Monopolista penkinmerkkaukseen

Torstai 2.8.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

”En usko minäkään monopolien, julkisten tai yksityisten, autuudellisuuteen”, kirjoittaa Heikki Pärnänen, Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja, Lääkäriliiton sivuilla. ”Julkisen vallan oma osallistuminen markkinoille on pidettävä rajattuna ja varattava sellaisiin tilanteisiin, joissa se on yleisen edun kannalta välttämätöntä tai yksityisiä toimijoita ei ole. Sillä on kuitenkin välttämätön rooli reilujen pelisääntöjen määrittäjänä, turvallisuuden ja huoltovarmuuden takaajana sekä monien tärkeiden palveluiden järjestäjänä”, sanotaan kokoomuksen periaateohjelmassa.

Näille yhteisöille on yhteistä se, että niiden kenttäväki on sote-uudistuksen suhteen jakautunutta, vaikkakin virallinen näkemys on hallitusta tukeva. Olen samaa mieltä molempien kannanottojen kanssa, paitsi terveydenhuollon toimintaympäristössä. Tuoreessa kansainvälisessä tutkimuksessa maamme terveydenhuolto todettiin niin laadultaan erinomaiseksi kuin kustannustehokkaaksikin.

Mielestäni kaavailtu uudistus on kuin avosydänleikkaus perusterveelle ihmiselle: riskit ylittävät reilusti mahdolliset hyödyt.

Oletettu kilpailu maamme terveydenhuollon markkinassa ei paranna laatua, ehkäpä jonkinlaista potilaskokemusta kylläkin. Viime aikaisten yritysostojen myötä on olemassa suuri riski, että syntyy kahden suuryrityksen oligopoli kasvukeskuksiin, ja muualla sairaimman väestön hoitaa julkinen sektori, mikä entisestään polarisoi terveyseroja. Miten pienten palveluntuottajien asema todellisuudessa turvataan?

Olen Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren kanssa yhtä mieltä siitä, että ”pakotetut” maakunnat ovat teennäisiä. Maakuntien tai kuntayhtymien tulisi antaa muodostua itse parhaaksi kokemallaan tavalla, kuten Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa on tapahtunut.

Miten erinomaista järjestelmää voidaan parantaa? Benchmarking eli vertailukehittäminen tarkoittaa oman toiminnan vertaamista toisten toimintaan, usein parhaaseen vastaavaan käytäntöön. Edesauttaako verinen kilpailu markkinasta tai kilpailijoiden hävittäminen ostamalla tätä vertailukehittämistä?

Maakunnat liian pieniä toteutukseen

Tiistai 5.6.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Perustuslakivaliokunnan lausunto sote-uudistuksesta valmistui vihdoin. Siinä löydettiin korjattavaa erityisesti tietosuoja-asioissa, valinnanvapauden aikataulutuksessa sekä maakuntien rahoituksesta. Erityisesti kiinnittäisin huomiota maakuntien rahoitukseen sekä tähän aiottuun kululeikkuriin, jonka tavoite on pitkällä aikavälillä säästää, kustannusten kasvua hilliten, 3 miljardia euroa.

18 maakuntaa on liian paljon. Toki se on parempi kuin yli 200 kuntaa ja kuntayhtymää. Maakunnan koko ja kululeikkuri muodostavat kuitenkin mielestäni mahdottoman yhtälön.

Maakunnan väestöpohja on edelleenkin liian pieni ottamaan huomioon sairastuvuuden satunnaisen vaihtelun. Jos samaan maakuntaan sattuu useampi kalliisti hoidettava sairaus, vie tämä talouden kuralle. Laitetaanko lappu luukulle rahan loppuessa? Terveydenhuolto on kuitenkin perustuslain määräämää toimintaa, jonka on toimittava ympäri vuorokauden ja vuoden.

Myös valinnanvapauden hyöty mahdollisena kilpailun edistäjänä ja prosessien tehostajana jää todennäköisimmin saavuttamatta osin juuri markkinoidemme ”pienuuden” vuoksi.

Jos sote menee eduskuntakäsittelystä läpi, niin toteutus todella ratkaisee, nimittäin sen, mitkä maakunnat sulautetaan toisiin. Todennäköisesti maakuntien lopullinen määrä tulee olemaan lähellä kokoomuksen ehdottamaa viittä eli nykyistä erityisvastuualuejakoa. Toivottavasti prosessi ei vain käy potilaille ja veronmaksajille liian kalliiksi.

Vappupuhe Siilinjärven torilla

Tiistai 1.5.2018 - Arttu Pöyhönen

Hyvät siilinjärveläiset ja mahdollisesti muukin paikalle eksynyt Vappukansa.

Olen Arttu Pöyhönen, 1. kauden kunnanvaltuutettu Kokoomuksen riveistä. Vappu on erityisesti työväen juhla, mutta haluaisin nostaa esiin kansamme hyvinvoinnin kannalta tärkeän sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, mikä koskettaa jokaista vauvasta vaariin.

Lähdin ehdolle viime vaaleissa, koska koin turhautumista liittyen sote-uudistuksen uutisointiin ja omasta mielestä vajaavaiseen kommunikaatioon, kaikki kun tahtovat olla sekaisin asiasta. Tähän SOTEen en ennätä itse vaikuttamaan, mutta toivon että jatkossa voin olla myös itse myötävaikuttamassa kyseisenlaisiin muutoksiin. Ihmiselämässä puhutaan kehityskriiseistä noin 3-4 vuoden välein mitä kautta yksilö kehittyy ihmisenä, onkohan näin myös yhteiskunnassa?

Poliittisessa kentässä ja erityisesti puolueessamme Kokoomuksessa SOTE-uudistus jakaa mielipiteitä. Elina Lepomäen ja Jan Vapaavuoren mielipiteitä on kuultu harva se päivä tiedotusvälineissä. Mielestäni tämä kertoo Kokoomuksen vahvuudesta modernina puolueena ja erityisesti puolueen jäsenten itsenäisestä ajattelusta.

Olen valmistunut lääkäriksi 2014, olen työskennellyt kaikilla suomalaisen terveydenhuollon tasoilla ainakin jossain määrin ja koen että olen jonkinlainen kokemusasiantuntija asiassa. Haluaisin tässä vaiheessa lainata lukuja terveydenhuoltomme Laadusta ja kustannustehokkuudesta Pekka T. Jaatisen mielipidekirjoituksesta tammikuulta Länsi-Suomi -lehdestä

https://ls24.fi/artikkelit/suomen-terveydenhuollon-laatu-ja-kustannustehokkuus

Lääkärinä ja poliitikkona voisin siis kysyä, mikä on suunnitteilla olevan historian mittakaavassa jättiläismäisen uudistuksen tarve ja ennuste? Lääketieteessä hoitotoimenpiteitä tehdään useimmiten yksi kerrallaan, jotta pystytään arvioimaan niiden vaikutusta potilaaseen. Miksi yhteiskunta täytyy muuttaa ennennäkemättömällä nopeudella, kun mielestäni tilanne ei tällaista edes vaadi?

Sote-uudistuksen tavoitteena on:

-kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja,

-parantaa palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta

-hillitä kustannuksia. 

Omien käytäntöön ja terveydenhuollon rakenteiden tuntemukseen pohjautuvien kokemuksieni sekä monien asiantuntijoiden mukaan tavoitteita ei tulla saavuttamaan. Palvelujen saatavuus tulee parantumaan, mutta Ruotsin esimerkkiin pohjaten vain kaupungeissa ja tiheään asutuissa taajamissa.

Kommunikaatio uudistukseen liittyen on ollut ala-arvoista. Kukaan ei tunnu tuntevan kokonaisuutta. Lääkäritkin ovat täysin pihalla uudistuksen luonteesta, puhumattakaan tavallisista kansalaisista. Esimerkiksi ihmistä seuraavan rahamäärän olisi jo lähtökohtaisesti pitänyt perustua sairastuvuuteen. Tällöin avautuvilla kilpailluilla markkinoilla syntyy motiivi todella hoitaa sairaitakin. Valinnanvapauskokeilut kuitenkin perustuvat kaikista maksettavaan yhtäläiseen korvaukseen ja edellä kuvattu malli tuotiin julkisuuteen vasta aivan viime viikkoina.

Erityisen huolissani viime päivien uutisoinnin perusteella olen KELAn järjestämän psykoterapian tulevaisuudesta: tämä on suunnitteilla siirtää maakuntien vastuulle ilman korvamerkittyä rahaa. Pelkään että talouden kurjistuessa tämä järjestelmä rapautuu.

Viime vuonna 36 000 suomalaista sai psykoterapiaa Kelan kuntoutuksena. Kaikkien kuntoutuspäätökset tehtiin yhdenmukaisilla kriteereillä. Kela on lain mukaan korvannut 16–67-vuotiaille työ- ja opiskelukyvyn tukemiseksi tai parantamiseksi, jos mielenterveydenhäiriö uhkaa työ- tai opiskelukykyä.

Suomalainen neuvola on myös kansainvälisesti todettu laadukkaaksi.

Keskisuomalaisessa 27.4.2018 haastateltu lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila pelkää asiakassetelin romuttavan laadukkaan lähineuvolatyön ja vaatii lähineuvolan turvaamista lailla.

Sote-uudistus olisi siirtämässä äitiys-, lasten- ja perhesuunnitteluneuvolan palvelut kunnilta maakuntien liikelaitosten järjestettäväksi 1.1.2020 alkaen.

Lapsiasiavaltuutetun mukaan riskinä on, että asiakasseteli avaa kilpailun asiakkaista, markkinat jakavat perheet ja tämä heikentää neuvolan kattavuutta ja laatua.

Edellä esittämäni tosiasiat ja huolet huomioiden olen sitä mieltä, että nykyistä järjestelmää tukemalla ja resursseja oikein kohdentamalla ja erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon johtamista tehostamalla voitaisiin päästä uudistuksen tavoitteisiin todennäköisemmin kuin tämän hetken ehdotelmalla.

Lääkärin tärkein ohjenuora on itsensä Hippokrateen lausuma:

Primum est non nocere  -  Tärkeintä on olla vahingoittamatta.

Olen vaikeina hetkinä usein miettinyt mitä se tarkoittaa. Mielestäni se tarkoittaa kahta asiaa.

Jos et tiedä mitä teet, niin älä tee mitään. Ja vaikka aikomuksesi olisi hyvä ja luulet tietäväsi mitä teet, koita ennakoida tarkasti tekojesi vaikutuksia, sillä tärkeintä on vahingoittamatta.

Mutta mikä onkaan poliitikon tärkein ohjenuora? Ennen seuraavaa SOTE 2.0 haluan selvittää sen?

Sote-valinnanvapauden ongelma

Torstai 12.4.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Valinnanvapautta koskeva lainsäädäntö on mennyt tuoreesti eduskunnan valiokuntien käsittelyyn ja lait on tarkoitus hyväksyä noin parin kuukauden kuluttua. Aiemmin laaja valinnanvapaus, mikä olisi siis käsittänyt erikoissairaanhoidon, kaatui perustuslaillisiin ongelmiin. Puolueessani Kokoomuksessa valinnanvapaus on jakanut mielipiteitä, kuten Elina Lepomäen ja Jan Vapaavuoren kommenteista on voinut huomata.

Perusterveydenhuollon valinnanvapaudessa on edelleen samankaltainen perustuslaillinen ongelma kuten laajemmassakin ehdotelmassa. Jos palveluntuottajan korvaus perustuu pelkästään päälukuun, eikä sairastuvuuteen ja sen riskiin, ei tämä ongelma poistu.

Suomi on maantieteellisesti laaja valtio. Tämä on johtanut rakenteellisiin eroihin ja erityisesti haja-asutusalueilla väestö on keskimäärin iäkkäämpää ja sairaampaa. Jos valinnanvapaus toteutuu tämän hetken mallilla, yksityisten palveluntuottajien intressinä on perustaa sote-keskuksia kasvukeskuksiin, missä väestö on keskimäärin terveempää ja palveluntuottajien mahdollisuus tuottaa voittoa on suurempi. Toisaalta maakuntien liikelaitosten vastuulle jää tällöin palveluiden tuottaminen haja-asutusalueilla. Tämä luo painetta keskittää sote-keskuksia kustannusten säästämiseksi, yhdessä siis sote-keskuksissa vaadittavan erikoissairaanhoidon läsnäolon kanssa. Näin todennäköisimmin haja-asutusalueiden palvelut karkaavat kauemmaksi asukkaista. Edellä kuvattua tukee mielestäni Ruotsin esimerkki sekä esim. tuoreesti uutisoitu Ylä-Savon valinnanvapauskokeilu. Rautavaaralla, mikä on Suomen sairain kunta, yksi yksityinen palveluntuottaja ilmoittautui tuoreesti tarjoamaan palveluita. Näkisin tuon itse lähinnä pilottina kuin merkittävänä läsnäolona tässä vaiheessa.

Suomalaisille paras ratkaisu olisi saattaa maakunnat käyntiin suunnitellun mukaisesti. Valinnanvapauden suhteen näkisin parhaaksi määrätä aikalisä. Haluaisin nähdä, että valinnanvapaus toteutettaisiin emeritusprofessori Martti Kekomäen ehdotelmaan perustuvana: tämä huomioisi väestön sairastuvuuden vaihtelun jakamalla ihmiset satunnaisjoukkoihin, näin sote-keskukset eivät voisi maantieteellisen sijaintinsa perusteella ”valita” potilaitaan.

Apteekkialan vapauttaminen - normien ja viimeisten norsunluutornien purkutalkoista

Keskiviikko 28.3.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Keskusteluun nostettiin jälleen tuoreesti apteekkisääntelyä pohtivan selvitysryhmän työ ja erityisesti tämän vetäjä Liisa Hyssälä oli runsaasti esillä. Näkisin että tämä on jatkumoa hallituksen normienpurkutalkoille. Toisaalta apteekkien monopolia halutaan rikkoa. Ongelma tilanteessa on täysin sama kuin SOTE-uudistuksen kanssa: lääketieteeseen yleisesti on vaikea soveltaa markkinatalouden oppeja.

Apteekit ovat mielestäni itsekin syypäitä tilanteeseen. Katteiden pienentyessä apteekit ovat laajentaneet tuotevalikoimaansa kosmetiikkaan ja useissa apteekeissa myydään myös ”epäilyttäviä” tuotteita, hyvänä esimerkkinä korvavalot. Mielestäni tämä syö merkittävässä määrin alan uskottavuutta. Lääkkeiden valmistus on myös merkittävästi vähentynyt viimeisten vuosikymmenien aikana, tarkoittaen että apteekkien henkilökunnan osaamistarve tältä osin on vähentynyt.

Mikäli apteekkien omistajuuspohjaa halutaan avata kilpailulle, en näe siinä oman tietämykseni pohjalta ongelmaa. Lähestyn kilpailun vapauttamista kliinistä työtä tekevän lääkärin näkökulmasta. Niin pitkään kun koko Suomen kansalle ei opeteta farmakologiaa, en haluaisi vapauttaa lääkkeiden saatavuutta ilman kontrollia.

Keskimääräinen ihminen kun ei ymmärrä parasetamolin ja ibuprofeenin haittavaikutusprofiilin eroja. Edelleen vastaanotolla kuvautuu, että käytetyin lääke kipuun ja kuumeeseen on jatkuvasta potilasohjauksesta huolimatta ibuprofeeni. Jos tämän saanti vapautetaan, montakohan vatsahaavaa tai verenvuotoa tulee lisää? Tämä on vasta räikein esimerkki. Entäpä muiden lääkkeiden ja luontaistuotteiden vaikutukset esimerkiksi munuaisiin ja maksaan?

Aina Inkeri Ankeisen sanoin: ”Onko kaiken aina pakko muuttua?” Varsinkin kun vallitseva tilanne on hyvä.

Sote - uhka vai mahdollisuus?

Torstai 1.3.2018 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Osallistuin 19.2.2018 Siilinjärven Keskustan järjestämään keskustelutilaisuuteen: Sote-uudistus, uhka vai mahdollisuus. Tilaisuudessa Siilinjärven sosiaali- ja terveysjohtaja Kati Kantanen piti kriittisen alustuksen aiheesta. Hän kertoi erityisesti sote-henkilöstön epävarmuudesta liittyen valmisteluun. Lisäksi hän nosti esiin Siilinjärven niukan aseman maakunnallisessa sote-valmistelussa: Kuopio-Iisalmi-Varkaus -akseli kun tahtoo jyrätä, vaikka Siilinjärvi on maakunnan perintöprinsessa.

Samassa tilaisuudessa perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko välitti terveiset Arkadianmäeltä. Itse esitin tilaisuudessa erityisen huoleni sote-uudistuksen valmisteluun liittyen: Lääketieteellisestä näkökulmasta palveluntuottajien pitäisi yhdistää toimintatapojaan. Toisaalta kun kilpailu perusterveydenhuollon potilaista kiihtyy, koettavat palveluntuottajat erottautua toisistaan erinäisin tavoin. Miten tämä ristiriita ratkaistaan järkevästi ja kustannustehokkaasti? Ministeri sivusi vastauksessaan lähinnä ICT- eli tietoteknisiä ratkaisuja. Sinällään tämä on väline yksittäisten potilaiden hoidon jatkuvuuden suhteen, muttei vastaus kysymykseen. 

Omat kommenttinsa esitti myös maakuntajohtaja Marko Korhonen. Hänen mukaansa 1.1.2020 maakunta- ja sote-uudistus on prototyyppi-vaiheessa, lähinnä tämä vertaus viittaa mielestäni jatkuvaan kehittämiseen. Mutta haluammeko tuoda prototyypin terveydenhuoltomme etulinjaan? Vertaisin terveydenhuoltoa asiassa puolustusvoimiin. Molemmissa instituutioissa pyritään protokollien avulla välttämään yksilön virheitä. Armeijassa pelataan varman päälle, uutta teknologiaa omaksutaan hyvin hitaasti ja harkiten. Tätä kirjoittaessani Kanta-arkistossa oli 20.2. yhdeksän tunnin käyttökatko. Häiriöherkkä ICT-järjestelmä, kilpailu käytännössä ennen kilpailemattomilla markkinoilla ja organisatorinen uusjako ennenkuulumattomalla nopeudella. Toivotaan parasta, pelätään pahinta?

Joukkotarkastukset - Tulokset ristiriitaisia

Keskiviikko 14.2.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Markku Myllykangas kirjoitti sairauksien ennaltaehkäisystä ja oireettomille tehtyjen terveystarkastusten tutkimusten meta-analyyseistä (SS 10.2.). Ne osoittavat dosentin mukaan tarkastukset turhiksi.

Myllykankaan nostot ovat ristiriitaisia. 2014 julkaisussa tarkastetuilla oli enemmän sydänkuolemia. Toisaalta heillä oli paremmat kolesteroli- ja verenpainearvot sekä alhaisempi paino. Tulkitsisin tätä yksittäistä syy-seuraussuhdetta siten, että sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisy olisi turhaa. Tämä on kuitenkin osoitettu toiseksi muun muassa Pekka Puskan toimesta. Syöpien ennaltaehkäisy terveystarkastuksin on toki turhaa, syöpäseulonnat itsessään ovat myös ristiriitaisia.

2012 julkaistun tutkimuksen osatutkimukset ovat kuitenkin pääsääntöisesti ajalta ennen Pohjois-Karjala-projektin alkua eli vuotta 1972. Esimerkiksi ohimenevä aivoverenkierron häiriö, eli yksi tärkeimmistä aivoinfarktin pääte-elintapahtumista ja ennustetekijöistä, kuvattiin käsitykseni mukaan Maailman Terveysjärjestön WHO:n toimesta vasta vuonna 1988.

Myllykangas on kuitenkin osin oikeassa. Esimerkiksi työterveyshuollossa tulisi jatkossa kiinnittää huomiota laboratoriotutkimusten tarpeeseen sekä erityisesti alle 50-vuotiaiden terveystarkastusten asianmukaisuuteen.

Valinnanvapaus - Tutkittua faktaa kansankodista

Sunnuntai 26.11.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Sakari Pääkkö (kok.) kirjoitti, että valinnanvapaus ei tarkoita potilaalle valinnanpakkoa (SS 12.11.). Aihe on jakanut mielipiteitä erityisesti kokoomuksen riveissä. Itse kirjoitin laajaa valinnanvapautta kritisoivasta näkökulmasta jokin aika sitten.

Keski-Suomen keskussairaalan kokoomuslaiset johtavat lääkärit ovat myös esittäneet huolensa uudistuksen vaikutuksista (Keskisuomalainen 7.11.). Sen sijaan, että tyydytään korulauseisiin ja vakuutteluun kaiken tulevan hyväksi, haluaisin tukeutua faktoihin ja näyttöön.

Pääkkö nosti esimerkiksi Ruotsin valinnanvapausmallin. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan siellä uusia terveyskeskuksia on kuitenkin perustettu enimmäkseen tiheästi asutuille alueille ja jopa suljettu alueilla, joilla hoidon tarve on suuri.

Esimerkiksi Skånen maakäräjien perusterveydenhuollon kustannukset nousivat Ruotsin tilastokeskuksen mukaan vuosina 2008 – 2013 lähes 50 prosenttia ja yleisesti 10 – 20 prosenttia. Valinnanvapaus perusterveydenhuollossa on lisännyt lääkärikäyntejä ennen kaikkea potilailla, joiden hoidontarve on pieni (professori Göran Dahlgren, International Journal of Health Services 2014).

Kannatan harkiten valinnanvapautta koskien perusterveydenhuoltoa. Jos yhtälöön lisätään vielä erikoissairaanhoitoa koskeva rajattukin valinnanvapaus, niin muuttujia tulee valtavasti. Tulos voi olla kaukana tavoitellusta. Ja miksiköhän? Vastikään uutisoitiin erikoissairaanhoidon jonojen olevan lyhimmillään vuosikymmeneen. Uusliberalistisen talouspolitiikan mukainen kilpailun tuoma hyöty kun ei ole yksiselitteistä terveydenhuollossa.

Sote-valinnanvapaus - Ylimääräinen lasti estämässä koneen nousua

Torstai 26.10.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Tuoreimman Lääkärilehden (20.10.2017) pääkirjoituksessa vastaava päätoimittaja Pekka Nykänen kertoi valinnanvapauskokeilujen ensihavainnoista, mitkä ovat olleet pettymyksiä. Ylen maaliskuisen kyselyn perusteella Tampereella yksityisiin sote-keskuksiin listautuivat innokkaimmin työikäiset. Ylä-Savossa, Savon Sanomissakin uutisoidun valinnanvapauskokeilun kokemukset ovat vastakkaiset: juuri työelämän ulkopuolella olevat ovat tarttuneet valinnanvapauteen ja hakeutuneet yksityiselle. Itse näen tämän johtuvan siitä, että Ylä-Savon alueella työterveyshuollon palvelut toimivat hyvin ja varsin kokonaisvaltaisesti, mitä en ole kuullut etenkään Etelä-Suomesta.

Tällä viikolla on myös uutisoitu useiden erikoisalojen olevan huolissaan laajan valinnanvapauden vaikutuksista pitkäaikaissairauksien hoidon integraatioon ja jatkuvuuteen. Kirurgit ovat osoittaneet huolensa valinnanvapauden vaikutuksista erikoissairaanhoidon päivystystoimintaan, kun osaavien tekijöiden pelätään täysin järkeenkäyvästi siirtyvän yksityispuolelle.

Sote-uudistus on ns. pirullinen ongelma eli alati muuttuva ja ratkaisematon aiemmin tunnetuilla ongelmanratkaisumenetelmillä. Itse olen yrittänyt pysyä positiivisena, mutta muiden kollegoiden tapaan uskoni alkaa pikkuhiljaa horjua. Toivoisin etenkin edustamaltani puolueelta kriittistä suhtautumista laajan valinnanvapauden käsitteeseen. Keskimääräisellä yksilöllä ei ole kyvykkyyttä arvioida sote-valintoja etenkään erikoissairaanhoidon osalta. Toisaalta en pysty sielunikaan silmin näkemään, miten tämän hetken sote-skenaario taittaisi kustannusten kasvua. Toivoisin että laajasta valinnanvapaudesta luovuttaisiin ja lääkärikuntaa kuunneltaisiin herkällä korvalla muutoinkin hyvän lopputuloksen varmistamiseksi.

Työterveyshuolto - Ideologioiden risteyksessä

Torstai 7.9.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Kirjoitin työterveyshuollon roolista sote-uudistuksessa (SS 17.8.). Markku Myllykangas ampui ajatukseni alas (SS 1.9.).

Yksityiskohtana hän nosti esiin diagnostisten testien toimivuuden näkemyksen. Tarkoitin juuri potilaiden valikoitumisen aiheuttamaa vaikutusta. Karrikoidusti rintakipuisella potilaalla terveyskeskuksessa on suuremmalla todennäköisyydellä sydäninfarkti kuin samasta oireesta kärsivällä työterveyshuollossa. Työterveyshuollossa toimivien ammattihenkilöiden osaaminen on keskittynyt työterveyshuoltoon, ei monilääkehoitoon tai vanhusten tai lasten vaivojen hoitoon. Tämä voi olla uhka jopa potilasturvallisuudelle.

Myllykangas kuvaa, että ”työterveyshuolto on lähes yksinomaan sairausvastaanottoa”. Työterveyshuollon kustannuksista 342 miljoonaa aiheutui ehkäisevän työterveyshuollon palveluista ja 440 miljoonaa sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon palveluista (Kela 2014). Kaiken maksavat käytännössä työnantajat ja työntekijät. Olisiko tämä raha sosialisoitava työnantajilta yhteiskunnalle? Tavoitteenahan on säästäminen.

Ero mielipiteissä selittyy mielestäni ideologisilla tekijöillä. Niin pitkään kuin sote-terveyskeskukset eivät toimi, en haluaisi olla siirtämässä työikäisten sairaanhoitoa pois työterveyshuollosta. Pitääkö kaikki hajottaa tasa-arvon vuoksi? Työntekoa täytyy arvostaa. Onko väärin, jos työssäkäyvä saa kiireettömän hoidon nopeammin, jos kaikki pääsevät tarvitsemaansa hoitoon? Työssäkäyvät kuitenkin maksavat koko lystin. Tosiasia kun on, että jos kaikilla etulinjan palvelut toimisivat kuten työterveyshuollossa, olisi terveydenhuollossa liikaa resurssia. Se lisäisi kestävyysvajetta.

Työterveyshuollon synnyssä on tärkeänä osana ollut ammattiyhdistysliike. Paradoksaalisesti juuri vasemmisto on kaatamassa työterveyshuoltoa tasa-arvon nimissä. Suomessa vallitsee ihmisoikeuksien ja mahdollisuuksien tasa-arvo.

Perusterveydenhuoltoa täytyy parantaa, mutta ei ainakaan ensi vaiheessa työterveyshuollon resurssein. Toivoisin niin maamme vasemmistokentältä kuin dosentti Myllykankaaltakin ratkaisuihin pyrkivää vuoropuhelua.

Sote - Työterveyshuolto on jo vahvasti mukana uudistuksessa

Torstai 17.8.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Savon Sanomissa (16.8.) esiteltiin Lääkäriliiton vastavalittu toiminnanjohtaja Kati Myllymäki. Samassa uutisessa hän toivoo, että työterveyshuolto olisi osa sote-uudistusta. Usein tilanne lainsäädännön suhteen on vähimmäisvaatimus, ja yhteiskunta reagoi lakeihin omien painotustensa mukaisesti.

Haluaisin vastata, että vaikka työterveyshuolto on linjattuna ulos, toimii se itse asiassa sote-uudistuksessa jopa keihäänkärkenä.

Miksikö? Koska sote-uudistuksessa lanseerattujen rakenneuudistusten pilotointi näyttää tapahtuvan juuri työterveyshuollossa. Esimerkkeinä ovat organisaatioiden yhtiöittämiset ja näin ollen avoimeen kilpailuun valmistautuminen sekä kapitaatiorahoituksen analogin kattohintajärjestelmän kokeilut.

Kapitaatiorahoitus tarkoittaa sitä, että terveyspalvelut järjestävälle maakunnalle maksetaan valtion varoista korvausta alueella hoidettavan väestömäärän mukaisesti.

Näkisin, että työterveyshuolto jätettiin soten ulkopuolelle, koska toimiva kokonaisuus haluttiin kiinnittää paikoilleen muutoksessa. Vuonna 2015 työterveyshuollossa tuotettiin sairaanhoitopalveluja 1,77 miljoonalle eli 90 prosentille palvelujen piiriin kuuluvista henkilöasiakkaista (Työterveyslaitos - Työterveyshuolto Suomessa 2015).

Mikäli tämä massa yhtäkkisesti siirretään sote-keskuksiin, eivät mitkään resurssit riitä hoitamaan asiaa.

Pitkällä aikavälillä on kuitenkin nähtävissä, että työterveyshuolto tulisi keskittymään vain lakisääteiseen tehtäväänsä. Todennäköisimmin työnantajien Kela-korvaukset tulevaisuudessa laskevat tai häviävät, mikä ohjaa potilasvirtaa pois työterveyshuollosta.

Toisaalta tämä voi polarisoida terveydenhuollon kenttää en tisestään ja asettaa työntekijöitä eriarvoiseen asemaan työnantajien maksukyvyn mukaan.

Lääkärinä haluaisin tuoda uutisen herättämänä keskusteluun myös arvostetun opettajani ja kuopiolaisen kokoomuskollegani, Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Olli-Pekka Ryynäsen opetuksen sairauksien ennakkotodennäköisyyksistä.

Nythän oletusarvo tietyn diagnostisen testin tai laboratoriotutkimuksen merkitsevyydestä riippuu siitä missä se otetaan: työterveyshuollossa, perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Mikäli terveydenhuollon kentässä tapahtuu uusjako, työterveys sulautuu sairaanhoidollisesti perusterveydenhuoltoon ja integraatio jalkauttaa erikoissairaanhoitoa kentälle, tämän ”työkalun” hyöty häviää.

Mutta kuten lääketieteessä, niin näkisin myös yhteiskunnallisesti järkeväksi tehdä yhden muutoksen kerrallaan. Eihän lääkehoitoakaan heitetä kerralla uusiksi, vaan yksi muutos kerrallaan muutosten havaitsemiseksi.

Sote - Kolme tiukkaa solmukohtaa löytyy ratkaistavaksi

Tiistai 11.7.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Tuore aikalisä otettiin valinnanvapauden perustuslaillisten ongelmien korjaamiseksi. Näkisin että Sote-uudistuksen onnistumisessa on kolme solmukohtaa, joista kaksi liittyy olennaisesti yhteen. Ajatukseni pohjautuvat pääasiassa emeritusprofessori Martti Kekomäen esittämiin lausuntoihin Soten viitekehyksessä.

Ensimmäisenä on tuoreen aikalisän syy: valinnanvapauden toteuttaminen. Pakkoyhtiöittäminen ei onnistu, joten on keksittävä toinen tapa palveluntuottajien tasavertaistamiseksi. Nyt yksityisten palveluiden käyttämisestä saa nimellisen Kela-korvauksen, mikä mahdollistaa lähinnä hyvätuloisten palveluiden käytön. Palveluseteli on tuttu, ja tämä toimisi maakunnan puolelta palveluntarjoajille kustannuksia hillitsevänä tekijänä. Tämän ongelman järkevä ratkaisu on tärkein kysymys valinnanvapauden toteuttamisessa. Terveydenhuollon kustannusten nousun rajoittaminen on vaikeaa etenkin jos ”piikki on auki”, ja tuottajat ovat voittoa tavoittelevia yhtiöitä. Tätä hillitsemään tarjotaan kapitaatiomallia. Toisaalta monisairaille tarjotaan henkilökohtaista budjettia kapitaation sijaan hoidon takaamiseksi. Kuka määrittää rajalinjan?

Soten yksi päämääristä oli integraation syventäminen, mikä on mielestäni eniten jäänyt taka-alalle. Onnistuneita esimerkkeinä ovat Kainuun maakunnan ja Siun Soten, näissä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon niveltäminen yksilön eduksi on onnistunut käytännössä ja tietojärjestelmissä. Kapitaatio on liitettävä mahdollisimman läheisesti palveluintegraatioon. Kapitaatiohan tarkoittaa yksilön terveysriskin siirtymistä palveluntuottajalle. Hypoteettisesti Lääkärikeskus saa Matti Meikäläisen vuoden hoidosta 500 euroa, jos Matin hoito maksaa 700 euroa, tekee palveluntuottaja tappiota 200 euroa. Jos integraatiota ei toteuteta, lääkärikeskukselle tulee halu siirtää Matti uhkaavan tappion tilanteessa erikoissairaanhoitoon. Käytännössä tämä tarkoittaisi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistämistä palvelukokonaisuudeksi.

Elämme tärkeiden ratkaisujen aikaa, toivon että asiantuntijoita kuullaan tarpeeksi herkällä korvalla.

Sote-uudistus - Paikallisuuden pitäisi olla valttia terveyspalveluissakin

Tiistai 13.6.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Sosiaali- ja terveydenhuollon kentän uudistus on tekeillä. Puhuttavimpia asioita viime aikoina ovat olleet aikataulu ja valinnanvapaus.

Vuoden 2019 alusta järjestämisvastuu siirtyy maakunnille ja tuottajat, niin yksityiset kuin julkisetkin, ovat samanarvoisessa asemassa.

Tähän liittyen julkiset organisaatiot on yhtiöitettävä varsin nopealla aikataululla.

Lausuntokierroksella asiantuntijat kritisoivat tiukkaa aikataulua.

Hyvinvointiyhteiskuntamme on myllerryksessä.

Se luotiin sotienjälkeisten sukupolvien työllä ja Paavo Lipposen (sd.) hallituksen keynesiläisellä talouspolitiikalla, jossa julkisen talouden tasapainottava vaikutus valtion talouteen luo vakautta.

Globalisaation ja digitalisaation myötä markkinoiden vapautuminen on kasvattanut painetta siirtyä vapaampaan talouspolitiikkaan. Tämän ongelman ratkaiseminen on elintärkeää Suomelle.

”Kukaan ei ole seppä syntyessään” sanoo vanha sanalasku.

Julkisten terveydenhuollon organisaatioiden yhtiöittäminen tuo ne kilpailluille markkinoille, joista niillä ei ole vahvaa aikaisempaa kokemusta.

Kilpailu itsessään on hyvä asia, ja kilpailuttaminen haastaa jokaisen toimijan parantamaan palveluitaan, kunhan tiedämme, mitä kilpailutamme ja miten kilpailutamme.

Terveydenhuollon kilpailutuksiin liittyen tulisi ottaa huomioon, että myös paikalliset pienet ja keskisuuret yritykset voivat niissä pärjätä.

Tällä hetkellä suurilla yksityisillä palveluntuottajilla on merkittävät markkinointikoneistot ja kokemusta kilpailusta.

Meillä on riskinä, että sote-markkinat valtaa 2 – 3 suurinta yksityistä palveluntuottajaa.Tällöin kommentti ”ihminen valitsee – ei palveluntuottaja” vaikuttaa melko naiivilta.

Terveydenhuollon kilpailutuksissa ja yksittäisten ihmisten valinnoissa tulisi ottaa huomioon yritysten paikallisuus ja yhteiskunta- sekä verovastuullisuus.

Suurilla palveluntuottajilla on taloudellista liikkumavaraa sekä mekanismeja, joilla ne pystyvät esimerkiksi kilpailutuksissa tekemään itselleen jopa tappiollisia sopimuksia varmistaakseen markkina-asemansa.

Toivoisin terveyspalvelujen valintaan samanlaista paikallisuuden arvostusta kuin lähiruokaa kohtaan.

Jokainen voi jatkossa itse tehdä päätöksen tukea paikallisuutta valitessaan hoitopaikkansa.

Ottakaa selvää palveluntuottajasta, sillä lääkärikäynti vastaa verotulojen muodossa aika montaa kiloa tomaattia.