden käytön. Palveluseteli on tuttu, ja tämä toimisi maakunnan puolelta palveluntarjoajille kustannuksia hillitsevänä tekijänä. Tämän ongelman järkevä ratkaisu on tärkein kysymys valinnanvapauden toteuttamisessa. Terveydenhuollon kustannusten nousun rajoittaminen on vaikeaa etenkin jos ”piikki on auki”, ja tuottajat ovat voittoa tavoittelevia yhtiöitä. Tätä hillitsemään tarjotaan kapitaatiomallia. Toisaalta monisairaille tarjotaan henkilökohtaista budjettia kapitaation sijaan hoidon takaamiseksi. Kuka määrittää rajalinjan?

Soten yksi päämääristä oli integraation syventäminen, mikä on mielestäni eniten jäänyt taka-alalle. Onnistuneita esimerkkeinä ovat Kainuun maakunnan ja Siun Soten, näissä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon niveltäminen yksilön eduksi on onnistunut käytännössä ja tietojärjestelmissä. Kapitaatio on liitettävä mahdollisimman läheisesti palveluintegraatioon. Kapitaatiohan tarkoittaa yksilön terveysriskin siirtymistä palveluntuottajalle. Hypoteettisesti Lääkärikeskus Kimalainen saa Matti Meikäläisen vuoden hoidosta 500 euroa, jos Matin hoito maksaa 700 euroa, tekee palveluntuottaja tappiota 200 euroa. Jos integraatiota ei toteuteta, Kimalaisen perusterveydenhuollolle tulee halu siirtää Matti uhkaavan tappion tilanteessa erikoissairaanhoitoon. Käytännössä tämä tarkoittaisi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistämistä palvelukokonaisuudeksi.

Elämme tärkeiden ratkaisujen aikaa, toivon että asiantuntijoita kuullaan tarpeeksi herkällä korvalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto, valinnanvapaus