Sote-valinnanvapauden ongelma

Valinnanvapautta koskeva lainsäädäntö on mennyt tuoreesti eduskunnan valiokuntien käsittelyyn ja lait on tarkoitus hyväksyä noin parin kuukauden kuluttua. Aiemmin laaja valinnanvapaus, mikä olisi siis käsittänyt erikoissairaanhoidon, kaatui perustuslaillisiin ongelmiin. Puolueessani Kokoomuksessa valinnanvapaus on jakanut mielipiteitä, kuten Elina Lepomäen ja Jan Vapaavuoren kommenteista on voinut huomata.

Perusterveydenhuollon valinnanvapaudessa on edelleen samankaltainen perustuslaillinen ongelma kuten laajemmassakin ehdotelmassa. Jos palveluntuottajan korvaus perustuu pelkästään päälukuun, eikä sairastuvuuteen ja sen riskiin, ei tämä ongelma poistu.

Suomi on maantieteellisesti laaja valtio. Tämä on johtanut rakenteellisiin eroihin ja erityisesti haja-asutusalueilla väestö on keskimäärin iäkkäämpää ja sairaampaa. Jos valinnanvapaus toteutuu tämän hetken mallilla, yksityisten palveluntuottajien intressinä on perustaa sote-keskuksia kasvukeskuksiin, missä väestö on keskimäärin terveempää ja palveluntuottajien mahdollisuus tuottaa voittoa on suurempi. Toisaalta maakuntien liikelaitosten vastuulle jää tällöin palveluiden tuottaminen haja-asutusalueilla. Tämä luo painetta keskittää sote-keskuksia kustannusten säästämiseksi, yhdessä siis sote-keskuksissa vaadittavan erikoissairaanhoidon läsnäolon kanssa. Näin todennäköisimmin haja-asutusalueiden palvelut karkaavat kauemmaksi asukkaista. Edellä kuvattua tukee mielestäni Ruotsin esimerkki sekä esim. tuoreesti uutisoitu Ylä-Savon valinnanvapauskokeilu. Rautavaaralla, mikä on Suomen sairain kunta, yksi yksityinen palveluntuottaja ilmoittautui tuoreesti tarjoamaan palveluita. Näkisin tuon itse lähinnä pilottina kuin merkittävänä läsnäolona tässä vaiheessa.

Suomalaisille paras ratkaisu olisi saattaa maakunnat käyntiin suunnitellun mukaisesti. Valinnanvapauden suhteen näkisin parhaaksi määrätä aikalisä. Haluaisin nähdä, että valinnanvapaus toteutettaisiin emeritusprofessori Martti Kekomäen ehdotelmaan perustuvana: tämä huomioisi väestön sairastuvuuden vaihtelun jakamalla ihmiset satunnaisjoukkoihin, näin sote-keskukset eivät voisi maantieteellisen sijaintinsa perusteella ”valita” potilaitaan.