Hyvinvointialueet - maakuntavero on susi lampaan vaatteissa

Sunnuntai 2.1.2022 - Arttu Pöyhönen Kari Ojala mielipide Savon Sanomat

Savon Sanomat uutisoi vihreiden puheenjohtajan sijaisen Iiris Suomelan aluevaalikiertueen Kuopion vierailusta (SS 29.12.). Suomela totesi, että maakuntavero ei liity aluevaaleihin, mutta on tärkeää saada se etenemään tämän vaalikauden aikana.

Mielestämme maakuntavero ja siihen suhtautuminen liittyvät varsin olennaisesti hyvinvointialueuudistuksen vaikutuksiin ja erityisesti alueiden elinvoimaisuuteen.

Sanan ”maakuntavero” ensivaikutelma kuvautuu haja-asutusalueiden kannalta positiivissävytteisenä: lisäisikö se jopa kaltaistemme alueiden elinvoimaa? Asia taitaa kuitenkin olla päinvastoin. Pohjois-Savo on monilla mittareilla sairain hyvinvointialue (THL 2018). Lisäksi meillä on väestöltään toiseksi pienin erityisvastuualue ja selvästi pienin hyvinvointialue, missä sijaitsee yliopistollinen sairaala (Kuntaliitto 2019). Meidän on järjestettävä lakisääteiset palvelut suuremmalla yksikkökustannuksella kuin muiden, olettaen, että tehokkuus on vakio.

Maakuntavero olisi pohjoissavolaisille veronmaksajille kallis: paljon lakisääteisiä palveluita sairaalle väestölle ilman asianmukaista valtion kompensaatiota. Täyttä tietoa veron laadusta tai vaikutuksista ei ole. Todennäköisesti kyseessä olisi kuntaverosta kuntaveroleikkurin poistaneen osuuden korvaava tasavero.

Toteutuessaan maakuntavero aiheuttaisi merkittävää alueellista eriarvoisuutta ja autioittaisi haja-asutusalueita.

Maakuntavero koskisi erityisen raskaasti niitä alueita, joissa jo kuntaverorasitus on keskimääräistä korkeampi. Maakuntaveron toteutuessa Suomesta tulisi valtion sijaan maakuntien liitto, kun otetaan huomioon sote-rahoituksen merkittävä osuus kokonaisverotuksesta.

Äänestäjillä on ennen aluevaalien äänestyspäätöstä siis monta syytä punnita, mitä mieltä puolueet ovat maakuntaverosta.

Hyvinvointialueet - katteettomista shekeistä kipupisteiden avaamiseen

Sunnuntai 5.12.2021 - Arttu Pöyhönen Kari Ojala mielipide Savon Sanomat

Vaalit ovat lähellä. Sen voi havaita mielipidepalstojen kirjoituksista, joissa kaivataan erilaisia ominaisuuksia ja kykyjä päättäjiltä. Puoluepoliittisessa pelissä luvataan paljon. Jos puhutaan viikon hoitotakuusta tai terveys­asemasta joka kuntaan, voidaan sanoa, että tämän lupaajilta puuttuu realistinen kuva perusterveydenhuollon tämän hetken tilanteesta.

Lupaus sitoo tulevien aluevaltuustojen kädet täysin: kaikki energia ja raha menevät näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Lupaukset ovat liian helppoja, ja siksi olisikin löydettävä juurisyyt esimerkiksi hoitoon pääsyn viiveisiin sekä ratkaisut, miten niitä voidaan järkevästi ja paikallisesti hoitaa.

MONISSA VAIVOISSA ei ole tarpeen päästä lääkäriin viikossa. Toteutuessaan liian nopea lääkärin vastaanotolle ajautuminen hyvänlaatuisissa vaivoissa voi aiheuttaa turhia tutkimuksia ja ylihoitoa, mikä taas altistaa yksilöä negatiivisille seurannaisvaikutuksille.

Sen sijaan tarvitaan nopeaa hoidon tarpeen arviointia. Tähän voidaan käyttää hoitajavetoista vastaanottoa ja digitaalisia palvelukanavia. Ensihoitoluonteisissa tilanteissa palvelujärjestelmämme toimii jo erinomaisesti.

10 PROSENTTIA sote-palveluiden käyttäjistä aiheuttaa 80 prosenttia kustannuksista. Juuri tämän ryhmän hoitaminen on avain toimiviin palveluihin. Mielestämme terveyskeskusten pitäisi keskittyä palvelemaan juuri tätä asiakasryhmää moniammatillisen osaamisen avulla, ja tämän työn resurssit on turvattava.

Näin ollen loppujen 90 prosentin, pääasiassa terveydenhuoltoon kohdistuvat tarpeet voidaan hoitaa kustannustehokkaasti ja nopeasti minkä tahansa palvelukanavan kautta. Tässä on kehitettävä erityisesti julkisen terveydenhuollon sähköisiä kanavia sekä palvelusetelijärjestelmää.

SANA ”ENNALTAEHKÄISY” on kaikkien huulilla. Virheellisesti tuolla tarkoitetaan usein nopeaa hoitoa jo sairauden puhjettua. Todellinen ennaltaehkäisy on äärimmäisen vaikeaa pois lukien tietyt kansan- ja syöpäsairaudet.

Elimellisten vaivojen osalta tuo tarkoittaa pääasiassa ylipainon ja päihteiden käytön hallintaa.

Mielenterveyden ongelmissa, jotka aiheuttavat usein myös elimellisiä sairauksia, parasta ennaltaehkäisyä on syrjäytymisen ehkäisy eli käytännössä työllisyyden hoito.

SOTE-KUSTANNUSTEN hillinnän suhteen tärkein kysymys ovat erikoissairaanhoidon kustannukset, jotka muodostavat yli kolmanneksen kaikista kustannuksista. Lääketiede kehittyy jatkuvasti ja ihmiset elävät entistä pidempään. Näin olemme jatkossa varmasti sen kysymyksen edessä, kenelle ja mitä hoitoa on järkevää antaa.

Tämän kysymyksen vastaus vaatii niin eettistä kuin tuotantotaloudellista arviointia, ja sen vuoksi keskustelua on avattava.

Perhelääkärijärjestelmästä - Lääkäri Arttu Pöyhönen kirjoittaa, että terveydenhuollon uudistuksessa maali puuttuu: "Tällä hetkellä hapuilemme pimeässä"

Sunnuntai 31.10.2021 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Savon Sanomien mielipidepalstalla on jo useampaan otteeseen kaivattu oma- tai perhelääkärijärjestelmää Suomeen. Viimeisimmässä kirjoituksessa emeritusprofessori Olli-Pekka Ryynänen totesi, että tuon mahdollistaisi lääkärien ammatinharjoittajuus, eikä se tässä ideologisessa asenneilmapiirissä ole realismia (SS 26.10.).

PERHELÄÄKÄRIJÄRJESTELMÄSSÄ on paljon esteitä voitettavaksi, vaikka näenkin, että se olisi erinomainen tapa järjestää perusterveydenhuollon palveluita. Se vaatisi täydellistä poliittista asennemuutosta kansalliseen, vakuutuspohjaiseen järjestämiseen.

Toki jo tällä hetkellä ”vakuuttajana” toimii Kela, joka toimisi tuona myös jatkossa. Finanssialan mukaan 1 264 000 suomalaisella oli vuoden 2020 lopussa yksityinen sairauskuluvakuutus, joka oli otettu joko aikuiselle itselleen tai lapselle tai jonka työnantaja oli ottanut työntekijälleen. Mitähän vakuutusyhtiöt tähän asiakaskatoon tuumaisivat?

TOISAALTA yksityisillä palveluntuottajilla on merkittävä markkina-asema työterveyshuollon sairausvastaanoton, julkisten palveluiden ulkoistusten sekä yksityisen sairaanhoidon kautta, vaikkakin tätä asemaa yritetään jatkuvasti horjuttaa vallassa olevan ideologian toimesta.

Tällä hetkellä valmistellaan yksityisen hoidon Kela-korvausten alasajoa. Laskelmien mukaan se siirtäisi esimerkiksi hammashoidossa 100 000 – 200 000 ihmistä jo valmiiksi ruuhkautuneisiin julkisen hammashoidon jonoihin. Näin julkisin varoin katettava kustannus vain nousee ja ihmisten valinnanvapaus kaventuu.

SUURISTA PALVELUNTUOTTAJISTA ja yksiköistä on myös hyötyä: terveydenhuollon ammattilaisten koulutus sekä hoito- ja palveluketjujen yhtenäistäminen on näin helpompaa ja tehokkaampaa kuin siinä tilanteessa, että kaikki lääkärit olisivat vielä suuremman katto-organisaation ammatinharjoittajia.

Asia on erittäin monimutkainen, ja tulevaisuuden ratkaisujen luomiseksi täytyy tuntea mennyt ja olemassa oleva, ja kaikkeen tähän täytyy liittää taloudelliset intressit ja lainsäädäntö.

Mielestäni helpoin tapa olisi terveyskeskusten omalääkärijärjestelmän uudelleenlämmittely resursseja ja työehtosopimuksia muokkaamalla.

JOTAKIN TÄYTYY kuitenkin tehdä, sillä käsillä oleva hyvinvointialueuudistus ei itsessään tule muuttamaan asiakasrajapinnan toimintoja vaan hallintoa ja rahoitusta terveydenhuollon taustalla. Suurin ongelma koko terveydenhuollon uudistuksessa on mielestäni vision eli maalin puuttuminen. Mihin haluamme päätyä? Tällä hetkellä hapuilemme pimeässä.

Iisalmelainen lääkäri Arttu Pöyhönen kertoo täsmälliset prosentit, miten rokottamattomuus ja rokottautuminen vaikuttavat

Perjantai 27.8.2021 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Viime viikkoina koronatartunnat ovat olleet nousussa. Toki nousu on tasoittunutkin. Samoin tehohoidossa olevien määrä on säilynyt maltillisena verrattuna aiempiin tartuntapiikkeihin. Tämä johtuu rokotteiden erinomaisesta tehosta ehkäistä sairaalahoitoa vaativia korona-infektioita.

Yhdysvaltain tautikeskuksen tutkimuksissa covid-19-tapaukset ilmenivät 94,1–99,85-prosenttisesti vaillinaisesti rokotetuilla, ja tautiin kuolleista heitä oli 96,91–99.91 prosenttia (Kates ym. 2021).

65–74-vuotiailla Pfizerin ja Modernan täydellisillä rokotteilla sairaalahoitoa ehkäisevä vaikutus oli 96 prosenttia, ja yli 75-vuotiailla näiden rokotteiden teho oli 91 prosenttia ja 96 prosenttia (Moline ym. 2021).

Suomi on pärjännyt pandemiassa varsin hyvin. Ongelmia on ollut erityisesti tiedottamisessa, rajoitusten kohdentamisessa ruohonjuuritasolla ja rajoitusten oikeudenmukaisuuden kokemuksessa. Ainakaan itselläni ei ole selvää kuvaa suunnitelluista toimenpiteistä ja yhteiskunnan sopeutumisesta pandemian loppuvaiheeseen.

Koronapassi-idea on kopioitu muualta ja on valmiiksi vanhentunut. Se olisi ollut erinomainen tapa ylläpitää markkinataloutta pandemian alkuvaiheessa mutta olisi vaatinut merkittävää testauskapasiteettia ja -nopeutta.

On toivottavaa, että kaikki rokottautuvat, jolloin rokotetodistukset ovat tyhjän pantteina. Toisaalta rokotetutkin voivat levittää tautia. Rokotteen teho huomioiden ei ole järkevää vaatia tulevaisuudessa negatiivista testitulosta sosiaaliseen toimintaan, koska tämä on kustannustehotonta ja sitoo resursseja huomattavasti.

Yhteiskunnan kannalta järkevintä olisi rokottaa ihmiset nyt mahdollisimman nopeasti ja tämän jälkeen antaa taudin läpäistä populaatio. Tämä sallisi mahdollisimman nopean paluun tavalliseen elämään.

Vaatimuksena on vain koronapelon voittaminen ja luotto länsimaiseen tieteeseen. Olemmeko tähän valmiita?

AstraZeneca ja veritulppariskistä suhteellisesti

Maanantai 22.3.2021 - Arttu Pöyhönen mielipide Iisalmen Sanomat

Koronapandemia on ollut nyt arkipäivää yli vuoden ajan. Viime aikoina on uutisoitu etenkin voimakkaasta nuorten ahdistuksesta, mikä on seurausta sosiaalisesta eristäytymisestä. Valoa on kevään myötä tullut rokotteiden myötä. Tuoreesti media on kuitenkin uutisoinut kohuotsikoin muun muassa AstraZenecan rokotteen haitoista: ”Veritulppia todettu, useat Euroopan maat keskeyttäneet rokottamisen”.

Painottaisin median vastuuta ja roolia edellä mainitun ahdistuksen synnyttämisessä. Yleisen hyvän vuoksi olisi hyvä avata lukuja ja riskejä hivenen enemmän kuin välttävällä apukoulumatematiikalla. Pelkkä ”muutkin maat tekee niin” ei riitä uutiseksi huomioiden rokotteen potentiaaliset hyödyt.

Syvään laskimotukokseen sairastuu vuosittain 1–2 henkilöä tuhannesta (Käypä hoito 2017). AstraZenecan rokotteella on tähän mennessä rokotettu 17 miljoonaa ihmistä ja epäilyjä veritulppia tuon aiheuttamana on raportoitu alle 40 kappaletta (Mediuutiset 16.3.2021). Jos edellä mainitusta ilmaantuvuudesta lasketaan 17 miljoonan ihmisen keskuudessa keskimäärin esiintyvät veritulpat, on lukumäärä 17000–34000 kappaletta. Vaikka nuo 40 tukosta olisivat aiheutuneet rokotteesta, mikä on täysin epävarmaa, on riskin lisääntyminen 1,6 promillea. Ottaen huomioon rokotteesta saatavat inhimilliset ja taloudelliset hyödyt, toivoisin tiedotusvälineiltä järjellisempää ja kannustavampaa uutisointia tässä epävarmuutta huokuvassa ajassa tämän yhteisen haasteen voittamiseksi.

Lääkäri oikoo väärinkäsityksiä: koronarokote suojannee vaikealta muodolta, ei sairastumiselta

Tiistai 15.12.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Koronarokotteiden tullessa on noussut valtaisaa, jopa ennennäkemätöntä keskustelua rokotteiden turvallisuudesta. Toisaalta ihmisiin yritetään vedota poliitikkojen tai julkisuuden henkilöiden toimesta itsensä ja muiden suojaamiseksi.

Esimerkkinä Keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen kirjoitti Iisalmen Sanomien Vapaa sana -palstalla: ”Riittävän suuri rokotettu väestö suojaa myös heitä, jotka eivät perustellusta syystä ole voineet rokotetta ottaa” (IS 12.12.).

Asia on oikea mutta argumentti on väärä. Todennäköisesti alkuvaiheen rokotteet suojaavat, toisin kuin aiemmat muiden tautien rokotukset, taudin vaikeammalta muodolta, eivät itse infektiolta. Näin ollen rokotus suojaa vain ottajaansa.

Itse lähden siitä ajatuksesta, että terveenä aikuisena riskini saada sairaalahoitoa vaativa korona- infektio on joidenkin prosenttien luokkaa. Huomioiden jo rokotteista kertynyt tieto, haittojen ilmaantuvuus on korkeintaan promillen tai tuon kymmenesosien luokkaa.

Tuolla matematiikalla ainakin itse otan rokotteen, jälkikasvulleni tilanne saattaa olla toinen.

Poliitikot voisivat tällä hetkellä keskittyä korkeimman epidemia-huipun ja tulevan joulun vuoksi arvioimaan mahdollista korkean ilmaantuvuuden alueiden sulkemista eli valmiuslain käyttöönottoa, että ensi vuonna rokotteesta olisi vielä hyötyä.

Kuntaorganisaatiot ovat kasvaneet jättimäisiksi - ja rahaa häviää tuohon laajaan koneistoon

Perjantai 16.10.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Iisalmen Sanomat

Vastauksessaan (15.10.) vastineeseeni Polvi epäilee, että minä olisin unohtanut tosiasiat. Hän toteaa, että olen lääkäri ja alkaa esittelemään julkisen terveydenhuollon osuutta BKT:sta ja että esittämäni julkisen sektorin tehottomuus ei pidä paikkaansa. Missään kohti kirjoitustani en ottanut kantaa julkiseen terveydenhuoltoon tai että se olisi tehoton. Vastineeni ydin oli todeta Polven kirjoituksen näköalattomuus muille toimenpiteille kuin veronkorotuksille julkisen talouden hoidossa.

Lähdin politiikkaan 2017 oikeastaan sote-valmistelun vuoksi, itse asiassa kritisoin edustamani puolueen ajamaa laajaa valinnanvapautta, mikä olisi mielestäni nostanut terveydenhuollon kustannuksia esim. maamme kohtalaisen pienet leikkausvolyymit huomioiden. Lähtökohtaisesti ajattelen, että asiat ja suoritteet, jotka voidaan mitata ja kuvata arvovirta-tyyppisesti on tehokkaampaa tuottaa yksityisen sektorin toimesta. Pääsääntöisesti tuo edellyttää lopputuotteen tai palvelun tasalaatuisuuden seurannan mahdollisuutta. Lisäksi vaateena on toteutuvan tai puuttuvan kilpailun tarkka seuranta niin laadullisesti kuin kustannuksellisesti.

Julkisen sektorin heikommalla talouden johtamiselle tarkoitan tilannetta, missä kuntaorganisaatiot ovat kasvaneet jättimäisiksi ja rahaa häviää tuohon laajaan koneistoon. Seurauksena on juuri Polven ehdottamat veronkorotukset. Tiettyjen soveltuvien ja järkevien toimintojen yhtiöittäminen/ yksityistäminen tuo loppuasiakkaalle mahdollisuuden seurata kustannuskehitystä tehokkaammin kuin verojen maksamisen muodossa. Polvi penää tutkimusnäyttöä, mutta kuten maskisopassa tai kaikessa tieteessä, myös tässä tuota löytyy puolesta ja vastaan.

Yhdestä asiasta olemme Polven kanssa samaa mieltä eli työn arvostuksen lisäämisestä. Omasta ideologisesta lähtökohdastani tuo toteutuu kuitenkin parhaiten juuri verorasitteen keventämisellä.

Koronapandemia - Virkamiesten kyvykkyys testissä

Tiistai 18.8.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Viime päivinä huomiota ovat herättäneet maskisuositus sekä perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd.) kommentti maahantulijoiden pakkotestauksesta ja -karanteenista. Tämän hetken lainsäädännöllä se on kuitenkin paikallisen terveysviranomaisen päätösvallassa eikä poliittinen päätös.

Tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) esitti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pääjohtajan Markku Tervahaudan ja terveysturvallisuusjohtaja Mika Salmisen ehdottamaa rinnakkaistestausjärjestelmää, eli myös oireettomia testattaisiin varsin laajalti. Tätä ajatusta on tukenut myös HUS Diagnostiikkakeskuksen diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen.

Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) kansliapäällikkö Kirsi Varhila ei kuitenkaan katso tuon olevan tehokasta, koska negatiivisen tuloksen antanut voi jo seuraavana päivänä olla positiivinen. Varhilan logiikalla ketään ei kannattaisi testata, kun epidemiologinen tilanne pääosassa Suomea on tällä hetkellä se, ettei tautia vielä ole merkittävästi.

Toisaalta lentokentillä tehtävä testaus on mielestäni pääosin ihmisten mielenrauhan ostamista. Ainoa aukoton strategia olisi kahden viikon pakkokaranteeni, mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa testaus ja tätä kautta vapautus.

Mielestäni STM:n johtavan virkamiehen kommentti on outo huomioiden myös tutkimustulokset, joiden perusteella 40–50 prosenttia tartunnoista on oireettomien aiheuttamia. Tämän hetken tilanne on myös kestämätön: testataan lieväoireisia, joiden positiivisen testituloksen ennustearvo on lähellä nollaa.

Prosessi kestää hyvinkin viikon ja maksaa erittäin paljon yhteiskunnalle. Testausta täytyy saada tehostettua tai sitten valikoida merkittävästi ja tehdä selviä ja yksiselitteisiä eristys- ja karanteeniohjeita. Tällä hetkellä kun noita ei tahdo korkeakoulutuksellakaan ymmärtää.

Tulevat kuukaudet tulevat olemaan suomalaiselle yhteiskunnalle erittäin merkittäviä. Kaikissa töissä tulee tekijänsä arvioida, kykeneekö työn vaatimuksiin. Poliittiset nimitykset ovat itsestään selviä historian tuotteita, eikä niissä ole pääosin ongelmaa, paitsi tällaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa.

Pirullisen ongelman taltuttamiseen kun tarvitaan riittävää kokemusta ja ymmärrystä toimintaympäristöstä.

Sote-uudistus - Päijät-Hämeen mallissa on yritystä

Sunnuntai 2.2.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Tiedotusvälineissä on kerrottu viime aikoina, miten vasemmistohallituksen ministerit, etunenässä Krista Kiuru (sd.) ja Li Andersson (vas.), ovat varoittaneet Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymää etenemästä aikomustensa kanssa ulkoistaa laaja osa terveyskeskustensa toiminnoista.

Vasemmistohallitus elää jonkinlaisessa haavemaailmassa, jossa asiat voidaan korjata vanhoilla työkaluilla ja vastaus on usein olemattoman rahan jakaminen.

Tästä hyvänä esimerkkinä toimii Tulevaisuuden sote-keskus -hanke, jonka 70 miljoonaa euroa on kuin käsisammuttimella suurpalon taltuttamista.

Todellisuudessa tarvitsemme juuri Päijät-Hämeen ratkaisun kaltaisia ideoita haasteiden selättämiseen. Yhteisyritys ei koske erikoissairaanhoitoa eikä esimerkiksi neuvolapalveluita. Lisäksi ratkaisussa luodaan yhteistyötä laajan kilpailutuksen lähtökohdista, mikä varmistaa hoidon jatkuvuutta ja selkeyttää monia tekijöitä.

Ontuva argumentti on myös perusterveydenhuollon kustannusten nousu, koska se on väistämätöntä. Tässä hankkeessa pyritään juuri perustasoa vahvistamalla säästämään erikoissairaanhoidon kustannuksista.

Varmasti tässäkin projektissa on ongelmansa. Kunnilta loppuu kuitenkin aika kesken odotellessa sote-uudistusta. Vaikkakin sen toteutuminen on todennäköisempää kuin 75 prosentin työllisyysaste tai julkisen talouden tasapaino vuonna 2023.

Terveydenhuolto - Tavoitteet hämärtyneet politikoinnin seurauksena

Lauantai 4.1.2020 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Viime aikoina mediassa on uutisoitu hoitajapaosta johtuen huonosta johtamisesta ja epätyydyttävistä työoloista. Toisaalta varsin tuoreesti uutisoitiin myös, että hoitohenkilökunta on pääsääntöisesti tyytyväinen lähiesimiestyöhön, mutta ylempään johtoon esimerkiksi sairaalatasolla ollaan tyytymättömiä.

Lyhyesti johtaminen on merkityksen antamista työlle tai tavoitteelle. Tälle luo pohjaa johdettavien mielenmaiseman ja arjen tuntemus. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Puolustusvoimat: tuolla ainakin jonkinlaisena tavoitteena puolustushaarasta ja tehtävästä riippuen on alaisten työn tunteminen. Olkoonkin että organisaatioiden perusominaisuuksien vuoksi johtamista ei voida täysin verrata.

Tärkeimpänä ongelmana näen kuitenkin ydintehtävän määrittelyn ja rajauksen. Puolustusvoimissa kun se yksinkertaisesti on maan puolustaminen. Terveydenhuolto on monimutkaistunut ja politisoitunut liikaa, niin että suorittavalla tai miksei myös strategisella tasolla ei tiedetä, mitä siltä odotetaan: nopeaa hoitoonpääsyä, hoitotyytyväisyyttä, lainsäädännön tarkkaa täyttämistä vai budjetin raameihin pääsemistä.

Politiikka kokee jatkuvaa inflaatiota. Se ei luo enää merkitystä ihmisille. Poliittiseen toimintaan osallistumista ei koeta enää tärkeänä. Tätä myötä kyvykkäimmät eivät ole päättämässä asioista. Tämä trendi tullee vain jatkumaan sote-uudistuksen jatkuessa tällaisena – tavoitteena kolmas poliittisen toiminnan taso.

Sydämen sivistystä kirjoitteluun

Perjantai 18.10.2019

Siilinjärven vihreiden kirjoitus (SS 12.10.) antaa ymmärtää, että toimimme lääkärin etiikan vastaisesti ottaessamme kantaa paperittomien terveyspalveluiden järjestämiseen.

Emme vastustaneet terveydenhuoltolain tarkoittamaa kiireellistä hoitoa, lasten, raskaana olevien tai vasta synnyttäneiden hoitoa ja katsoimme rokotesuojan perustelluksi kaikille. Vastustimme väljää kirjausta ”sellainen hoito, jonka antamatta jättäminen johtaisi terveydentilan heikkenemiseen”. Näissäkin tapauksissa kiireellinen järjestetään joka tapauksessa terveydenhoitolain mukaisesti.

Emme näe syytä, miksi Siilinjärven tulisi järjestää laittomasti maassa olevien laajat kiireettömät terveyspalvelut. Vielä vaikeampi on käsittää, miksi olisi järjestettävä palvelut toisen EU-maan kansalaiselle, ulkomaiselle opiskelijalle tai viisumilla Suomeen tulleelle vain siksi, että he eivät ole hankkineet kattavaa vakuutusturvaa oleskelunsa ajalle.

Esimerkiksi EU:n ulkopuolisesta maasta Siilinjärvelle tuleva matkailija kärsii nivelkulumasta ja tarvitsisi keinonivelhoidon. Hoitamattomana vaivan voi otaksua vuosien mittaan entisestään pahenevan. Pitääkö siis vihreiden mielestä Siilinjärven järjestää hänelle palvelut samalla tavoin kuin kuntalaiselle?

Sydämen sivistyneiltä varjon heittäminen yllemme vihjailemalla lääkärintoimintamme eettisyydestä ja syrjimättömyydestä on halpamainen isku vyön alle. Siilinjärven kunnan järjestämisvelvollisuus ja toimintamme lääkäreinä ovat täysin eri asioita.

Onhan kiireettömien terveyspalveluiden käytössä muun muassa asuinpaikkaan liittyviä rajoituksia Suomen kansalaistenkin suhteen. Potilas voidaan ohjata kiireettömään hoitoon muualle järjestämisvastuun mukaisesti, eikä siinä ole mitään epäeettistä.

Tunnistamme, että hyvinvointi tai laadukkaat terveyspalvelut eivät jakaudu globaalisti oikeudenmukaisesti. Siten kansainvälinen hyväntekeväisyys ja heikoimmassa asemassa olevien auttaminen on tärkeää ja arvostettavaa. Emme kuitenkaan pidä oikeana tehdä hyväntekeväisyyttä toisten – tässä tapauksessa siilinjärveläisten – kustannuksella, vaan panostamalla omasta ajankäytöstämme ja varoistamme.

Paperittomien hoitoa harkiten

Lauantai 5.10.2019

Todellisessa talouden kurimuksessa oleva Siilinjärven kunta on päättämässä laittomasti maassa olevien laajennetuista terveyspalveluista.

STM:n uusi kansliapäällikkö Kirsi Varhila kohahdutti vastikään todetessaan, että tulevaisuudessa terveydenhuollossa täytyy priorisoida hoitoja ja päättää, ketkä niitä saavat. Me Siilinjärven kokoomuksen valtuustoryhmässä tuemme paperitto­mien alle 18-vuotiaiden ja raskaana olevien tai vasta synnyttäneiden laajempia palveluita ja yli 18-vuotiaiden rokotuksia ja tartuntatautien hoitamista yleisen terveyden ja inhimillisyyden nimissä.

Kuitenkin päätösehdotuksessa oleva merkintä ”18 vuotta täyttäneille sellainen hoito, jonka antamatta jättäminen johtaisi terveydentilan heikkenemiseen” on liian väljä, kallis ja antaa väärän viestin suomalaisesta yhteiskunnasta: palkitsemmeko lakia rikkovia laajemmilla palveluilla? Olkoonkin että kyse on todennäköisimmin enemmän periaatteellisesta kysymyksestä kuin reaalisesta kuluerästä, koska paperittomat keskittynevät Etelä-Suomeen. Me emme kuitenkaan voi olla hyväksymässä esitystä tällaisenaan.

Tulevaisuudessa tällaista keskustelua tullaan käymään varmasti laajemminkin väestön ikääntyessä ja kestävyysvajeen syventyessä. Tarvitaan arvovalintoja sekä tutkittua näyttöä hoitojen vaikuttavuudesta väestössä.

Sote-kuntayhtymä -malli Pohjois-Savo on onnensa seppä

Lauantai 31.8.2019 - Arttu Pöyhönen mielipide Savon Sanomat

Tämän lehden palstoilla on viime aikoina uutisoitu tiuhaan Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ja KYSin talousvaikeuksista. Kiuruvetinen kokoomuskollega Tuija Kastari kirjoitti tuoreesti myös hyvistä kokemuksista liittyen Ylä-Savon valinnanvapauskokeiluun. Kaatunut sote-uudistus ei kuitenkaan tullut ja ratkaissutkaan kuntien taloudellista ja potilaiden hoidollista ahdinkoa.

Väitän, että perusterveydenhuolto (PTH) on tärkein osa asiakaskokemusta ja hoitoketjua, mutta kustannuksiltaan se on kuitenkin marginaalisempi. Näin ollen pitäisin tässä vaiheessa tärkeimpänä Pohjois-Savon kuntien tulevaisuuden kannalta erikoissairaanhoidon (ESH) kustannusten hillitsemistä, mikä tapahtuu hoitoketjuihin ja niiden sujuvuuteen vaikuttamalla.

Tuoreen hallituksen lupauksiin ei ole luottamista, tämän on jo sen alkutaival osoittanut. Tästä syystä Pohjois-Savossa tulisi ryhtyä aktiiviseen työhön kaatuneen POSOTE-työn loppuunsaattamiseksi sote-kuntayhtymä-mallin aikaansaamiseksi.

Vaikka malli ei ratkaise suoraan rahoituksen ongelmatiikkaa, vaikuttaisi se PTH–ESH-akselia vakauttavasti. Hoidon integraatio toteutuisi: ESH:lla olisi motivaatio jalkautua ruohonjuuritasolle, PTH:n resurssia olisi helpompi kohdentaa oikein ja tietojärjestelmiä saataisiin yhdenmukaistettua.

Tähän pystytään varmasti yhdistämään valinnanvapauden komponentteja. Ja haja-asutusalueet, minne tällä hetkellä ei tunnuta edes rahalla saatavan hoitoa, varmasti hyötyisivät leveämpien hartioiden kilpailuttamisosaamisesta. Ja vaikka keskustan uneksima maakuntamalli joskus toteutuisikin, olisi tehty työ aina kotiinpäin. Herää vain kysymys, jäämmekö odottamaan ohjausta vai ryhdymmekö itse toimeen?

Ongelman ratkaisussa on pidettävä järki ja tasa-arvo mukana

Perjantai 19.7.2019 - mielipide Savon Sanomat Arttu Pöyhönen

Järki on rahaa tärkeämpää terveydenhoidossakin

Tiistai 2.7.2019 - mielipide Savon Sanomat Arttu Pöyhönen

Soten evoluutio

Lauantai 6.4.2019 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Minä uskon evoluutioon, niin menneenä kuin tulevana luonnon ja yhteiskunnan voimana. Strateginen johtaminen on taas johtamista visiolla eli tulevaisuuden näkymällä. Suurin osa asiantuntijoista mieltävät, että soten järjestämisvastuu on järkevintä koota 5 sote-alueeseen. Tämä ilmeisimminkin todettiin nykyisellä kuntien määrällä kuntademokratiaa heikentävänä.

Kokoomuksen linja lähtee nyt siitä, että kunnat muodostaisivat vapaaehtoiselta pohjalta kuntayhtymiä kuten esim. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa on tehty. Tämä on erittäin hyvä hoidon integraation kannalta. Lisäksi ehdotetaan hoitotakuun tiukentamista, mikä sinällään on hyvä, mutta tulisi nostamaan kustannuksia ja saatavuuden ratkaisemiseksi käytettäisiin yksityisiä palvelusetelein. Minun nähdäkseni Kokoomuksen ehdotus mukailee pääpiirteissään Lääkäriliiton tuoretta kannanottoa.

Mielestäni tärkeintä asiassa on kuitenkin juuri uuden hallinnon tason torjuminen, mikä tarkoittaisi väistämättä uutta veroporrasta, mitä käytännössä muut puolueet kuin Kokoomus nyt ajavat. Näen, että Kokoomuksen malli olisi evoluution yksi vaihe matkalla kohti 5 sote-aluetta, mikä kuitenkin olisi pitkällä tähtäimellä optimaalisin vaihtoehto sairastuvuuden ennustettavuuden ja näin budjettirajoitteiseen rahoitukseen siirtymisen kannalta.

Itse ajattelen, että tähän maahan ei tarvita enää yhtään vaaleilla valittavaa poliitikkoa lisää. Esim. kunnallispolitiikassa olen kuullut suoraan sanottavan, että toimintoja ei haluta tehostaa, koska tällöin poliitikoille ei jää mitään päätettävää. Sote-kuntayhtymämalli ajaisi varmasti heikoimpia kuntia pakkoliitoksiin, mutta mitä haittaa siitä on? Raskasta julkishallintoa saataisiin karsittua, koska organisaatiomuutoksilla keksitään vain korvaavia suojatyöpaikkoja.

Sote-soturin manifesti

Torstai 14.3.2019 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Hyvin odotetusti naistenpäivänä sote kaatui. Minä olen pelkkä yksinkertainen maalaislääkäri, mutta näin tämän jo useita vuosia sitten. En siksi, että minulla olisi perustuslakiosaamista tai ennustajanlahjoja. Pääsääntöisesti näin tämän tulevan yksittäisten asiantuntijoiden kuten emeritusprofessori Martti Kekomäen kommenteista ja omista kokemuksistani lääkärin työssä. Olen katsonut kauhulla, miten todella tärkeää ja laajaa muutostarvetta on viety eteenpäin liian suurena kokonaisuutena ja siihen on liitetty liikaa poliittisia intressejä. Yksityiskohtiin en mene syvemmälle, koska niitä olen viime vuosien aikana käynyt tämänkin lehden sivuilla lävitse.

Vaalikampanjat ovat käynnistyneet ja pelolla seuraan nyt poliittisten puolueiden sote-ehdotuksia. Itse en näe, että uutta sotea kannattaa lähteä viemään eteenpäin tavalla, joka on jo havaittu toimimattomaksi. Nyt tarvitaan asiantuntijuutta sekä valtiomiesmäisyyttä nähdä Suomen ja suomalaisten etu.

Pyydän kaikkia lukijoita tutustumaan Lääkäriliiton tuoreeseen sote-ehdotukseen. Ehdotelmassa painotetaan kuntien järjestämisvastuun siirtämistä viidelle järjestämisvastuualueelle, käytännössä erityisvastuualueiden mukaisesti, joiden väestöpohja on riittävän suuri niin järjestämisosaamisen kuin kustannusvaihtelun tasaamisen näkökulmasta. Tässä painotetaan myös muutoksen vaiheistusta.  

Me emme tarvitse poliitikkojen tekemää sotea, vaan asiantuntijoiden luomat vaihtoehdot, joista poliitikot tämän valitsevat. Minä taasen lupaan, etten pane kynääni tuppeen ennen kuin laillinen sote vallitsee maassamme.

Orpo, yksin mutta lähellä ratkaisua

Torstai 21.2.2019 - Uutis-Jousi mielipide Arttu Pöyhönen

Populismi ja monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen on vaalien alla maan tapa. Se joka ei heti ole lynkkaamassa väärintekijää vaan ottaa aikansa ”fundeeratessa” oikeaa lähestymistapaa leimataan petturiksi. ”Ihminen ei ole desimaali.” Yhdestä suusta mauton, muualta kuultuna olisi neroutta?

Toki itsekin ihmettelen Kokoomuksen puheenjohtajan lausahdusta, koska eikö juuri sote-valinnanvapauden kapitaatio ole desimaalin laittamista ihmiselle? Tästä syystä itse olen kritisoinut markkinamallia, eikä se puhtaana versiona sovi kuin työterveyshuollon toimintaympäristöön, missä potilaiden läpivirtausaika voidaan laskea ja tuote tasakoosteistaa.

Asia on kuitenkin juuri kuten Orpo totesi. Jos ympärivuorokautiseen hoivaan laitetaan kiinnitetty mitoitus, todennäköisimmin ongelma siirtyy vain eri kohtaan palveluketjua, kuten palveluasumiseen tai kotihoitoon. Suutariksi jäävässä sotessa tämä ongelma olisi syntynyt perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille, koska poliitikot eivät ymmärrä lähetekäytännön suhteellisuutta.

Suomeen tarvitaan nykyisiä sairaanhoitopiirejä ja ERVA-alueita hyödyntävä suurempiin järjestäjiin tukeutuva sote-ratkaisu ilman lehmänkauppoja. Julkisen terveydenhuollon on oltava kuskin paikalla ja yksityisiä tuottajia hyödynnettävä täydentävästi.

Terveydenhuolto matkalla vakuutuspohjaiseen suuntaan

Lauantai 16.2.2019 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen (Uutis-Jousi 7.2.2019)

Sote- ja maakuntauudistus ei todennäköisimmin tule etenemään tämän vaalikauden aikana, johtuen muutamasta seikasta. Mediassa uutisoitiin varsin tuoreesti terveyspalveluiden laatujärjestelmän kehittämisestä, mikä tullee viemään vuosia. Ensinnäkin aiotun kaltaisen valinnanvapausjärjestelmän käyttöönotto ilman asiallista laaturekisteriä on kuin perä edellä puuhun kiipeämistä. Toisaalta itse uskon, että aukottomia laatukriteereitä on vaikea ylipäätään luoda terveydenhuollon erityispiirteiden vuoksi.

Uskon erittäin vahvasti markkinatalouden kykyyn yhteiskunnan kehittämisessä, mutta poikkeus vahvistaa säännön ja tämä poikkeus on terveydenhuolto. Suomen terveydenhuollon markkinat ovat liian pienet aidon kilpailun hyödyille ja maamme maantieteelliset erityispiirteet vääristävät markkinoita. Palveluiden järjestäminen tietyillä alueilla ilman erillistä tukijärjestelmää on mahdotonta. Tästä syystä EU-notifiointia aiotulle uudistukselle ei todennäköisimmin heltiäisi.

Kapitaatio eli henkilöperusteinen ”kattohinta” on erinomainen pyrkimys rajoittaa terveydenhuollon kustannuksia ja samalla siirtyä tarveperusteisesta rahoituksesta budjettiohjattuun rahoitukseen. Kuitenkin kapitaation tulisi käsittää sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon kustannukset, mikä varmistaisi em. tasojen integraation ja samalla potilaiden hoidon jatkuvuuden. Samalla tuottajille syntyisi motiivi hoitaa potilaat mahdollisimman lähellä sote-keskusta, mikä säästäisi kustannuksia. Tietysti tämäkin vaihtoehto vaatisi lääketieteellisten perusteiden valvontaa, ettei synny turhien tutkimusten ja hoitojen motiivia. Itsekin olen kritisoinut erikoissairaanhoidon valinnanvapautta erillisenä. Toisaalta voidaanko palvelukokonaisuuden valinnan yhteydessä puhua aidosta valinnanvapaudesta, onko siinä järkeä?

18 maku-sote aluetta on liikaa. Yhden maakunnan väkiluku on karkeasti laskettuna 300 000. Jos puhutaan sairauksien ilmaantuvuuden ja rahoituksen suhteesta, niin tilastollinen vaihtelu saa aikaan maakuntien kriisimenettelyitä ja yhdistämisiä. Näin ollen 5 aluetta ERVA-alueiden pohjalta olisi paras kuten asiantuntijat aiemmin ehdottivat. Tämä kuitenkin todettiin siis kunnallista demokratiaa heikentäväksi, mitä itse en käsitä: Eikö maakuntakin pyöri keskuksensa ehdoilla?

Nykyisen sote-aihion parhaat hedelmät ovat perusterveydenhuollon vahvistaminen ja rahoituksen yksinkertaistaminen. Nämä tehdään kuitenkin liian suurin poliittisin kompromissein, eikä niiden saavuttaminen mielestäni ole erityinen suoritus. Erityisesti itse olen huolissani tiettyjen erikoissairaanhoidon alojen osaajien määrästä ja jakautumisesta. Osaajapula tulee luomaan pakotettuja alueellisia kartelleja, mikä on kilpailun irvikuva. Todennäköisimmin terveydenhuolto tulee siirtymään vakuutuspohjaiseen suuntaan, tuli sotea tai ei, sillä juuri vakuutuspohjaisuus yhdistää hoitoketjuja kuten sote-järjestelmänkin tulisi tehdä.

Työkyvyttömyyseläkkeet - Mittareita yhtenäistettävä

Torstai 23.8.2018 - Savon Sanomat mielipide Arttu Pöyhönen

Pitkäaikaissairaiden työkyvyn arviointi ja eläkepäätösten vaikeus on herättänyt paljon keskustelua ja tunteita (SS 7.8.). Jokin aika sitten kansalaisaloitteella vaadittiin vakuutuslääkärijärjestelmän kumoamista.

Kun ihminen tulee työkyvyttömäksi, ensimmäiset 300 päivää hän on Kelan sairauspäivärahalla, jolloin sovelletaan sairausvakuutuslain mukaista ammatillista työkyvyttömyyttä eli työkykyä verrataan omaan tai tähän läheisesti verrattavaan työhön. Tämän jälkeen työkyvyttömyyden jatkuessa jäljellä olevaa työkykyä arvioidaan työeläkelain mukaan, jolloin puhutaan yleisestä työkyvyttömyydestä eli kyvystä suoriutua mistä tahansa työstä. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon koulutus, aikaisempi toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut näihin rinnastettavat seikat.

Nykyinen kaksiportainen järjestelmä on asianmukainen: hoitava lääkäri ei tee päätöstä merkittävästä sosiaalisesta etuisuudesta kuten sairauseläkkeestä. Tilanteen objektiivinen arviointi voi inhimillisistä syistä olla vaikeaa.

Eläkevakuutusyhtiöiden lääkärit tekevät päätökset pelkästään tehdyn lausunnon perusteella. Toimintakyvyn kuvaaminen pelkästään kuvailemalla tekstiin on erittäin haastavaa, ja hoitavien lääkärien arviointimenetelmät vaihtelevat.

Mielestäni paras ja kustannustehokkain ratkaisu työ- ja toimintakyvyn arvioimiseksi olisi yhdistää nykyisenlaisten erikoissairaanhoidon kuntoutustutkimuspoliklinikoiden ja eläkevakuutusyhtiöiden toimintaa. Tällöin olisi selvät intressit arvioida vaikeimpia tilanteita nopeammin kuin nykyisessä järjestelmässä, ja arviointiin saataisiin yhtenäiset ja päätöksenteon kannalta olennaiset mittarit.