Valinnanvapaus - Tutkittua faktaa kansankodista

Sunnuntai 26.11.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Sakari Pääkkö (kok.) kirjoitti, että valinnanvapaus ei tarkoita potilaalle valinnanpakkoa (SS 12.11.). Aihe on jakanut mielipiteitä erityisesti kokoomuksen riveissä. Itse kirjoitin laajaa valinnanvapautta kritisoivasta näkökulmasta jokin aika sitten.

Keski-Suomen keskussairaalan kokoomuslaiset johtavat lääkärit ovat myös esittäneet huolensa uudistuksen vaikutuksista (Keskisuomalainen 7.11.). Sen sijaan, että tyydytään korulauseisiin ja vakuutteluun kaiken tulevan hyväksi, haluaisin tukeutua faktoihin ja näyttöön.

Pääkkö nosti esimerkiksi Ruotsin valinnanvapausmallin. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan siellä uusia terveyskeskuksia on kuitenkin perustettu enimmäkseen tiheästi asutuille alueille ja jopa suljettu alueilla, joilla hoidon tarve on suuri.

Esimerkiksi Skånen maakäräjien perusterveydenhuollon kustannukset nousivat Ruotsin tilastokeskuksen mukaan vuosina 2008 – 2013 lähes 50 prosenttia ja yleisesti 10 – 20 prosenttia. Valinnanvapaus perusterveydenhuollossa on lisännyt lääkärikäyntejä ennen kaikkea potilailla, joiden hoidontarve on pieni (professori Göran Dahlgren, International Journal of Health Services 2014).

Kannatan harkiten valinnanvapautta koskien perusterveydenhuoltoa. Jos yhtälöön lisätään vielä erikoissairaanhoitoa koskeva rajattukin valinnanvapaus, niin muuttujia tulee valtavasti. Tulos voi olla kaukana tavoitellusta. Ja miksiköhän? Vastikään uutisoitiin erikoissairaanhoidon jonojen olevan lyhimmillään vuosikymmeneen. Uusliberalistisen talouspolitiikan mukainen kilpailun tuoma hyöty kun ei ole yksiselitteistä terveydenhuollossa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, sote, valinnanvapaus

Sote-valinnanvapaus - Ylimääräinen lasti estämässä koneen nousua

Torstai 26.10.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Tuoreimman Lääkärilehden (20.10.2017) pääkirjoituksessa vastaava päätoimittaja Pekka Nykänen kertoi valinnanvapauskokeilujen ensihavainnoista, mitkä ovat olleet pettymyksiä. Ylen maaliskuisen kyselyn perusteella Tampereella yksityisiin sote-keskuksiin listautuivat innokkaimmin työikäiset. Ylä-Savossa, Savon Sanomissakin uutisoidun valinnanvapauskokeilun kokemukset ovat vastakkaiset: juuri työelämän ulkopuolella olevat ovat tarttuneet valinnanvapauteen ja hakeutuneet yksityiselle. Itse näen tämän johtuvan siitä, että Ylä-Savon alueella työterveyshuollon palvelut toimivat hyvin ja varsin kokonaisvaltaisesti, mitä en ole kuullut etenkään Etelä-Suomesta.

Tällä viikolla on myös uutisoitu useiden erikoisalojen olevan huolissaan laajan valinnanvapauden vaikutuksista pitkäaikaissairauksien hoidon integraatioon ja jatkuvuuteen. Kirurgit ovat osoittaneet huolensa valinnanvapauden vaikutuksista erikoissairaanhoidon päivystystoimintaan, kun osaavien tekijöiden pelätään täysin järkeenkäyvästi siirtyvän yksityispuolelle.

Sote-uudistus on ns. pirullinen ongelma eli alati muuttuva ja ratkaisematon aiemmin tunnetuilla ongelmanratkaisumenetelmillä. Itse olen yrittänyt pysyä positiivisena, mutta muiden kollegoiden tapaan uskoni alkaa pikkuhiljaa horjua. Toivoisin etenkin edustamaltani puolueelta kriittistä suhtautumista laajan valinnanvapauden käsitteeseen. Keskimääräisellä yksilöllä ei ole kyvykkyyttä arvioida sote-valintoja etenkään erikoissairaanhoidon osalta. Toisaalta en pysty sielunikaan silmin näkemään, miten tämän hetken sote-skenaario taittaisi kustannusten kasvua. Toivoisin että laajasta valinnanvapaudesta luovuttaisiin ja lääkärikuntaa kuunneltaisiin herkällä korvalla muutoinkin hyvän lopputuloksen varmistamiseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, sote, valinnanvapaus

Työterveyshuolto - Ideologioiden risteyksessä

Torstai 7.9.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Kirjoitin työterveyshuollon roolista sote-uudistuksessa (SS 17.8.). Markku Myllykangas ampui ajatukseni alas (SS 1.9.).

Yksityiskohtana hän nosti esiin diagnostisten testien toimivuuden näkemyksen. Tarkoitin juuri potilaiden valikoitumisen aiheuttamaa vaikutusta. Karrikoidusti rintakipuisella potilaalla terveyskeskuksessa on suuremmalla todennäköisyydellä sydäninfarkti kuin samasta oireesta kärsivällä työterveyshuollossa. Työterveyshuollossa toimivien ammattihenkilöiden osaaminen on keskittynyt työterveyshuoltoon, ei monilääkehoitoon tai vanhusten tai lasten vaivojen hoitoon. Tämä voi olla uhka jopa potilasturvallisuudelle.

Myllykangas kuvaa, että ”työterveyshuolto on lähes yksinomaan sairausvastaanottoa”. Työterveyshuollon kustannuksista 342 miljoonaa aiheutui ehkäisevän työterveyshuollon palveluista ja 440 miljoonaa sairaanhoidon ja muun terveydenhuollon palveluista (Kela 2014). Kaiken maksavat käytännössä työnantajat ja työntekijät. Olisiko tämä raha sosialisoitava työnantajilta yhteiskunnalle? Tavoitteenahan on säästäminen.

Ero mielipiteissä selittyy mielestäni ideologisilla tekijöillä. Niin pitkään kuin sote-terveyskeskukset eivät toimi, en haluaisi olla siirtämässä työikäisten sairaanhoitoa pois työterveyshuollosta. Pitääkö kaikki hajottaa tasa-arvon vuoksi? Työntekoa täytyy arvostaa. Onko väärin, jos työssäkäyvä saa kiireettömän hoidon nopeammin, jos kaikki pääsevät tarvitsemaansa hoitoon? Työssäkäyvät kuitenkin maksavat koko lystin. Tosiasia kun on, että jos kaikilla etulinjan palvelut toimisivat kuten työterveyshuollossa, olisi terveydenhuollossa liikaa resurssia. Se lisäisi kestävyysvajetta.

Työterveyshuollon synnyssä on tärkeänä osana ollut ammattiyhdistysliike. Paradoksaalisesti juuri vasemmisto on kaatamassa työterveyshuoltoa tasa-arvon nimissä. Suomessa vallitsee ihmisoikeuksien ja mahdollisuuksien tasa-arvo.

Perusterveydenhuoltoa täytyy parantaa, mutta ei ainakaan ensi vaiheessa työterveyshuollon resurssein. Toivoisin niin maamme vasemmistokentältä kuin dosentti Myllykankaaltakin ratkaisuihin pyrkivää vuoropuhelua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, työterveyshuolto

Sote - Työterveyshuolto on jo vahvasti mukana uudistuksessa

Torstai 17.8.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Savon Sanomissa (16.8.) esiteltiin Lääkäriliiton vastavalittu toiminnanjohtaja Kati Myllymäki. Samassa uutisessa hän toivoo, että työterveyshuolto olisi osa sote-uudistusta. Usein tilanne lainsäädännön suhteen on vähimmäisvaatimus, ja yhteiskunta reagoi lakeihin omien painotustensa mukaisesti.

Haluaisin vastata, että vaikka työterveyshuolto on linjattuna ulos, toimii se itse asiassa sote-uudistuksessa jopa keihäänkärkenä.

Miksikö? Koska sote-uudistuksessa lanseerattujen rakenneuudistusten pilotointi näyttää tapahtuvan juuri työterveyshuollossa. Esimerkkeinä ovat organisaatioiden yhtiöittämiset ja näin ollen avoimeen kilpailuun valmistautuminen sekä kapitaatiorahoituksen analogin kattohintajärjestelmän kokeilut.

Kapitaatiorahoitus tarkoittaa sitä, että terveyspalvelut järjestävälle maakunnalle maksetaan valtion varoista korvausta alueella hoidettavan väestömäärän mukaisesti.

Näkisin, että työterveyshuolto jätettiin soten ulkopuolelle, koska toimiva kokonaisuus haluttiin kiinnittää paikoilleen muutoksessa. Vuonna 2015 työterveyshuollossa tuotettiin sairaanhoitopalveluja 1,77 miljoonalle eli 90 prosentille palvelujen piiriin kuuluvista henkilöasiakkaista (Työterveyslaitos - Työterveyshuolto Suomessa 2015).

Mikäli tämä massa yhtäkkisesti siirretään sote-keskuksiin, eivät mitkään resurssit riitä hoitamaan asiaa.

Pitkällä aikavälillä on kuitenkin nähtävissä, että työterveyshuolto tulisi keskittymään vain lakisääteiseen tehtäväänsä. Todennäköisimmin työnantajien Kela-korvaukset tulevaisuudessa laskevat tai häviävät, mikä ohjaa potilasvirtaa pois työterveyshuollosta.

Toisaalta tämä voi polarisoida terveydenhuollon kenttää en tisestään ja asettaa työntekijöitä eriarvoiseen asemaan työnantajien maksukyvyn mukaan.

Lääkärinä haluaisin tuoda uutisen herättämänä keskusteluun myös arvostetun opettajani ja kuopiolaisen kokoomuskollegani, Itä-Suomen yliopiston emeritusprofessori Olli-Pekka Ryynäsen opetuksen sairauksien ennakkotodennäköisyyksistä.

Nythän oletusarvo tietyn diagnostisen testin tai laboratoriotutkimuksen merkitsevyydestä riippuu siitä missä se otetaan: työterveyshuollossa, perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Mikäli terveydenhuollon kentässä tapahtuu uusjako, työterveys sulautuu sairaanhoidollisesti perusterveydenhuoltoon ja integraatio jalkauttaa erikoissairaanhoitoa kentälle, tämän ”työkalun” hyöty häviää.

Mutta kuten lääketieteessä, niin näkisin myös yhteiskunnallisesti järkeväksi tehdä yhden muutoksen kerrallaan. Eihän lääkehoitoakaan heitetä kerralla uusiksi, vaan yksi muutos kerrallaan muutosten havaitsemiseksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveydenhuolto, sote, työterveyshuolto

Sote - Kolme tiukkaa solmukohtaa löytyy ratkaistavaksi

Tiistai 11.7.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Tuore aikalisä otettiin valinnanvapauden perustuslaillisten ongelmien korjaamiseksi. Näkisin että Sote-uudistuksen onnistumisessa on kolme solmukohtaa, joista kaksi liittyy olennaisesti yhteen. Ajatukseni pohjautuvat pääasiassa emeritusprofessori Martti Kekomäen esittämiin lausuntoihin Soten viitekehyksessä.

Ensimmäisenä on tuoreen aikalisän syy: valinnanvapauden toteuttaminen. Pakkoyhtiöittäminen ei onnistu, joten on keksittävä toinen tapa palveluntuottajien tasavertaistamiseksi. Nyt yksityisten palveluiden käyttämisestä saa nimellisen Kela-korvauksen, mikä mahdollistaa lähinnä hyvätuloisten palveluiden käytön. Palveluseteli on tuttu, ja tämä toimisi maakunnan puolelta palveluntarjoajille kustannuksia hillitsevänä tekijänä. Tämän ongelman järkevä ratkaisu on tärkein kysymys valinnanvapauden toteuttamisessa. Terveydenhuollon kustannusten nousun rajoittaminen on vaikeaa etenkin jos ”piikki on auki”, ja tuottajat ovat voittoa tavoittelevia yhtiöitä. Tätä hillitsemään tarjotaan kapitaatiomallia. Toisaalta monisairaille tarjotaan henkilökohtaista budjettia kapitaation sijaan hoidon takaamiseksi. Kuka määrittää rajalinjan?

Soten yksi päämääristä oli integraation syventäminen, mikä on mielestäni eniten jäänyt taka-alalle. Onnistuneita esimerkkeinä ovat Kainuun maakunnan ja Siun Soten, näissä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon niveltäminen yksilön eduksi on onnistunut käytännössä ja tietojärjestelmissä. Kapitaatio on liitettävä mahdollisimman läheisesti palveluintegraatioon. Kapitaatiohan tarkoittaa yksilön terveysriskin siirtymistä palveluntuottajalle. Hypoteettisesti Lääkärikeskus Kimalainen saa Matti Meikäläisen vuoden hoidosta 500 euroa, jos Matin hoito maksaa 700 euroa, tekee palveluntuottaja tappiota 200 euroa. Jos integraatiota ei toteuteta, Kimalaisen perusterveydenhuollolle tulee halu siirtää Matti uhkaavan tappion tilanteessa erikoissairaanhoitoon. Käytännössä tämä tarkoittaisi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistämistä palvelukokonaisuudeksi.

Elämme tärkeiden ratkaisujen aikaa, toivon että asiantuntijoita kuullaan tarpeeksi herkällä korvalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto, valinnanvapaus

Sote-uudistus - Paikallisuuden pitäisi olla valttia terveyspalveluissakin

Tiistai 13.6.2017 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Sosiaali- ja terveydenhuollon kentän uudistus on tekeillä. Puhuttavimpia asioita viime aikoina ovat olleet aikataulu ja valinnanvapaus.

Vuoden 2019 alusta järjestämisvastuu siirtyy maakunnille ja tuottajat, niin yksityiset kuin julkisetkin, ovat samanarvoisessa asemassa.

Tähän liittyen julkiset organisaatiot on yhtiöitettävä varsin nopealla aikataululla.

Lausuntokierroksella asiantuntijat kritisoivat tiukkaa aikataulua.

Hyvinvointiyhteiskuntamme on myllerryksessä.

Se luotiin sotienjälkeisten sukupolvien työllä ja Paavo Lipposen (sd.) hallituksen keynesiläisellä talouspolitiikalla, jossa julkisen talouden tasapainottava vaikutus valtion talouteen luo vakautta.

Globalisaation ja digitalisaation myötä markkinoiden vapautuminen on kasvattanut painetta siirtyä vapaampaan talouspolitiikkaan. Tämän ongelman ratkaiseminen on elintärkeää Suomelle.

”Kukaan ei ole seppä syntyessään” sanoo vanha sanalasku.

Julkisten terveydenhuollon organisaatioiden yhtiöittäminen tuo ne kilpailluille markkinoille, joista niillä ei ole vahvaa aikaisempaa kokemusta.

Kilpailu itsessään on hyvä asia, ja kilpailuttaminen haastaa jokaisen toimijan parantamaan palveluitaan, kunhan tiedämme, mitä kilpailutamme ja miten kilpailutamme.

Terveydenhuollon kilpailutuksiin liittyen tulisi ottaa huomioon, että myös paikalliset pienet ja keskisuuret yritykset voivat niissä pärjätä.

Tällä hetkellä suurilla yksityisillä palveluntuottajilla on merkittävät markkinointikoneistot ja kokemusta kilpailusta.

Meillä on riskinä, että sote-markkinat valtaa 2 – 3 suurinta yksityistä palveluntuottajaa.Tällöin kommentti ”ihminen valitsee – ei palveluntuottaja” vaikuttaa melko naiivilta.

Terveydenhuollon kilpailutuksissa ja yksittäisten ihmisten valinnoissa tulisi ottaa huomioon yritysten paikallisuus ja yhteiskunta- sekä verovastuullisuus.

Suurilla palveluntuottajilla on taloudellista liikkumavaraa sekä mekanismeja, joilla ne pystyvät esimerkiksi kilpailutuksissa tekemään itselleen jopa tappiollisia sopimuksia varmistaakseen markkina-asemansa.

Toivoisin terveyspalvelujen valintaan samanlaista paikallisuuden arvostusta kuin lähiruokaa kohtaan.

Jokainen voi jatkossa itse tehdä päätöksen tukea paikallisuutta valitessaan hoitopaikkansa.

Ottakaa selvää palveluntuottajasta, sillä lääkärikäynti vastaa verotulojen muodossa aika montaa kiloa tomaattia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sote, terveydenhuolto, yhteiskunta

« Uudemmat kirjoitukset